3 alle kouluikäistä lasta - plussat ja miinukset?

Aivan ihanaa kun on melko samanikäisiä lapsia, joilla on samat kiinnostuksenkohteet ja leikit. Meillä lapset 2 vuoden ikäeroilla.



Hulaboloota riittää, mutta niin on varmasti vaikka ikäeroa olisi enemmänkin.

Pyykkiä ja siivousta on enemmän, lisäksi rahaa menee enemmän vaatteisiin, tarvikkeisiin ja ihan normaaliin elämään.



Meillä elämä on ihan tavallista ja onnellista perhe-elämää kolmen alle kouluikäisen kanssa. Mies on aktiivinen isä, hoitaa lapsia ihan 100%; sti kun on kotona ja antaa minullekin omaa aikaa :)

Jos oma miehesi osallistuu perhe-elämään niin antaa mennä vaan!

Aivan ihanaa kun on melko samanikäisiä lapsia, joilla on samat kiinnostuksenkohteet ja leikit. Meillä lapset 2 vuoden ikäeroilla.

Hulaboloota riittää, mutta niin on varmasti vaikka ikäeroa olisi enemmänkin.

Pyykkiä ja siivousta on enemmän, lisäksi rahaa menee enemmän vaatteisiin, tarvikkeisiin ja ihan normaaliin elämään.

Meillä elämä on ihan tavallista ja onnellista perhe-elämää kolmen alle kouluikäisen kanssa. Mies on aktiivinen isä, hoitaa lapsia ihan 100%; sti kun on kotona ja antaa minullekin omaa aikaa :)

Jos oma miehesi osallistuu perhe-elämään niin antaa mennä vaan!

Kolmatta mietittiin pitkään ja hartaasti, ja lopulta päätettiin uskaltaa.

Hetkeäkään emme ole katuneet. Miehen kanssa olemme asiasta monesti puhuneet ja vasta nyt molemmilla on tunne, että lapsiluku on täynnä ja perhe on "kokonainen".



Kolmas lapsi solahti perheen normaaliin elämään ihan ongelmitta, kaikki jatkui tavallaan melkein kuin ennenkin. Vauva (nyt 1-v) on ollut melko helppo ja sopeutuvainen, mikä on tietysti omalta osaltaan vaikuttanut positiivisesti, jos olisi ollut koliikkia/ sairastelua tms. niin tuntemukset voisivat olla erilaisia. Nyt kuitenkin tuntuu, että kolmas on mennyt melkein siinä samassa kuin kaksi, eikä kukaan ole millään tavalla kärsinyt tai uupunut lapsiperheen arkeen.



Parisuhteeseen kolmas lapsi ei ole vaikuttanut, sillä vauva-aika ja lapsiperheen arki on entuudestaan jo tuttua. Mitään ei ole tullut yllätyksenä ja oikeasti (tätä en koskaan uskonut ennen omaa kokemusta), kolmannen lapsen kanssa vasta osaa nauttia siitä vauva-ajasta!



t. 2

Usein kuulin sanottavan että kolmas lapsi sulautuu perheeseen tuosta vaan ja vasta nyt sen ymmärrän, kun on kolme lasta. Ihan totta, niin se on!!! meillä on kaksi todella eloisaa poikaa 3v ja 4v ja he ovat rauhoittuneet todella paljon kun pieni tyttövauva syntyi. Tai no rauhoittuneet.. keksineet enemmän tekemistä keskenään... No oli miten oli, kyllä kannustan ainakin omien kokemusten pohjalta kolmanteen jos mies auttaa jne kuten edelliset kirjoittivat. Meillä mies vieläpä innostui ja puhuu jo neljännestä kun niin hyvin arki rullaa 3 kanssa ;)

Nyt esikoinen on ensimmäisellä luokalla ja nuoremmat ovat 3½ ja 2½ vuotiaat.

Kaksi nuorinta ovat vielä kotihoidossa, samoin oli esikoinen esikoulun aloitukseen asti.



Vauva aika oli hieman rasittavaa, mutta lähinnä mieheni sairastelun takia. Hän joutui sairaalaan kuopuksen ollessa 3kk ja joutui olemaan sairaalassa sisällä 2kk. Muuten on kyllä mennyt kaikki aiva mainiosti.



