joulukirkossa lapset joutuivat tunnustamaan syntinsä

kun kotona on curling -vanhemmat odottamassa joiden Nico-Petteri ei koskaan ole tehnyt mitään väärää ei.

mutta en muista kyllä että siinä mitään synti-sanaa olisi käytetty.

Tai kyllähän syntien tunnustaminen kuuluu uskoon ja siten myös kirkkoon mutta enemmän pitäytyisin joulukirkossa siinä Jeesuksen syntymäaiheessa.



Synneistä voisi enemmän puhua pääsiäiskirkossa koska pääsiäisen tapahtumien ansiosta saamme ne syntimme anteeksi....



Lapsetkin ovat syntisiä kun tekevät omantuntonsa vastaisesti. Koululainen jo tietää, että toisen kiuaaminen on väärin yms. Synti-sana on vain hieman ahdistava joten mielellään sitä ei lapseen yhdistäisi.

tai ollut varsinaisesti ilkeäkään. Kiva tällaista lastakin syylistää.



En ole kyllä ennen tuollaista kuullut. Tosin lapseni ei joulukirkossa käyneet.

Synti on kyllä ihan kristinuskon peruskäsitteitä, kaikki ovat syntisiä. Tulitko huomanneeksi, että ne synnit myös annettiin anteeksi? Tää on just sitä, että "kirkossa puhuttiin Jeesuksesta, voi kauheeta, mihin voi valittaa?" Mun mielestä olis kauheempaa, jos synnistä ei puhuttais...

Nikopetteri voi ja saa tehdä väärin mutta onko se syntiä mikä kirkon penkissä tunnustetaan. Haloo pahvi.

Lasten synnit nyt on vaan tietenkin toisenlaisia kuin aikuisten. Ei sitä synti-sanaa pidä pelästyä. Se on katoamassa suomalaisten sanavarastosta aivan turhaan. Ei syntiä ole vain porno, ryyppääminen ja varastaminen, vaan kyllä pikkuveljen kiusaaminenkin on sitä, toki lapsen elämässä kuuluu asiaankin rajojen koettelu ja lapsen kolttoset menevät usein vanhempien kontolle. Toivottavasti siellä joulukirkossa kuitenkin saatiin myös kokea Jumalan suunnaton armo ja pappi osasi siitäkin puhua niin että lapset ymmärsivät. Harmillista jos synnintunnustus oli muotoiltu sellaiseksi, ettei sopinut lasten suuhun. Minusta olisi kiva, jos lapseni ymmärtäisi, että jos omatunto painaa, on Joku jolle voi kertoa ihan kaikesta ja saada keveän ja puhtaan sydämen.

kiukutellut tai kiusannut... Jos ei koulukaveria, niin äitiä, isää tai pikkusisarusta. Hei synnin kuuluukin ahdistaa!!! Mitähän varten se Jeesus sitten syntyi jos ei meidän syntisten vuoksi? Apua teidän kanssanne...

Minusta vaan synti on raju sana lapsille. Minä olen aikanaan oppinut että synti on jotain todella pahaa. Siksi vahvahduin tätä synnintunnustusta. Enkä ollut ainoa. Joulukirkossa missä pitäisi kiittää ja iloita ihanasta asiasta. Pääsiäinen on asia erikseen. Enkä sielläkään kyllä lapsien suuhun näitä sanoja laittaisi. Lapsemme käyvät pyhäkoulussa että ei tässä talossa valiteta siitä että Jeesuksesta puhutaan kirkossa yms. Päinvastoin lapsiamme viedään kirkkoon tämän tästä ja asioista puhutaan.

Kuolemansynnit on sitten erikseen.

jotta voisi arvioita tilannetta ja tunnelmaa kokonaisuutena. Kyllä pienetkin lapset voivat rukoilla, että ovat joskus pahoittaneet toisen mielen ja tehneet jotain, jota joutuvat katumaan. Sanavalinnoilla on suuri merkitys, synnintunnustus tulisi olla niin "ympäripyöreä" ja monipuolinen, että jokainen voi löytää siitä jonkun itseensä sopivan kohdan (että suustani on lipsahtanut rumia sanoja vanhemmille, sisaruksille, kavereille; anteeksi, että joskus olen ajattelematon, enkä aina osaa toimia oikein jne.). Myös johdantotekstillä ennen synnintunnustusta voidaan luoda turvallinen mieli: Jumala on ymmärtäväinen ja haluaa antaa anteeksi ja haluaa, että jokainen voisi elää iloisin ja kevein mielin tms.



