Lue keskustelun säännöt.
Valittiin lapselle "väärä" nimi :(
07.12.2008 |
Mitä tehdä vai tehdäkö mitään?
Mietittiin miehen kanssa todella paljon kahta eri nimeä lapselle (Amelie ja Linnea). Päädyttiin Amelieen (minulla suku puoliksi Ranskasta joten sieltä tuo nimi). Sopii ihan sukunimeenkin kun se on taas ruotsinkielinen eikä siis perus virtanen.
Mutta kun lapsi (nyt 10kk) näyttää minusta Linnealta. Vai voiko lapsi näyttää nyt joltain nimeltä? Ajatus ei ole kokoajan mielessäni mutta silti mietin silloin tällöin (useamman kerran viikossa) että tuli valittua väärä nimi lapselle. :( Tuntuu "väärältä" kutsua häntä Amelieksi. Tuntuisi niin oikealta kutsua Linneaksi. Vai onko nyt niin että jos oltaisiin annettu Linnea nimeksi niin pohtisin nyt samalla tavalla Amelieta? Pohdittiin näitä nimiä miehen kanssa lähes 2kk ja olivat tosi tasavahvoja vaihtoehtoja. Amelie tosin oli sellainen jota oltiin mietitty jo ennen kuin tulin raskaaksikaan eli sillä oli pieni etulyöntiasema.
En niinkään nyt kaipaa selostuksia siitä että kumpikin nimi on ihan kauhea jonkun mielestä vaan sitä että onko jollain muulla ollut samanlainen fiilis? Että tuli annettua väärä nimi? Ja teittekö asialle mitään vai tottuuko siihen nimeen aikaa myöden? Koska jos nimen haluaisi muuttaa niin parempi se kai olisi tehdä ennen kuin lapsi on niin vanha että "tajuaa" oman nimensä merkityksen.
Kommentit (20)
Mitä jos teette nimenmuutoksen eli lapsesta tulisi Linnea Amelie?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mies ei siitä pitänyt, joten kun saimme tytän hänen nimekseen tuli liki samanlainen nimi mutta yksi kirjain erosi
olen välillä kaipaillut sitä omaaa versioitani, mutta täytyy sanoa etten enää olen tottunut tyttäreni nimiin hän jo 4v
enkä enää vaihtaisi nimeä miksikään
vaikuttaa siihen, ettei tyttärenne näytä Amelielta? Vähän vaikuttaa siltä, että olet mieltänyt hänen näyttävän joltain toiselta, jolla on jo sama nimi. Samaa nimeä kantavat ihmiset voivat kuitenkin olla hyvin eri näköisiä.
Nimi on vain nimi. Sen tarkoitus on identifioida ihminen toisten joukosta. Ei tulisi mitään, jos me kaikki olisimme minnoja tai vaikkapa kaisoja.
Itsekin olen oman poikani kohdalla välillä miettinyt, että tuliko hänelle valittua oikea nimi. Tosi pitkään meni meilläkin minun mieheni kanssa päättää mikä nimi vauvalle annetaan, lopulta päädyttiin Lauriin.
Vauvana Lauri näytti minusta Laurilta (kyllä minun mielestäni lapsi voi todellakin näyttää joltakin nimeltä :)) Sittemmin olen välillä miettinyt, että onkohan tuo lapsi nyt sitten kuitenkaan Laurin näköinen... Meidän kohdalla on onni, etten ole keksinyt mitään muutakaan mieluisampaa tai sopivampaa nimeä :D
Tuo epäilyvaihe meni itselläni ainakin ohitse, kyllä meidän Lauri tuntuu nyt niin näkönsä kuin luonteensakin puolesta ihan Laurilta :) Toivottavasti teille ap käy samoin, ja huomaat ettei Amelie enää näytäkään Linnealta :)
Linnea ainakin on helpompi lapsen itsensäkin lausua. On ihan raastavaa kun suomen kieltä puhuttaessa käytetään ihmisillä nimiä joita ei voi lausua järkevästi kirjoitusasun mukaan "Michael" "Sophie" "Amelie" -miettikää nyt itsekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä Suomessa on myös huomattavan suuri ruotsinkielinen vähemmistö, jolle ko. nimi ei tuota ongelmia. Meillä on myös huomattavan suuri suomenkielinen enemmistö, jolla on sivistystä riittävästi taivuttaa osana äidinkielistä puhettaan myös vierasperäisiä nimiä.
