Kivessyöpä!Oireet?

Tässäpä faktaa







Kivessyöpä on nuorten miesten yleisin syöpätauti. Vuonna 2003 Suomessa todettiin 87 uutta kivessyöpää, ja sen ilmaantuvuus on pienimpiä maailmassa.





Kahta eri tyyppiä





Kivessyövät jaetaan kahteen pääryhmään; seminoomiin ja muihin sukusolukasvaimiin, joita kutsutaan ei-seminoomiksi. Ei-seminoomia esiintyy eniten 20-30 -vuotiailla ja seminoomia 30-40 -vuotiailla.





Kivessyövän syytä ei tunneta. On esitetty, että piilokiveksisyys (kives ei laskeudu normaalisti kivespussiin) lisäisi kivessyövän riskiä moninkertaiseksi, ja noin yhdellä kymmenestä kivessyöpäpotilaista on ollut laskeutumaton kives. Perintötekijät saattavat vaikuttaa kivessyövän riskiin. Ympäristötekijöillä voi myös olla osuutta kivessyövän lisääntymisessä. Vaikka kivessyöpä löytyykin joskus kivekseen kohdistuneen vamman yhteydessä, ei vammalla sinänsä ole osuutta syövän synnyssä.





Vaikka ei-seminoomista noin 50-70 % ja seminoomista 20-30 % on todettaessa lähettänyt etäpesäkkeitä ja vaikka tauti uusiutuu kolmanneksella potilaista, on kivessyövän ennuste nykyään erinomainen. Taudin kuolleisuus on alle 10%. Hyvä ennuste johtuu lähinnä luotettavasta levinneisyysselvityksestä ja tehokkaasta alkuhoidosta, jossa kiveksen poistoon liitetään tarvittaessa säde- tai solunsalpaajahoito sekä imusolmukkeiden poisto. Säännöllisen seurannan avulla uusiutuminen todetaan varhain.





Oireet





toisen kiveksen suureneminen, johon voi liittyä myös kipu

pelkkä kiveskipu

etäpesäkkeisiin liittyvä selkä- tai vatsakipu, hengenahdistus tai veriyskä



Kivessyöpää voidaan joskus luulla lisäkives- tai kives-lisäkivestulehdukseksi tai kiveksen kiertymäksi.





Kaikkia kiveksen sisässä tuntuvia uusia muutoksia on pidettävä kivessyöpänä, kunnes toisin on osoitettu. Kiveksiä kannattaa tutkia omaehtoisesti ja hakeutua lääkäriin, mikäli muutoksia ilmaantuu. Omaehtoinen seuranta on erityisen tärkeää riskiryhmiin kuuluvilla eli niillä, joiden isällä tai veljellä on todettu kivessyöpä tai joilta on hoidettu laskeutumaton kives.





Tutkimukset





Kivessyöpää epäiltäessä tärkein tutkimus on kivesten tunnustelu, joka aloitetaan normaalista kiveksestä. Normaali kives on pinnaltaan tasainen, liikkuva ja siitä erottaa lisäkiveksen hyvin. Kiveskasvain tuntuu tyypillisesti kiinteänä tai kumimaisena kiinteytenä kiveksen sisällä. Samanaikainen vesikives (hydroseele) voi vaikeuttaa kiveksen tunnustelua. Kivespussin läpivalaisu taskulampulla (transilluminaatio) on avuksi erotettaessa valoa läpäisemätön syöpäkasvain valoa läpi päästävästä vesikiveksestä ja siemennesterakkulasta (spermatoseele).





Ultraääni- eli kaikututkimus tulisi tehdä kaikille potilaille, joilla epäillään kivessyöpää. Ultraäänitutkimuksen herkkyys kiveskasvaimen osoittamisessa on lähes 100 %, ja sen avulla voidaan luotettavasti selvittää, onko muutos kiveksen sisä- vai ulkopuolella. Koepalan ottoa kiveksestä ei syöpäepäilyssä suositella, ei edes kaikuohjauksessa.





Kivessyöpä on yksi harvoista syövistä, joille on olemassa luotettavia merkkiaineita: AFP, B-hCG ja LDH. Suurentuneet merkkiainepitoisuudet viittaavat kasvaimen olemassaoloon ja niistä on suuresti apua tutkimuksissa ja seurannassa. Merkkiainepitoisuuksia voidaan myös käyttää taudin ennusteen arvioimisessa. Kiveksen poiston jälkeen koholle jääneet merkkiaineet viittaavat jäännöskasvaimeen tai etäpesäkkeiden mahdollisuuteen.



Normaalit merkkiainepitoisuudet eivät kuitenkaan sulje pois kivessyövän mahdollisuutta, eikä merkkiarvojen normaalistuminen kiveksen poiston jälkeen aina tarkoita onnistunutta hoitoa. Noin kolmannekselle potilaista kehittyy etäpesäkkeitä myöhemmin, vaikka syöpää olisi alun perin pidetty kivekseen rajoittuneena ja merkkiainetasot olisivat laskeneet normaaleiksi.







Kivessyöpää epäiltäessä ensivaiheen hoito on kiveksen tutkimusleikkaus, jonka yhteydessä voidaan tarvittaessa ottaa näyte diagnoosin varmistamista varten (ns. jääleiketutkimus). Leikkaus tehdään nivusviillosta ja siinä siemennuora otetaan esiin nivuskanavan sisäsuun tasosta ja suljetaan pehmeällä pihdillä. Tällä pyritään estämään kiveksestä mahdollisesti toimenpiteen aikana veriteitse tapahtuva kasvainsolujen leviäminen.









Mikäli diagnoosi on ultraäänitutkimuksen ja tunnustelun perusteella todennäköinen tai syöpä varmistuu jääleiketutkimuksessa, tehdään kiveksen ja siemennuoran poisto (funikulo-orkiektomia). Ks. hoito >>



Keuhkokuva ja merkkiainepitoisuudet otetaan kaikilta potilailta jo ennen leikkausta (kiveksen poistoa), kun taas muut lisätutkimukset taudin kokonaistilanteen arvioimiseksi voidaan tehdä diagnoosin varmistuttua.





Kivessyöpä leviää ensivaiheessa imusolmukkeisiin. Veriteitse tapahtuva leviäminen on yleisempää ei-seminoomissa. Tällöin etäpesäkkeitä voi ilmaantua mm. keuhkoihin, maksaan ja vatsan elimiin.





Vatsan ja rintakehän tietokonekerroskuvaus (TT) tehdään kaikille kivessyöpäpotilaille. Sen herkkyys etäpesäkkeiden osoittamisessa on 70-80 %.