Mitäs mieltä olette tällaisesta? Poikani (tokaluokkalainen) kaverin

Lapsi on heitteillä eikä pääse edes kotiinsa. Asiaan on puututtava heti.

Soitat ja teet nimettömänä ilmoituksen.

Jos vanhemmat jättävät heitteille, niin älä nyt vaan tee samoin.



Ja kun vanhemmat tulevat kotiin silloin seitsemältä, niin viet lapsen kotiin ja pidät kovan puhuttelun vanhemmille. Ei tokaluokkalaista voi jättää tunneiksi itsekseen, se on ihan oikeasti heitteillejättö.



Ja jos sama toistuu vielä pari kertaa, niin sitten soitto sosiaaliviranomaisille. Kyseessähän on tuolloin toistuva heitteillejättö (ei tosin pahimmasta päästä mutta silti), johon on ihan oikeasti puututtava.

Tarkista pojan vanhemmilta pitääkö paikkaansa.

Eihän noin pientä voi heitteellekkään jättää. Ei tietenkään ole ok.

ottaisin pojan meille ja ruokkisin. Eihän se minulta ole pois...

Jos on totta niin ilmoitus lastensuojeluviranomaisille, heräisivät vanhemmat todellisuuteen (luultavimmin se lastensuojelun yhteydenotto herättäisi vanhemmat).

tulee myös mieleen, että kannattaa jutella ensin lapsen vanhempien kanssa. Voihan olla, että poika on unohtanut avaimen kotiin - tuonikäisiltä se tapahtuu hyvin herkästi.



Ja joka tapauksessa tuollaisessa keskustelussa kävisi myös niille vanhemmille ilmi se, että heidän toimintansa EI ole yleistä eikä missään nimessä hyväksyttävää!



Ja sitten, jos vanhempien asenne on nurja, ottaisin yhteyttä lastensuojeluun. Kyse todellakin on lapsen heitteillejätöstä.

poikani päivähoitaja, joka kertoi naapurissaan (vauraalla alueella) asuvasta ekaluokkalaisesta pojasta. Hän oli useamman kerran pannut merkille, että poika oleili koulun jälkeen koko ajan pihalla, ja sitten kun hän huomasi kerran pojan käyvän tarpeillaan lähimetsässä, hänellä paloivat päreet ja hän marssi illalla pojan vanhempien puheille. Nämä olivat selittäneet, ettei pojalle voinut antaa (uuden ja ison) omakotitalon avainta, koska poika kuulemma "sotkee" kotona ollessaan... No, päivähoitaja uhkasi ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, jolloin avain kuulemma järjestyi heti seuraavaksi päiväksi.



Niin että mene nyt ensin huomauttamaan asiasta pojan vanhemmille.

Myös minun poikani on tokaluokkalainen, ja hänellä oli vastaava kaveri. Vanhemmat lähtivät asioille useaksi tunniksi läheiseen kaupunkiin ja jättivät kaveri sateessa pihalle, kaverilla ei ollut kotiintuloaikoja, ruoka-aikoja, oli meillä ja muilla kavereilla usein nälissään aikaisin aamulla ja illalla myöhään (juttelimme asiasta muiden vanhempien kanssa).



Me ilmoitimme asiasta koulun terveydenhoitajalle, ja koulusta ottivat yhteyttä vanhempiin, jonka jälkeen tilanne parani. Meillä ei ollut tiedossa pojan vanhempien puehlinnumeroa (oli salainen), vanhemmat eivät myöskään tervehtineet kadulla ja olivat muutoinkin yhteistyökyvyttömiä. Mielestäni parempi ilmoittaa asiata jollekin viranomaiselle kuin vanhemmille suoraan. Vanhemmat eivät välttämättä kykene ottamaan palautetta vastaan, eivät muuta toimintaa ja saattavat ainoastaan kieltää kaveria tulemasta teille enää, jolloin ette tiedä onko tilanne parantunut vai ei. Lapsen etu on, että asiaan kuitenkin puututaan.

Siis tuo 9:n viesti. Vai että poikaa ei voitu päästää sisälle sotkemaan taloa???? Häh?? Joskus ollaan miehen kanssa leikillämme sanottu että lapset eivät saa tulla uuteen taloomme sotkemaan, mutta vain sairas ihminen todella sulkisi lapsen ulos yksin:((((

Ajattelepa, saatat olla ainoa ihminen johon lapsi luottaa. Ainoa, jolta lapsi uskaltaa hakea apua.



Ettei käy niin että lapsi jää sitten täysin yksin, kun ei enää uskalla teillekään tulla.