Terv. yksi ihan tavallinen Tanja
Jos vieläkin tuntuu väärältä, niin vaihtakaa ihmeessä Linneaksi! ps. Molemmat ovat kauniit ja hienot nimet (vaikka et siitä kommenttia halunnutkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pienemmällä on minusta kans yksi kirjain väärin. Uskoin hölmöyksissäni miestäni asian suhteen. Olen miettinyt, että saisinko mieheni ylipuhuttua kirjaimen vaihtoon. Onneksi nimi on toinen nimi eikä kutsumanimi.
Alkuperäisen tilanteessa miettisin, että voisiko vaan kutsua eri nimellä kuin on virallisissa papereissa. Olisiko siitä jotain haittaa?
Mutta aika vaikuttaa. Mun "väärän niminen" lapsi on nyt 5v ja enää aihe palaa mieleen silloin tällöin eikä ollenkaan niin negatiivisesti kuin alussa. Oikeastaan mulla meni noin 1½v tottua pojan nimeen.
Edelleenkään se ei ole minun suosikkinimenä mutta poika on sen niminen ja sillä siisti. Meillä nimeen päädyttiin kompromissina,nimi oli miehen ehdottama ja KELPASI minullekkin...
Itse olisin halunnut aivan toisentyyppisen nimen.
Mutta kun sinnikkäästi käytin pojan nimeä,siis aivan tarkoituksellisesti korostaen puhuin kokoajan nimellä pojasta ja pojalle niin totuin sitten ihan hyvin. Nyt en enää osaisi kuvitella poikaa toisennimisenä vaikka se ajatus tosiaan edelleen joskus päähän pälkähtää,vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap tässä.
Minun pitäisi varmaan kutsua oikein urakalla lasta Amelieksi. Nimittäin nyt kun se ei ole tuntunut niin omalta niin olen varmaan vältellyt nimen sanomista ja käytän jotain hellittelynimeä sen sijaan.
Ihana kuulla että muillakin on ollut samanlaisia ajatuksia ja niistä pääsee "yli". :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 kk. Olisin halunnut eri nimen kuin mitä annettiin. Joskus vieläkin harmittaa, mutta tykkään tästäkin nimestä ja olen siihen tottunut. Miehen perustelut ovat niin vahvat, että haluaamaani nimeä ei voitu laittaa. (Elisan olisin halunnut, mies oli töissä Elisa Oyj:ssä....)
juuri noin minäkin tein alussa :D eli kutsuin hemmottelunimellä ja kullaksi,rakkaaksi,mussukaksi jne mutta vältin sanomasta vääräksi tuntemallani nimellä... mut sitten tosiaan aloin vaan sinnikkäästi kutsua nimellä ja lisäksi keksin varsinaisesta nimestä lempinimen josta satuinkin tykkäämään ja sekin auttoi. Käytin sitten vain oikeaa nimeä ja tuota oikeasta nimestä johdettua lempparia ja totuin kuin totuinkin :)
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaa kutsua lasta Linneaksi. Tiedän pari ihmistä, joiden kutsumanimet ovat ihan muuta kuin varsinainen nimi. Onhan monilla ihmisillä lempinimikin, jota käytetään ihan yleisesti. Joskus näkee kuolinilmoituksiakin, joissa on Tuula Marjatta (Memi) Virtanen tms.
Mutta jos tuntuu, että haluatte kutsumanimen olevan se oikea, niin sitten ehkä on parasta alkaa kutsua lasta omalla nimellään, Amelieksi. Silloin nimeen tottuu, ja nimi muuttuu lapsen näköiseksi (tai toisinpäin;)).
