Voitko olla sellaisen ihmisen tosiystävä, ketä kadehdit?

Vai pilaako "katkeruus" lopulta ystävyyden?

Miksi kysyt? Mun ystävät on melko samaa "tasoa" kuin itse olen. Ok, jos alkaisin ruotia, niin erös ystävä oon huipukaunis, toisella upea asuntoa, kolmas on mahtava äiti, neljäs hyvässä työpaikassa jne...



Eli voin, koska ajattelen, että itselläni voisi olla mahdollisuus samaan, mikäli kokisin tietyn asian ponnistelemisen arvoiseksi.

Riippuu miten kateuteesi suhtaudut. Ystävyyden voisi pelastaa se, että avoimesti kerrot ystävälle, että kadehdit häntä siitä ja siitä asiasta. En usko, että pöydälle nostettuna asia rikkoo ollenkaan niin paljon kuin sivulauseista lipsahdellen.

on alkanut harventaa käyntejä meillä vaikka minä pidän hänestä ja kutsun usein kylään. Häntä asia selvästi häiritsee, minua ei ollenkaan. Minun mielestäni ystävyys ei katso varallisuutta!

Vai olevansa iloinen puolestasi että kaikki on hyvin?



Oletko miljonääri ja ystäväsi kerjäläinen? Miten tämä eriarvoisuus näkyy päälle päin?





On vain huvittava tuo sinun tekstisi.. Hän on alkanut harventaa käyntejä.. Siis seurusteletteko vai mikä on suhteenne? Eikö ystävät tapaa silloin kun on aikaa? Vai mitä kirjaa pidät tapaamisistanne. Vai oletko aivan järjissäsi?

Vai olevansa iloinen puolestasi että kaikki on hyvin?

Oletko miljonääri ja ystäväsi kerjäläinen? Miten tämä eriarvoisuus näkyy päälle päin?

On vain huvittava tuo sinun tekstisi.. Hän on alkanut harventaa käyntejä.. Siis seurusteletteko vai mikä on suhteenne? Eikö ystävät tapaa silloin kun on aikaa? Vai mitä kirjaa pidät tapaamisistanne. Vai oletko aivan järjissäsi?

Kyllä sen huomaa jos toisen on kateellinen eikä ystävä pysty olemaan onnellinen toisen puolesta.

ilmaissut lainkaan toisen rahoista tai tavaroista jotain negatiivisesti?



Miksi tällaisia asioita kukaan edes ajattelee? Jos ystävän kanssa on hyvä olla. Niin se ystävyys toimii. Jos taas ei, niin ei toimi. Perustelisit paremmin mistä luulet hänen olevan kateellinen. Tai mitä merkkejä hän on asiasta antanut.

..onneksi minun ei ole tullut tarvetta siihen, enkä usko että muutkaan on minulle kateellisia. Elän tavallista elämää kuten kaverinikin ja olen iloinen, jos niillä menee hyvin.



Yksi ystävä minulla on, joka oli miljonääri.. sai suuren perinnön, jonka olisi normaalisti kuvitellut kestävän lopun iän, mutta yritys söi hänen omaisuutensa, kun hän teki sitä liian kauan tappiolla ja rahoitti omilla rahoillaan tunnesyistä.



Olen todella vilpittömästi pahoillani siitä, kuinka hänelle kävi. Ihmettelen myös sitä, että olen hänen ainoa oikea ystävä, joka jäi kun rahat loppui..



Milloinkaan en ollut hänelle kateellinen silloinkaan, oli hänen elämänsä helppoa verrattuna omaani mutta mitä sitten? Lopulta olen kuitenkin ollut sen ajan onnellisempi, uskon niin.

ap:tä nyppii, kun kaveri ei hehkuta "varallisuutta" tai ihastele, että ompa teillä hienoa se ja tuo. Kun kaikille se raha ja tavara ei vaan merkkaa mitään.

Ehkä kaveri on vaistonnut tuon tai ap huomaamattaan leveilee ja siksi on käynnit harventuneet. Tai kaveri säälii ap:tä jostakin eikä henno romuttaa pilvilinnoja, joissa ap rahoineen istuu.



Omituinen aloitus, kerta kaikkiaan!

Hän kokee olevansa jotain todella hienoa ja erikoista. Siis ihmisenä. Jotain mitä muut ei voi koskaan olla. Ja siis ihmisenä. Hän on perinyt hieman rahaa ja tavaroita, ja käynyt korkeakoulun. Jokainen hänen tuttavansa on alemman koulutuksen omaavia, kuten itsekin. Hän haluaisi kumppanin joka on samaa statusta, vaan aina löytää vikoja vain. Jokaisesta.

Omii toisilta elämän tyyliään. On vielä nuori ja hukassa itsensä kanssa. Ihmeteltiin kun oltiin kavereiden kanssa eräästä asiasta oltu aina erimieltä tuttavan kanssa. Ja perusteltiin kerran kunnolla miksi ajattelimme näin. Noo, taisi unohtaa kokonaan mistä oli asia lähtöisin. Kun omanaan ajatusta täysin kauppasi kuukauden päästä.



Moni asia on hänen kohdallaan mennyt matkimiseksi. Ostin korusarjan. Ensimmäisen kerran 5 vuoteen. Niin johan oli tuttava ostanut myös, viikon päästä. Hommasin tatuoidut kulmat, ja niin hänkin. Vaatteissa tapahtui sama jo useampi vuosi sitten. Olin jämähtänyt samoihin vanhoihin, ja kerralla uusin paljon. No arvata saattaa, tuttavan teki näin myös. Miksi ei edes voinut hommata omaa tyyliä??



Mieheni huomautti että alamme jo muistuttamaan toisiamme. =)



Hän on mukava, vaan jollain tavoin imee voimaa ja elämää minusta. Enempi jotenkin huvittava. Ja olemme siis tuttavia.

joten voin olla myös sellaisen ystävä ketä kadehdin, se olisi luultavasti hyvin pientä ja ohimenevää joten mihinkään katkeruuden puolelle se ei kyllä menisi...