Vauva yökylässä kun äiti ja isä juhlimassa. OV

lisäisin vielä sen ap:lle että ei se isoäiti voi kovin tuttu olla jos vain kerran viikossa tapaavat - eri asia olisi jos isoäiti olisi päivittäin vauvan kanssa tekemisissä.



Ja psykogien suositushan on, että niin monta yötä putkeen erossa vanhemmista kuin mitä lapsella on ikävuosia: alle vuoden ikäinen ei ollenkaan, 1-vuotias 1 yö, 2-vuotias 2 yötä jne. Edellä mainittu määrä ei vielä häiritse kiintymissuhdetta ja turvallisuudentunnetta.



Ap: miksi et voi tulla kotiin yöksi? Miksi ihmeessä pitää nauttia alkoholia, etkö osaa olla ilman? Tai jättää nauttimista yhteen tai kahteen siideriin? Jos kerran tarvitset hoitoapua vielä aamupäivällä...

Ja yritä tehdä se ilman huonoa omaatuntoa, jotta voisit todella rentoutua. Jaksat sitten paljon paremmin lapsen kanssa, kun saat viettää miehen kanssa omaakin aikaa.



Ja kaikki symbioosivaiheista yms. huomauttajat: Luuletteko todella, että yksi yö ilman äitiä vaurioittaa jotenkin lasta? Itse olen ollut jo 1kk iässä ekan kerran hoidossa mummilla yön, ja joka kuukausi siitä lähtien ainakin yhden yön. Johtui ihan siitä, että äitini sairasteli syntymäni jälkeen paljon, ja joskus kertakaikkiaan tarvitsi yhden hyvin nukutun yön (olin koliikkivauva). Voin sanoa, että eipä ole kummoisia traumoja mulle jäänyt.

miksi sitä pitää puolustella aina jollain hassulta kuulostavilla jutuilla, että lapsikin voi paremmin, kun vanhemmat saavat sitä kauan kaipaamansa omaa aikaa, ihan niinkuin yhden vastasyntyneen vauvan perheessä sitä kahdenkeskistä aikaa ei olisi ihan koko ajan muutenkin, kun useimmat pienemmät vauvat nukkuvat niin paljon, ja vaikka eivät nukkuisi, niin eiväthän nekään vanhemmat voi eroamaan mennä, vaikka olisi miten itkuinen vauva ja hoitoapua ei koskaan tarjolla.

Itse olin ensimmäisen lapsen ollessa 6 kk:n ikäinen Lontoossa mieheni kanssa pitkän viikonlopun enkä valitettavasti kyllä osannut nauttia matkasta kunnolla mutta sulla eriasia kun olet sentään samassa maassa ja vain yhden yön.

Jos mummi ei pärjää niin onneksi puhelimet on keksitty.

Äläkä välitä vaikka täällä joku moittisi sinua ja käännäämistä sillä ovat ehkä vain kateellisia kun itse eivät pääse eivätkä osaa ehkä pitää enää hauskaa lapsensyntymän jälkeen.

Näitä on monia ja onneksi itse en kuulu tähän joukkoon.

Kyllä äitien pitää itse ajatella itseään kun harvoin kukaan muu sitä ajattelee vaan päinvastoin meissä äideissä on usein se vika että meidän pitäisi vain ja ainoastaan aina ajatella lapsia ja hoitaa vain heitä emmekä me äidit muka ansaitsisi mitään omaa aikaa!

Nyt meni jo paasaamisen puolella...

Eli mummu tuli yöksi aina välillä niin että valvoi/nukkui vauvan kanssa eri kerroksessa. Imetin vielä illalla ennen nukkumaanmenoa ja mummu antoi pullosta pumpattua yöllä ja aamulla taas imetys. Mummu siis tuli meille kotiin.



Mutta sama kai se on onko vanhemmat eri kerroksessa nukkumassa vai juhlimassa ulkona (josta saa hätätapauksessa kännykällä kiinni).

Ei kuitenkaan kannata odottaa illalta liikoja. ITse olin lopulta vauva-aikana tosi väsynyt ja illanvietto vei vähätkin voimat. Mutta avoimin mielin vain matkaan :)

enemmän kiinni lapsissaan kuin toiset. Meillä vauva oli ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa kuusiviikkoisena ja siitä eteenpäin on ollut epäsäännöllisen säännöllisesti ehkä yhteensä reilut 10 kertaa. Ikää on puolitoista vuotta ja harvinaisen hyväntuulisen ja tasapainoisen oloinen lapsi.



Minä en olisi kestänyt kuukausien kotiin kaivautumista enkä myöskään sitä, että lapsi olisi kaikkialla mukana. Minusta on myös kiva silloin tällöin bilettää ja teen sitä ihan hyvällä omalla tunnolla.



Ja kun kerta imetyskään ei ole teillä ongelmana, mene ja nauti. Lapsesi on hyvissä käsissä. Sitä paitsi noin pieni ei vielä osaa äitiään kaivata, ne eroahdistusvaiheet tulevat vasta myöhemmin.

mitä olisit tehnyt, jos ei olisi ollut, kun et olisi kestänyt?

hassuahan se toki on lukea, kun juuri ne, joilla on mahdollisuus saada lapset hoitoon kun haluavat, sanovat, että eivät haluaisi olla aina kotona, tai eivät jaksaisi. Kasvattakohan se sitten sitkeyttä vai miten, jos ei ole mahdollisuutta miehen kanssa koskaan kahdenkeskiseen aikaan, kun on pakko jaksaa?

lasta, jos näitä lähi-ihmisiä ei olisi. Eli meillä asuu toinen mummo 300 metrin päässä, toiset isovanhemmat reilun tunnin ajomatkan päässä ja lisäksi on vielä siskoni perhe 15 kilometrin päässä.