Tämä on minusta huonoin vaihtoehto, ja aiheuttaa turhia ongelmia lapselle. (Minulla on juuri näin, ja se on toooosi ärsyttävää. Tykkään kyllä molemmista nimistäni, mutta on harmillista kun kaverit eivät välttämättä tunne virallista nimeäni)
Minusta sinun pitää vain antaa itsellesi aikaa tottua nimeen. Kyllä jokaiseen nimeen tottuu ihan varmasti.
alkaa kutsua lasta Linneaksi. Tiedän pari ihmistä, joiden kutsumanimet ovat ihan muuta kuin varsinainen nimi. Onhan monilla ihmisillä lempinimikin, jota käytetään ihan yleisesti. Joskus näkee kuolinilmoituksiakin, joissa on Tuula Marjatta (Memi) Virtanen tms.
Mutta jos tuntuu, että haluatte kutsumanimen olevan se oikea, niin sitten ehkä on parasta alkaa kutsua lasta omalla nimellään, Amelieksi. Silloin nimeen tottuu, ja nimi muuttuu lapsen näköiseksi (tai toisinpäin;)).
Joskus minua harmittaa kun ympärilläni puistossa on vain Nicoja, Veetejä ja Mikkoja. Kerran jopa meinasin vaihtaa toisen nimen etunimen tilalle...mutta sitten totuin kutsumaan lastani nimeltä julkisestikin ja ongelma ratkesi.
Meillä pienemmällä on minusta kans yksi kirjain väärin. Uskoin hölmöyksissäni miestäni asian suhteen. Olen miettinyt, että saisinko mieheni ylipuhuttua kirjaimen vaihtoon. Onneksi nimi on toinen nimi eikä kutsumanimi.
Alkuperäisen tilanteessa miettisin, että voisiko vaan kutsua eri nimellä kuin on virallisissa papereissa. Olisiko siitä jotain haittaa?
sama tilane kuin ystäväni lapsen nimessä :) oletkohan hän :) ystäväni lapsi on nyt 2v ja väärä kirjain on e ystävä haluaisi sen olevan a
on tuossa iässä jo oppinut nimensä ja kyllä se on lapselle vaikeampi oppia uusi nimi kuin vanhempien tottua lapsen nimeen.
amelie on todella kaunis nimi. ehkä seuraava tyttö on sitten linnea. suosittelen ettette vaihda lapsen nimeä. entäs jos alkaa kaduttamaan uudestaan :)
lapsella on jo oma identiteetti ja tämä on pieni kaunis amelie tyttö :D
Annettiin nimeksi Sanna ja sitten vasta jotain parin-kolmen kuukauden päästä ristäisistä rupesin harmittelemaan, että miks piti mennä antaa toi nimi, ihan tavallinen ja hirmu lähellä vanhimman lapsen nimeä. Jotta oisko Saana ollu vaikka parempi...
No se meni onneks ohi ja ei se ajatus enää yhtään vaivaa ja tytöllä on ikää nyt viis.
EhkäEhkä noi katumiset ovat kuitenkin oman pään juttuja. Siinä hetkessä, kun nimi on annettu, on tuntunut juuri siltä. Niillä mielialoilla ja mielikuvialla mitä silloik on ollut. Mieli toki voi muuttua vuosien myötä. Jos on tunnistettava nimi, niin hyvä niin.
Noita omia morkkikisia tulee milloin mistäkin aiheesta. Rauhoita mieli jakutsuAlastaro sillä nimellä,jonka annoit. Uskalsitte sen nimen antaa niin miksi i sitten kutsua myös.
Itsellä samanlaisia aatoksia. Lapsella identiteetti. Menköön sillä? Hänen omansa. Hyvä nimi. Hieno lapsi. Jos tukisinkin lastani, enkä omia epävarmuuksiani. Hormonit on hyrränneet nimen annonvaiheessa. ymmärrettävää on nuo mietteet. Valitsisinko ja valitsisitko kuitenkaan toisin?