Kauheaa ajatella että pienet lapset harhailevat ulkona :(

poikani päivähoitaja, joka kertoi naapurissaan (vauraalla alueella) asuvasta ekaluokkalaisesta pojasta. Hän oli useamman kerran pannut merkille, että poika oleili koulun jälkeen koko ajan pihalla, ja sitten kun hän huomasi kerran pojan käyvän tarpeillaan lähimetsässä, hänellä paloivat päreet ja hän marssi illalla pojan vanhempien puheille. Nämä olivat selittäneet, ettei pojalle voinut antaa (uuden ja ison) omakotitalon avainta, koska poika kuulemma "sotkee" kotona ollessaan... No, päivähoitaja uhkasi ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, jolloin avain kuulemma järjestyi heti seuraavaksi päiväksi.

Niin että mene nyt ensin huomauttamaan asiasta pojan vanhemmille.

Siis ekaluokkalainen tuntitolkulla säällä kuin säällä ulkona kunnes vanhemmat tulee kotiin...

Voi jumalauta, kaikenlaiset hirviöt ne onnistuukin lisääntymään....

saattaa hyvinkin olla hatarista kotioloista, joten saattaa kaivata aikuista seuraa ja jonkun johon voi luottaa. Vaikea arvioida onko näin, mutta lapsi saattaa todellakin itsensä takia kaivata kontakteja.



Meillä on 2 ja myös 1 luokkalinen ihan huoletta kotosalla tai liikenteessa montakin tuntia yksin tai kaksi tai kaverin kanssa.



Me vain ilmoitetaan että iskä ja äiskä nyt lähtee, vaikka sinne toiseen kaupunkiin ostoksille.



Ihan huoletta jätetään ja lapset viihtyvät ja pärjäävät hyvin. Meillä kuitenkin lapsilla on kännykät ja omat kotiavaimet ja osaavat käyttää molempia.



Riippuu varmaan lapsesta, mutta kyllä tuonikäiset hyvin pärjäävät, mutta sen ikäisen joka pärjää, pitäisi myös omistaa oma kotiavain.

Mun mielestä ton ikäisen voi jättää jo yksinkin, ei pitkäksi aikaa mutta joksikin aikaa. Myös toi avain juttu, voi olla niin että pojalla on avain, mutta se on unohtunut kotiin. Omilla lapsilla on myös avaimet unohtuneet kotiin välillä, tosin meidän naapurissa on vara-avain, minkä sitten ovat käyneet hakemassa.



Tietysti jos poika on tosissaa pitkäksi aikaa yksin jätetty, sitä sattuu usein ja avainta ei ole, niin sitten asiat ei oo ihan kunnossa.



Mutta ottaisin selvää ja tosiaan niiden vanhempienkin kanssa voi jutella.

minua säälittäisi jättää poika yksin ulos kylmään. Eihän se ole pojan syy, että vanhemmat ovat ajattelemattomia.

Minusta on ihana, että poika uskaltaa tulla kysymään teille pääsyä. Luottaa siis teihin ja tuntee olonsa turvalliseksi teillä.



Tietysti juttelisin vanhempien kanssa, esim. että usein puuttuu avain ja jos vaikka haluaisivat, niin sinä voisit ottaa vara-avaimen, jotta poika pääsisi kotiin. En ihan ensimmäisenä olisi tekemässä ilmoitusta lastensuojeluun...

Toki, jos tämä toistuu jo liian usein ja vanhemmat eivät tee mitään muutoksia käytökseensä.



Minä olen alkoholistivanhempien lapsi ja usein olimme yksin ja nälissämme, silloin tietysti siitä syytti itseään ja tunsi aikuisten inhon ja vihan meitä kohtaan (mme päässeet kavereille leikkimään van vain osa porukasta pääsi ja ne katseet!). Olimme kuitenkin aina ihan kilttejä ja reippaita. Mutta niistä monista taloista, joita kotimme ympärillä oli, en olisi yhteenkään päässyt saati kehdannut/uskaltanut mennä. Se tietoisuus siitä, etä meitä vihattiin oli todella rankka asia, koska itse et voinut mitään muuttaa. No kukaan ei tehnyt ilmoitusta sosiaaliviranomaisille, koska kukaan ei välittänyt. Tai hämärästi muistan, että kävin siskoni kanssa syömässä vähän kauempana joidenkin vanhojen ihmisten luona. Vähintään 4 krt viikossa. Sitäkään en tiedä, että miten sinne jouduimme/pääsimme. Ehkä nämä vanhukset säälivät meitä, koska joka päivä kuljimme sen talon ohi ja näkivät meidät. Myöhemmin mainitsin tästä ohimennen äidilleni ja hän ei tiennyt tuosta mitään, joten hänkään ei ollut asiaa vanhusten kanssa "sopinut". Näiden vanhusten lämmin suhtautuminen kuitenkin antoi voimia jaksaa ja heidät tulen muistamaan aina.



