G: Mitä outoa söit lapsena?
Itse söin raakaa jauhelihaa ja rasvaa kannellisesta Nivea-purkista.
Nykyään ei tulisi mieleenkään syödä raakaa jauhelihaa.
Kommentit (48)
Jostain syystä olin hulluna siihen rasvaan ja söin sitä aina salaa.
Enää ei maistuisi :)
Ap.
siis multaa sekoitettuna veteen... Mikähän puutos mulla mahtoi oikein olla..?
yksi olli (pitkä ja vaalea poika), löi päänsä johonkin. olli väitti kivenkovaan että häntä ei sattunut.. vaikka näin että verivana vaan levisi pitkin vaaleita kutreja.
Jotain pakkasrasvaa vissiin?
Itse söin raakaa jauhelihaa ja rasvaa kannellisesta Nivea-purkista.
Nykyään ei tulisi mieleenkään syödä raakaa jauhelihaa.
Etten vaan ois itsekkin lurpsinu jotain voidepurkin kantta ;D
Jotain pakkasrasvaa vissiin?
I rasvaa kannellisesta Nivea-purkista.
Ei saatu vanhemmilta rahaa oikeaan.
Oudointa mitä olen syönyt ovat lipeäkala ja makkarakupit ja munakokkeli - aivan kamalia! Makkara oli jotain rasvaista ja läpimitaltaan paksua ja sitä äiti kärtsäsi pannulla. Huh, puistattavaa.
Minulle on siitä kerrottu.
Aivan hämärästi muistan kesälämpimän hiekan houkuttelevuuden ja makunautinnon...jos en ole itse keksinyt tätä tunnetta jälkeenpäin kun hiekansyömisestä minulle kerrottiin.
Ehkäpä joskus aivan vanhana voisin taas kokeilla, jospa auringon lämmittämä hiekka taas houkuttelisi makuelämykseen....
Nam! Makkarakupitkaan eivät ole hullumpia, ja samoin
munakokkelikin maistuu yhä. Mieheni tekee sitä joskus.
Mutta itse en enää koskaan halua syödä maksalaatikkoa,
verilettuja, enkä muitakaan sisäelimistä tai verestä tehtyjä
ruokia. Yöks!
Ei saatu vanhemmilta rahaa oikeaan.
Oudointa mitä olen syönyt ovat lipeäkala ja makkarakupit ja munakokkeli - aivan kamalia! Makkara oli jotain rasvaista ja läpimitaltaan paksua ja sitä äiti kärtsäsi pannulla. Huh, puistattavaa.
Sen paistaminen oli muotia 70-80-luvulla. Meilläkin äiti kärtsäsi aina paistinpannulla kaikkea.
10 rupesi muistelemaan muita lapsuuden ajan tuntemuksia.
Ajatella, jos ne muistaisikin selvästi. Ymmärtäisköhän maailmanmenoa paremmin? Tai ainakin lasten maailmaa? Tai omaa itseään?
Se on edelleenkin ihanan tuoksuista (ja makuista!). Itselleni sipaisen sitä joskus huuliin, nam! Sitten söin useasti kauraleseitä, sokeria+maitoa, kamalaa kun nyt ajattelen.
Tosin ei leseitä, vaan kaurahiutaleita, maitoa ja vähän sokeria. Korvaa hyvin puuron, kun on kiire.
Koiran kakkaa,koska minulle hyvin vakuuteltiin sen olevan englantilaista lakritsia,ikinä en unohda makua...
Nykyäänkin kyllä nautin puoliraa´asta pihvistä. Meilläkin äiti paistoi lauantaimakkaraa pannulla. Herkkua olivat myös kylmät herkkusienet suoraan purkista, vieläkin niihin tulee joskus himo.
Tosin me laitamme kaurahiutaleita (esim. Eloveenaa), eikä -leseitä.
Sanomme tätä "jätkänvelliksi". :)
Sitten söin useasti kauraleseitä, sokeria+maitoa, kamalaa kun nyt ajattelen.
että saatoin maistaa lapsena kakkaa
Koska mielikuva siitä miltä se maistui on vielä muistissa, jauhoiselta...yöks...
Tosin ei leseitä, vaan kaurahiutaleita, maitoa ja vähän sokeria. Korvaa hyvin puuron, kun on kiire.
niitä kuivattuja. Sekä purkkiherkkusieniä. Lusikalla lapoin niitä purkkikaupalla kylmänä. En kyllä enää vois!
Ja koiranruokaa. Se oli musta hyvää.
mutta kavereiden luona lukittauduttiin vessaan ja syötiin hammastahnaa. Niillä oli semmosta raidallista (siihen aikaan tosi wow) ja oli muka ylihyvää.