Voi olla, että pappi arvioi tilanteen väärin. Mahdollista on myös, että jos kuulija käy kerran vuodessa kirkossa, koko (joulu)hartaus voi tuntua niin vieraalle, ettei ymmärrä mitään sen osioista. Kuten joku sanoi: synnintunnustukseen kuuluu aina myös synninpäästö eli lopputulemana on, että ihmisen kuuluisi lähteä keveämmin mielin kirkosta kuin sinne on tullut. (Ei päde neuroottisiin ihmisiin, jotka takertuvat johonkin erheeseensä ja ruoskivat itseään siitä loputtomiin - heitä voi auttaa vain henkilökohtainen keskustelu papin tai psykoterapeutin tms. kanssa.)



Itse ihmettelen, miksi lapsia säästetään ja hyssytellään välillä liiaksikin. Keskustelin päiväkotimme hoitajan kanssa, miten tässä päiväkodissa suhtaudutaan uskonnollisuuteen ja syntyykö siitä paljon keskustelua vanhempien kanssa - suuntaan tai toiseen. Hän sanoi, ettei muuta uskontokasvatusta ole kuin joulukirkko ja pääsiäinen. Jouluna kerrotaan, että Jeesus syntyi, mutta pääsiäisenä ei puhuta Jeesuksen kuolemasta. Pääsiäinen on "semmoinen uuden kasvun juttu". Ei kuolemalla ja kärsimyksellä tarvitse mässäillä, mutta hyvä olisi lapsille kertoa myös, miksi pääasiäiseen liitetään tuoreen rairuohon kasvattaminen ja munat (uuden elämän alku): ne ovat symbolisia muistutuksia Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tarina ei siis päättynyt kuolemaan, vaan sille seurasi jatko-osa.



Ja ennen kuin joku vetää herneet nenään ja huutaa, että taas tuota satuilua: Jeesuksen merkityksestä voi olla ihan mitä mieltä tahansa henkilökohtaisesti, mutta perinteiden takana olevien taustojen avaaminen on juuri sitä "kristinuskon kulttuurisen ymmärryksen opettamista".

Kaikki pitäisi sanoa niin "poliittisesti korrektisti", ettei kukaan vain pahottaisi mieltä.

Synti-käsitteestä voisi kirjoittaa paljonkin ja kannattaa lukea siitä ja miettiä, miten asiasta omien lasten kanssa haluaa puhua. Klassinen määritelmä "synti on sydämen luopumista Jumalasta" (irrottautumista Jumalan hyvän elämän ohjeista, jotka on kerrottu esim. 10 käskyssä, rakkauden kaksoiskäskyssä ja kultaisessa säännössä, sijoittamalla joku muu asia Jumalan tilalle), ei mittaa syntejä tekoina ja niiden vakavuusasteina. Inhimillisesti jokin teko voi olla tuhoavampi kuin toinen, mutta niiden "juuret" ovat samat. Jeesuksen sovitus kattaa kaikki synnit, koosta riippumatta.

Hyvä kun keskustelette lastenne kanssa! Mieti yksin ja lasten kanssa (jos ovat jo isompia), millä muilla sanoilla sana synti voitaisiin korvata ja "suomentaa". Eri sanat antavat eri näkökulmia syntisanaan ja kun lapset kuulevat synti-sanan he muistavat, mitä olette kertoneet heille sen tarkoittavan. Vastuullista touhua tämä lasten (uskonto)kasvatus!

Minusta vaan synti on raju sana lapsille. Minä olen aikanaan oppinut että synti on jotain todella pahaa. Siksi vahvahduin tätä synnintunnustusta. Enkä ollut ainoa. Joulukirkossa missä pitäisi kiittää ja iloita ihanasta asiasta. Pääsiäinen on asia erikseen. Enkä sielläkään kyllä lapsien suuhun näitä sanoja laittaisi. Lapsemme käyvät pyhäkoulussa että ei tässä talossa valiteta siitä että Jeesuksesta puhutaan kirkossa yms. Päinvastoin lapsiamme viedään kirkkoon tämän tästä ja asioista puhutaan.

ja joulukirkko on jumalanpalvelus. Myös silloin kun seurakunta koostuu koululaisista tai lapsista.



