Meille on sattunut paljon vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisällä

Minusta on turha murehtia ja märhetiä asioita, joille ei itse voi mitään. Mitä se asioiden vatvominen muka auttaa? Yöunet menee ja koko muu elämä kärsii.

Mä romutin meidän kaksi autoa, ja sain vielä sakot päälle kummastakin. Sitten meille tuli mittava kosteusvaurioremontti jota vakuutus ei korvaa koska kyse on rakennusvirheestä ja talo rakennettu 70-luvun lopulla. Ja pisteenä i:n päälle mun kukkaro katosi kaikkine kortteineen. Ja lisäksi mä olen työtön, joka tekee vaan pätkätöitä välillä. Eikä meinaa olla varaa ostaa edes ruokaa meidän 6-henkiselle perheelle.

Mutta so what!? Elämä kantaa!

Olet tajunut, ettet voi hallita elämääsi täysin. Haavoittumattomuuden harha on väistynyt.

Usein seuraavat kysymykset ovat: Minkä varassa elämäni on? Mihin luotan, mikä tuo toivoa? Mikä elämässäni on arvokkainta? Miten elän loppuelämäni "näillä säädöillä", mitkä nyt ovat voimassa? Mihin voin vaikuttaa, mihin en? Pitäisikö elämässäni tai itsessäni jokin muuttua?

Ei voi muuta kuin toivoa, että tulevaisuus toisi teille hyvää.

Meille on sattunut paljon vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisällä nyt alkaa jo pelottaa että mitä seuraavaksi on tulossa? Sairastutaanko me miehen kanssa vakavasti vai mitä?

lyhyitä nousuvaiheita? Onko jollain tällainen elämä?

Alkaa jo hajota.

Siihen mahtu työuupumus, masennus, yöunet meni, lihoin 10 kg, minua petettiin,avioero tuli, koti meni alta, lapsi sairastu vakavasti. No tosta elokuusta lähtien laihduin takaisin, sain uuden työpaikan ja ihanan kodin, talousasiat meni uomiinsa ja nyt olen rakastunut!!!! : )



Toivottavasti tämä oli elämäni pahin alamäki, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä nurkantakan häämöttää. Vastoinkäymisistäkin täytyy voida oppia.



Tsemppiä ap!

Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu, kun moukarin iskuja tulee peräkkäin turhan monta ja alkaa jo valmiiksi elää pää matalalla ja selkä kyyryssä, ettei sattuisi niin paljon, kun seuraavan kerran tirvaistaan. Jossain vaiheessa ainoa toiveeni oli, että saisi hetken hengähtää ja kerätä voimia.



Jossain kohtaa pilkahtaa valoa ja silloin on hyvä ajatella elämää ja kokemuksia oppimistehtävinä: mitä minä opin itsestäni ja läheisistäni, kun elämä koettelee? Millä ratkaisuilla ja ajattelutavoilla saan roikuttua kiinni toivossa? Mitä tarkoittaa "sinnillä loppuun asti" ja "periksi ei anneta"? Samalla saa kuintekin olla heikko ja tarvita toisten ihmisten apua ja tukea. SInnikkyys ei tarkoita, että pitäisi yksin pärjätä, tapahtui mitä tapahtui.



Kärsimys joko katkeroittaa tai vahvistaa ihmistä. Mieti, että karvaat kokemukset voivat tehdä sinusta lujan tai kovan. Päätä, että sinusta tulee lujempi. Katkera ihminen on surullinen tapaus. Kärsimys voi myös avata ihmisen silmät kanssaihmisten kärsimykselle ja tajuaa, ettei olekaan niin yksin ja ainoa, jota elämä koettelee.

olet ihana!

Minulla omasta lapsuudenperheestäni on viimeisen vuoden aikana yksi sairastunut skitsofreniaan (hoito ei ole vieläkään tasapainossa), toinen on saanut aivoverenvuodon ja on sen vuoksi loppuelämänsä puhe- ja liikuntakyvytön, ja kolmas sairastaa syöpää, johon ei ole parannuskeinoa.



Kyllä tässä on useasti käynyt mielessä, että mitähän sitten seuraavaksi. Ainakin yhdet hautajaiset ovat siis tulossa lähiaikoina, ja sen seurauksena kaksi puoliorpoa pikkulasta. Onneksi olen saanut itse olla terveenä, ja voinut tukea sairastuneita läheisiä.



"Terveillä ihmisillä on useita haaveita, sairaalla vain yksi"