Minusta on siis hienoa, etä poika tietää, ettei ole yksin vaan uskaltaa tulla teidän luokse, koska sinä välität.

meidän valopää kertoili tokaluokkalaisena vähän samanlaisia tarinoita. Jäi kavereille tai koulun liikuntakerhoon ja väitti siellä, ettei voi mennä kotiin koska siellä ei ole ketään, on kylmä ja nälkä ja yksinäistä tai joskus just, että ei ole avainta.



Meillä olin minä kotona siihen aikaan ja jos olisin sattunut olemaan kaupassa juuri kun lapsi tulisi kotiin juuri sinä päivänä kun hän olisi unohtanut avaimensa (sitä sattui pari kertaa, muttei usein) olisi ollut vara-avainkin piilossaan lasta varten. Ja ruokaa ja lämmitä jne oli myös.



Lapsi ei vain halunnut tulla kotiin, koska kotona olisi pitänyt tehdä läksyt. Melkein mikä tahansa oli hänen mielestään niin paljon mielenkiintoisempaa kuin läksyt, että sitä kannatti mieluummin jäädä katselemaan kuin tulla kotiin tekemään läksyjä. Minkä voit työntää tuonnemmas, sitä älä tee heti, oli hänen logiikkansa. Arvaan kyllä, mitä meistä vanhempina ajateltiin (varsinkin kun muitakin ongelmia oli) ja yritin sitä lapsellekin selittää, mutta eipä se häntä juuri kiinnostanut.



Nii nettä suosittelen ap:lle ja muillekin ketjun erinomaisille kasvattajille, että hieman hillitsette vanhempien paheksuntaanne ja keskustelette ensin heidän kanssaan ihan oikeasti.



Muuten 8-vuotias katsotaan useimmissa kunnissa jo kykeneväksi olemaan tunteja yksin, sillä iltapäiväkerhoja ei kaikille järjestetä. Minä en ollut tuolloin töissä, mutta tiedän, että monien on mahdoton jättäytyä töistä tokaluokkalaisen takia. Siitähän ei enää saa mitään tukiakaan...

Voihan hyvin olla, että poika unohtelee avaimia yhtämittaa, eikä kehtaa kertoa sitä sinulle tai vanhemmilleen. Kannattaa siis ottaa yhteyttä pojan vanhempiin, niin ehkä selviää miten asia on. Jos näyttää siltä, että poika puhuu totta, ota heti yhteyttä johonkin viranomaiseen. Toivottavasti saat selville miten asiat on, koska jos nyt onkin niin että poika on heitteillä, vanhemmat luultavasti toruvat poikaa ja kieltävät tulemasta enää teille, jolloin pojalla on asiat vielä huonommin.

vaikka siinä ei olisi mitään perää.

Niin tai näin.

Kun lapsi tulee teille, niin pyydä ottamaan reppu mukaan ja sano, että soi vaikka odotellessa tehdä läksyjä.

Siitä ei varmasti ole mitään haittaa lapselle.

meidän valopää kertoili tokaluokkalaisena vähän samanlaisia tarinoita. Jäi kavereille tai koulun liikuntakerhoon ja väitti siellä, ettei voi mennä kotiin koska siellä ei ole ketään, on kylmä ja nälkä ja yksinäistä tai joskus just, että ei ole avainta.

Meillä olin minä kotona siihen aikaan ja jos olisin sattunut olemaan kaupassa juuri kun lapsi tulisi kotiin juuri sinä päivänä kun hän olisi unohtanut avaimensa (sitä sattui pari kertaa, muttei usein) olisi ollut vara-avainkin piilossaan lasta varten. Ja ruokaa ja lämmitä jne oli myös.

Lapsi ei vain halunnut tulla kotiin, koska kotona olisi pitänyt tehdä läksyt. Melkein mikä tahansa oli hänen mielestään niin paljon mielenkiintoisempaa kuin läksyt, että sitä kannatti mieluummin jäädä katselemaan kuin tulla kotiin tekemään läksyjä. Minkä voit työntää tuonnemmas, sitä älä tee heti, oli hänen logiikkansa. Arvaan kyllä, mitä meistä vanhempina ajateltiin (varsinkin kun muitakin ongelmia oli) ja yritin sitä lapsellekin selittää, mutta eipä se häntä juuri kiinnostanut.

Nii nettä suosittelen ap:lle ja muillekin ketjun erinomaisille kasvattajille, että hieman hillitsette vanhempien paheksuntaanne ja keskustelette ensin heidän kanssaan ihan oikeasti.

Muuten 8-vuotias katsotaan useimmissa kunnissa jo kykeneväksi olemaan tunteja yksin, sillä iltapäiväkerhoja ei kaikille järjestetä. Minä en ollut tuolloin töissä, mutta tiedän, että monien on mahdoton jättäytyä töistä tokaluokkalaisen takia. Siitähän ei enää saa mitään tukiakaan...