Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan syntymän jälkeen musta on tullut todella epävarma ja ujo.
02.12.2008 |
No, olin tuota jo vähän ennen kuin poikamme syntyi mutta nyt tuo on vaan pahentunut.
Ajattelen jatkuvasti että mussa on jotain vikaa, etten kelpaa miehelleni koska mulle jäi kehoon paljon raskausarpia ja inhoan kroppaani. En käy useinkaan pojan kanssa kaksin missään, yksi harrastus meillä on ja siellä on jo helpompaa olla kuin alussa. Pelkään mennä esim. vaunuilla yksin keskustaan shoppailemaan koska pelottaa että poju saa raivarit (vaikka nukkuu vaunuissa muuten oikein loistavasti.) enkä osaa toimia siinä tilanteessa ihmisten keskellä.
Mulla ei myöskään ole mammakavereita ja kaverit, joilla ei oo muksuja, on koulussa ja heillä on sitten omat piirinsä ja musta tuntuu etten kuulu niihin.
Uskallan sentään lenkkeillä ulkona, mutta jostain syystä jännitän ja pelkään lähteä pojan kanssa kauppoihin kahdestaan. Äitini tai mieheni ollessa mukana kaupoissa käynti vaunuilla sujuu hyvin, mutta yksin en uskalla.
Apua, olen todella kohta tulossa mökkihöperöksi ja unhodun muusta maailmasta kokonaan. Miten helkkarissa saan itteni liikkeelle ja ihmisten ilmoille ilman jatkuvaa pelkoa siitä että mua tuijotetaan pahasti tms.?
Kommentit (5)
eli että pitää löytää vaikka kengät tms. Lähde sillä mielellä, että voit tulla pois jos vauva alkaa käydä levottomaksi. Jos vauva alkaa huutaa, niin sitten otat sen pois vaunuista ja menet vaikka sovituskoppiin imettämään (jos imetät) tai antamaan pullosta maitoa. Varustaudu hyvin, kaikki mahdolliset kamppeet vain mukaan millä vauvan saisi rauhoitettua. Ja oikeasti, et ole varmasti ensimmäinen äiti jonka vauva itkee. Ihmiset saattaa tuijottaa, mutta yritä olla välittämättä. Osaat kuitenkin hoitaa vauvasi paremmin kuin kukaan sivusta seuraaja. Seuraava aste on se, kun taistelet uhmiksen kanssa kaupassa - siinä sitä huutoa ja tuijotusta vasta sitten onkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen takia, että hän huutaa. Vaan minusta siksi, että haluavat nähdä pienokaisen. Tai ainakin itse katson siksi :)
Mutta sitten ymmärsin, että monet vauvat voivat itkeä kaupungilla, eikä se tarkoita sitä, että olisi "huono" äiti. Se on ihan normaalia, että vaunuissa voi tulla kuuma (avaa ihmeessä makuupussi ja haalarit kaupoissa), vauvalla tulee kakka, nälkä tms. Sitten se vaippa vaan vaihdetaan hoitohuoneessa tai kahvilassa imetellen.
Toisen lapsen kanssa en enää arastellutkaan lähteä ihmisten ilmoille, sillä tosiaan siihen sitten tottuu, että välillähän ne vauvat vaan huutaa, eikä siitä kukaan kaupassa kieroon katso, vaan kuten jo kerrottiin, niin haluavat vaan nähdä sen suloisen vaavin. Opettele tosiaan imettämään vanuliinan suojissa, niin et jännitä niin paljon. Vauvaa siinä vain ruokitaan...
Aluksi tosiaan on niin älyttömän herkkä vauvan itkulle, että sitä ei meinaa millään kestää eikä varsinkaan kaupoilla. Nyt vaan ulos asioille ja mammakavereita etsimään. Suosittelen perhekahviloita ja esim. muskareita. Niissä tutustuu äkkiä muihin äiteihin ja kotonaolosta tulee mukavampaa.
Määkin suosittelen lämpimästi juttelemista vaikka neuvolassa!
Oon semmonen papupata että koitan sitten jutella huolia ja liioteltuja murheitakin hoitsulle, mitä nyt mielessä liikkuu. Saa kummasti mörköjä mielestä pienemmäksi ja niihin saa jotain uusia näkökulmia.