As simple as that. Ja kristinuskon mukaan KAIKKI ovat syntisiä, myös lapset - vain Kristus ei ole.

Onko niin, että lapsesi eivät ole koskaan sanonut tai tehnyt rumasti kenellekään?

Voi olla, että papin olisi pitänyt valita sanat toisin, mutta muuten synnintunnustuksessa ei ole kyse syyllistämisestä vaan syyllisyydestä vapautumisessa. Jatkorippikoulun paikka olisi varmaan aika monelle, kun nämä asiat ajatellaan ihan nurinkurisesti.

Mitä jos lapsi ei ole oikeasti koskaan kiusannut ketään tai ollut varsinaisesti ilkeäkään. Kiva tällaista lastakin syylistää.

En ole kyllä ennen tuollaista kuullut. Tosin lapseni ei joulukirkossa käyneet.

minä huutaisin kesken joulukirkon HALLELUJAH!

En usko, että siitä kenellekään olisi mitään haittaa.

minusta se on hienoa muutenkin opettaa lapsille. Ja en todellakaan usko yhteenkään lapseen, joka ei ikinä olisi ollut kenellekään yhtään ilkeä. Olette todella sokeita vanhempia, jos luulette omanne olevan sellainen. Ja silloinkin teillä on oletettavasti vain yksi lapsi. Eli ette arjessa nää niitä tilanteita, jolloin lapsenne on toisten lasten kanssa.



Parasta syntien tunnustuksessa on se, että se vapauttaa. Kun itse myönnät vikasi, ei niistä toiset sinua voi enää syyttää, ja Jeesus on sovittanut synnit Jumalan edessä. Totuudessa on myös vapaus.

eikö tuo ole kristinuskon perusta! Jeesus syntyi sovittamaan meidän syntejämme. Mitä ihmettä te lapsillenne kerrotte kristinuskosta. On Jeesuksen synttäri ja kaikki saa lahjoja taitaa olla se perusopetus.

Samanlainen synti on puhua toisesta pahaa kun tappaminen tai huorin tekokin. Ei jumala näe asioita niin että pieni synti tai iso synti!!

Eikä ankeaan synkistelyyn ole aihetta. Mielestäni on kuitenkin tärkeää elää siinä realiteetissa, ettei kaikkien (lastenkaan) elämä ole niin hyvällä tolalla, että he voisivat keskittyä vain "ihanan asian" ympärille. Jos omassa elämässä on vaikeaa, voi ylikuorrutettu hempeily tuntua huonolle vitsille. "Miten se minua koskee, elämäni on ihan mustaa..." Tästä syystä synnintunnustus on paikka, missä voi jättä kaiken mieltä kaihertavan pahan Jumalan kasvojen eteen, myös sen, mihin emme ole itse syyllistyneet, mutta mistä kärsimme - kaikki taakat ja murheet. Esirukous on puolestaan paikka, mistä tulisi jäädä seurakuntalisille olo, että toiset kristityt välittävät hänestäkin ja pyytävät Jumalan siunausta minullekin poloiselle.



Pointini on se, että joulunsanomassa tulisi tulla esiin se, että Jeesus toi valon ja toivon ihmisten elämään, ei se, ettei ihmisen elämän rikkinäisyyttä, surua, vihaa, syyllisyyttä ja häpeää tuottava puolta saisi tuoda esiin, jottei joulun tunnelman seesteisyys häiriintyisi. Kahden todellisuuden tulisi kohdata - ihmisen ja Jumalan.



Jos taas omassa elämässä on kaikki hyvin ja olo on kepeä ja iloinen, silloin jumalanpalveluksessa voi kiittää mielessään - ja myös yhteisissä lauluissa ja virsissä - Jumalaa siitä hyvyydestä, mitä on saanut osakseen sekä rukoilla maailman kärsivien ihmisten puolesta - joista yksi voi olla vierustoveri.