Mua itkettää, kukaan ei tykkää minusta...
mulla ei ole ystäviä, mulla ei ole kavereita.
Ikinä en voi tehdä mitään kivaa
Mun elämä on ihan paskaa...
No on mulla ihana perhe, mutta muuta minulla sitten ei olekkaan. Se ei riitä!
Tarvitsisin ihmisen jolle puhua. Jolle kertoa iloiset asiani.
Jonkun jonka kanssa nauraa, tai vaikka itkeä.
Mutta minulla ei ole ketään
Kommentit (14)
Oikeastaan sulla on asiat aika hyvin kun sulla on ihana perhe. Ja ihan varmasti niitä ystäviä ja kavereitakin.
Otapas nyt vanhat valokuvat esiin ja ala miettimään keneen vanhaan ystävääsi ottaisit huomenna yhteyttä pitkästä aikaa. Olen ihan varma että löydät samanhenkisiä ihmisiä ihan samassa tilanteessa.
minusta ei oikeasti välitä kukaan.
luulen, että miehenikin haluaisi minusta mielellään eroon.
kait minussa on sitten jotain vikaa, ettei kukaan halua olla minun kanssa.
-ap-
Eikö perheenjäsenten kanssa voi nauraa ja itkeä?
Mutta tänäänkin tyttö ajoi minut pois, haluaa leikkiä isin kanssa kahdestaan
Joten eipä mulla taida olla sitä ihanaa perhettäkään
olen vaan mitätön paska
Et ole mikään mitätön paska. Ei lapset sitä tarkoita, että äiti tai isi olis mitätön paska jos välillä kelpaa vain toinen; lapsille on tärkeää myös kahdenkeskinen aika vanhempien kanssa ja noi on sellaisia vaiheita mitä tulee kaikille. Nyt oli isin vuoro tällä kertaa, sinun vuorosi toisella kertaa.
Eikö perheenjäsenten kanssa voi nauraa ja itkeä?
Nämä ovat ikuisia hetkiä
aina lyhyitä välähdyksiä
kun hän mittaa kattoa katseellaan
kääntyy jälleen vuoteellaan
hän laskee sekunteja suunnilleen
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen
Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniimpi
hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
hän huomaa tähän alkaa jo tottua
Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Ystävyys on vuorovaikutusta ja sitä saa niin paljon kuin itse antaa.
Miksi odottaa että joku tulee? meni sinä ensin
Joten et ole ainoa, ystävä hyvä. Minä olen sinun kanssasi.
Ajattelin ottaa jonkin nukuttavan lääkkeen ja mennä takaisin nukkumaan.
Kerro, miten sinä voit juuri nyt? Saitko unta?
löytää ystäviä, on jotain vuorovaikutusongelmia tyyliin Asperger. Ilman diagnoosia ja lieviä.
nyt herättiin lasten kanssa.
Sille joka vihjasi, että jotain pitää asialle itsekkin tehdä.
Tietäisitpä miten paljon olen asian eteen tehnyt, mutta aina olen saanut huomata, että mua käytetään vaan hyväkseen.
Kiitos kaikille sanoistanne... Mutta taas on päivä jaksetta, mutta kun ilta sarastaa tulee kaikki mieleen ja itken jälleen... niin yksin
-ap-
mutta mulla on mun mies, joka on mun paras ystävä, sekä lapset. Ja se on kuitenkin paljon. Olisihan se ihanaa kun joskus voisi soittaa jollekin muullekin kuin omalle äidilleen ja jutella, mutta kun ei ole ketään niin ei ole. Olisi ihana joskus pitää jotain juhliakin kotona, mutta ketä sitä sinne kutsuisi kun ei ole ketään jota kutsua :(? Mutta, en valita, mulla on muuten kaikki elämässä todella hyvin.
mutta mulla on mun mies, joka on mun paras ystävä, sekä lapset. Ja se on kuitenkin paljon. Olisihan se ihanaa kun joskus voisi soittaa jollekin muullekin kuin omalle äidilleen ja jutella, mutta kun ei ole ketään niin ei ole. Olisi ihana joskus pitää jotain juhliakin kotona, mutta ketä sitä sinne kutsuisi kun ei ole ketään jota kutsua :(? Mutta, en valita, mulla on muuten kaikki elämässä todella hyvin.
tai pikkujouluja tai muuten vaan istua iltaa, mutta eipä ole ketään :(
Mä toivoisin, että joku kertoisi mulle mitä teen väärin, tai mikä mussa ärsyttää. En vaan saa ystäviä vaikka kuinka yritän olla itse hyvä ystävä, ja mielestäni olen niin tavallinen. Ehkä olenkin liian tavallinen ja tylsä.
Asun ulkomailla ja useamman vuoden yrittämisen jälkeen olen antanut periksi. En edes yritä enää. Teen työni, tulen kotiin ja nautin lapsistani. Kyse ei ole suurista kultttuurieroista ja puhun kieltä sujuvasti.
kaikkein eniten sattuu vanhojen suomen ystävien unohtaminen. Lähettelen sähköposteja ja kummilapsille paketteja. Eipä juuri kuulu vastauksia...
Mäkään en uskalla ajatellakaan syntymäpäivien järjestämistä, olisi aika hiljaiset bailut...
Tsemppiä teille muillekin!!!
Ei saa luovuttaa! Jos lapset ovat vasta pieniä, hiekkalaatikolla tai harrastuksissa tutustuu muihin samassa tilanteessa oleviin. Hyvä harrastus olisi itselläänkin kiva olla, saa ainakin vaihtelua arkeen ja mielekästä puuhaa. Netissäkin voi solmia tuttavuuksia, töistä puhumattakaan. Jos olet eläinrakas, koiran kanssa ulkoilu voi tuoda lähelle samanhenkisiä ihmisiä.Kerää alkuun kavereita, joiden kanssa tulet toimeen. Ajan kuluessa näistä voi löytyä niitä helmiä, joiden kanssa pääset ystävystymään.
Osaa arvostaa myös sitä, mitä sinulla jo on. Kaikilla ei ole perhettäkään.
Oikeastaan sulla on asiat aika hyvin kun sulla on ihana perhe. Ja ihan varmasti niitä ystäviä ja kavereitakin.
Otapas nyt vanhat valokuvat esiin ja ala miettimään keneen vanhaan ystävääsi ottaisit huomenna yhteyttä pitkästä aikaa. Olen ihan varma että löydät samanhenkisiä ihmisiä ihan samassa tilanteessa.