Raskausaikana opettelin tän tavan ja se oikeasti toimii.
Odotan kolmatta lasta ja esikoisen saaminen oli rankinta just sillä että mitä ajatteli äitiyden olevan, yritti tunkea itteensä johonkin muottiin. Vasta kun toinen lapsi oli taapero niin ajattelin että pirulauta: mää elän omaa elämää, en kenenkään toisen!
Jos minusta ei ole lähtemään mammapiiriin niin se ei tee minustä vanhempaa joka ei toimi lapsensa parhaaksi.. ;)
Meillä kaikilla on omat elämät, on eri ikäsiä lapsia.
Mulla on ystäviä vuosien takaa, osalla on vanhempia lapsia ja osalla ei ole ollenkaan. Ei se tee minusta mitenkään suuresti muuttunutta HEILLE ystävänä vaikka minulla on vauva tai kolmas lapsi ja vastaavasti lapsen saanut on ollut aina minulle se vanha kaveri.
Kannattaa vaikka ajatella: miten itse ajattelet jos kaveri saa lapsen? Se varmaan ei suuresti muuta asioita, mutta on ihanaa.
Se että olet alussa lapsen kasvattamisen ja hoitamisen kanssa on ihan normaalia että saatat pelätä miten muut ajattelee siitä ja tosta.
Kertoo vaan SINUN epävarmuudesta, ei siitä mitä minä tai kukaan muu ajattelee! Sitä sinä et voi tietää.. Älä siis suurenna asiaa kummitukseksi!
* Kun lapsesi kasvaa tahtoikään ja makaa marketin lattialla, kiljuu punasena että haluaa suklaata ja paikalle ryntää joku mummo selittämään että osta nyt se karkki -silloin pääset oikeasti kosketuksiin mitä muut ajattelee kun lapsi huutaa, ja sinä siinä jotenkin koitat selvitä tilanteesta.
Pienen vauvan itku ei ole paha, moni sen ymmärtää.
Myönnän: jos joku kaupassa tulee vastaan ja kyydissä huutaa lapsi saatan katsoa pitkään -enkä edes häpeä sitä myöntää; jos lapsen eteen ei tehdä mitään.
Minusta on kammottavaa jos vanhemmat menee jossain ihan kun ei kuule kuumissaan toppavaatteissa piiloteltavan käärön itkua.
Asia on sitten ihan eri jos lapselta avaa vetskaria, ottaa nuttua pois, juttelee tai mitä vaan.
Tämä on ihan universaali ongelma, miten vanhemmat kasvattaa lasta, miten toimii tilanteissa.
Täydellisiä me ei olla ja väsyneenä saatetaan olla liiankin kovia. Samaan aikaan joku sulle täysin vieras ihminen saattaa kärsiä migreenistä tai nähdä tapasi toimia vääränä, osa sen sanoo päin näköäkin.
Ei ole helppoa olla vanhempi, mutta kaikki ollaan samassa veneessä. Ja luulen että meistä aika moni on ajatellut että mitäköhän tästäkin ajatellaan.
Se tekee susta vaan hyvän vanhemman.
Ehdit ihan hyvin vielä sinne kauppaan! Harjotus tekee mestarin.. :D
Alue: Aihe vapaa
Sinun kannattaisi ottaa asia puheeksi vaikka neuvolassa, jos tunnet että voit jutella terveydenhoitajan kanssa. Hänellä voisi olla jotain neuvoa. Kärsit jonkinasteisesta pelkotilasta, eikä se ehkä aivan itsestään häviä. Vaikka joku varmasti vain vastaa sinulle että lähdet vaan ulos ja sillä selvä, et välitä muista. Yksi apu voisi olla soittaa terveysneuvontaan ja kysyä, minne ottaisit yhteyttä. Neuvolassa varmasti otettaisiin sinut tosissaan, sillä äidin täytyy voida hyvin jotta lapsikin voi. Pelkkä kotona istuminen ei tee sinulle hyvää eikä vauvallekaan :) Jaksamista ja toivottavasti saat apua.