Tällä hetkellä meillä on kaikki lapset enemmän, tai vähemmän uhmaiässä.

Esikoinen kiukkuilee ja temppuilee, niin kuin useat eskari/ekaluokkalaiset tekevät. Nuoremmilla on myös selkeästi uhmaikä alkanut. Nuorimmalla ei vielä ihan täydellä teholla, mutta selvä muutos jo kuitenkin. Eli pitkiä hermoja tarvitaan!



Meidän lapsemme ovat varsin vilkkaita, joten eivät ihan siitä helpoimmasta päästä ole. Eivät kuitenkaan kaikkein vaativimpiakaan. Aivan ihania tapauksia ja mukavaa seurata heidän keskinäistä kanssa käymistään. Milloin riidellään, milloin lohdutetaan toista jne. Meillä nuoremmat ovat niin saman ikäisiä, että kiinnostuksen aiheet ja leikit menevät hyvin yksiin. Minusta olisimme jääneet hyvin paljosta paitsi, ellemme olisi saaneet vielä tuota kuopustamme.

Ei juurikaan negatiivista kenelläkään... :-)



Tuo on totta, että myös miehen pitää olla 100% sitoutunut. Meillä onneksi näin on. Osallistuu täysillä kotitöihin, mutta ei olisi esim. valmis jäämään koti-isäksi pitkiksi ajoiksi. Mies haluaisi kolmannen lapsen, mutta ei mitenkään painostaen.



Toki tuokin on tärkeä pointti, että mitä jos jotain yllättävää sattuu, esim. sairastuminen? Pärjäänkö yksin lasten kanssa? Pärjääkö mies?



Entä ajankohta? Suoraan sanottuna tekisi mieli nyt heti, mutta järki päässä, pitäisikö odottaa pari vuotta vielä kuitenkin? Toisaalta, taas kerran, ei niitä vauvoja välttämättä niin vain tilata...



Entä lapset. Sopeutuiko teillä lapset hyvin? Osasiko vanhin jo odottaa vauvaa eri tavalla kuin toisen kohdalla? Entä oliko toiselle uusi vauva suurempi kriisi kuin esikoiselle, joka on tämän käynyt jo kerran läpi? Ihan mielenkiinnosta...



ap

Esikoinen on nyts eskarissa, keskimmäinen 4,5v ja nuorin 2,5v.



Vauva-ajat ovat olleet rankkoja sekä keskimmäiseltä että nuorimmalta, kun hoidettavana on olut kaksi vaippaikäistä. Silti en vaihtaisi pois päivääkään, tai ole hetkeäkään katunut. (Päinvastoin, neljäs on tilauksessa, tjot-meiningillä)



Sekä minä, että mies pärjäämme lauman kanssa yksinäänkin, jos on aivan pakko. Totta kyllä on se myös, että aamun lähtökiireeseen ja illan hammaspesurumbaan kaipaa toista aikuista, kun kaikki vielä tarvitsevat apua. (Eskarin hammaspesujälkeen ei meillä juuri luoteta näin esimerkiksi)



Lapset nauttivat toisistaan ja seurasta. Mustasukkaisuutta on toki ollut aina vauvaa kotiin tuodessa (esikoisen kun toi kotiin niin koirat olivat mustasukkaisia). Nuorimman kanssa laitokselta tultaessa mustasukkaisin oli keskimmäinen, joka siinä menetti kuopuksen asemansa. Asiat kuitenkin järjestyvät.



Yhdessä nuo leikkivät ja tappelevat ja pitävät huolta toisistaan. Joskus on pinna tiukalla, ja toisinaan näistä saa olla niin ylpeä että. Ja onhan se näin, että kun katsoo väsymyksen yli, niin noita onnen ja ylpeyden hetkiä on kolmen kanssa kolminkertainen määrä yhteen verrattuna. (Toisaalta myös tk:ssa saa asioida kolme kertaa niin usein kuin yhden kanssa)



Kaikkineen meidän perhe on plussan puolella (vaikka pankkitilinsaldo ei aina olisikaan samaa mieltä)