T. 29

ollaan aina viiden lapsemme kanssa, eikä voida koskaan käydä miehen kanssa missään lepolomilla. Ei me silti voida lyödä hanskoja tiskiin tai tule mieleen erota. 31

Pidä hauskaa ja yritä unohtaa se vauva arki.. Kyllä loppuillasta tuntuu että olisinpa jo kotona ja sen ihanan vaavelin luona.. :) Mutta suosittelen!

Mietin tässä että mitenköhän muualla maailmassa - mietitäänkö oikeasti näin tarkkaan menemisiä? Traumaa en usko sen saavan ollenkaan. Joku rakastava ihminen sitä hoitaa eikä tuntematon. Kuinkahan moni meistä on jätetty hoitoon noin pienenä ja ihan hyvä tullut.. :)

Ihan reippaita, tasapainoisia lapsia nykyään, ei traumoja. Kotiin pääsyn jälkeenkin olivat yöhoidossa mummulla, kun tuplien kanssa univelkaa kertyy äkkiä paljon. Kun äidin mieli on hyvä, se heijastuu lapseenkin. Lähde ihmeessä, jos haluat mennä. JA todellakin, meidän ikäluokkamme äidit ovat palanneet töihin 3kk äitiysloman jälkeen, eikä meistä tämä pimeämpiä ole tullut (mitä nyt välillä täällä vähän epäilee...)

kaikilla pitää olla niin. Henkilökohtaisesti vain en ollut kovinkaan innostunut ylipäänsä lasta hankkimaan ja en olisi siis sitä tehnyt, jollen olisi tiennyt, että hoitoapua on tarjolla yllin kyllin. Ymmärrän kyllä, että jotkut kovasti haluavat lapsia eivätkä edes kaipaa muuta elämää kuin sitä perhe-elämää, mutta minä en kuulu heihin.



T. 29

vauvasi siitä traumatisoituu (joku vauvapalstalainen kyllä voi joutua terapiaan, mutta onpahan sitten rauhallisempaa täällä).



Pääsethän sieltä sitten pois, jos et tahdokaan olla tai jos kotona tulee ongelmia.



Hauskaa iltaa teille.

" itse en olisi jättänyt pientä lasta.." " etkö voi olla juomatta" " olen täydellinen äiti ja marttyyri, laupeudessani sallin sinulle, ap, lipsumisen oikealta ja hurskaalta polulta, mutta muista tuntea syyllisyyttä joka sekunti ja muista että MINÄ en olisi moista kuvitellutkaan tekeväni"



SIIS anteeksi?!?? kysymys on yhdestä yöstä oman mummon luona ja lapsi on jo 3kk, ei 3 päivää!

Kyllä teillä taitaa olla melkoisen hankalaa elämä kun moiset katkeruudet on kerrytettynä.



Ap, miksi edes kysyt noin hölmöjä, totta hitossa voitte ja pitääkin mennä. Muuten kasvaa sammalta pyllyyn kuten av-mammoilla yleensä.

Pelottavia tyyppejä täällä nuo jotka ei uskaltais erota vauvasta pariksi tunniksi juhlimaan kun vauva on kotona ja oman äidin kanssa, ei siltikään? Ihme et koko maailmassa on ollenkaan terveitä lapsia, niitä pitäis olla vain Suomessa jossa sentään vauvaa ei koskaan jätetä kenellekään hoitoon (en ole kyllä kuullut et missään muualla ois niin paljon mielenterveysongelmaisia lapsia eli joku tuossa niuhottamisessa mättää...)

En sano että parisuhde tai äiti tarvitsee noita irtiottoja, mutta varmasti se hyvää tekee niille jotka niitä kaipaavat.



Itse ollaan huomenna menossa miehen kanssa ulos syömään, meille tulee lapsenvahti kotiin. Lapset nyt 1v9kk ja 6kk. Ryyppäämään ei siis olla menossa, vaikka ajattelin lasin viiniä ruuan kanssa nauttia ;) Ideana lähinnä se että saa välillä pukeutua paremmin, syödä hyvin ravintolassa ja ennen kaikkea olla miehen kanssa muutaman tunnin kaksin. Lapset varmasti pärjäävät hyvin hoitajien kanssa, vauvasta en edes osaa olla huolissani vaan enemmän askarruttaa tuon esikoisen reagoiminen.



Joka tapauksessa meille tuo on varmasti hyvää tekevä paussi! Varmasti jaksaisin ja pää kestäisi ilmankin, mutta pakko myöntää että välillä väsyttää tuo ainainen arki lasten kanssa, varsinkin kun siihen liittyy esikoisen taholta sairastelua. Eli kaipaan hetken irrottautumista ja meidän tapauksessa uskon sen tekevän hyvää koko perheelle. Voi olla hyvin näin ap:llakin.

Älä ota paineita vaan menkää ja juhlikaa vauvelilla ei ole mitään hätää mummin hoidossa.

Jos kerran hoitaja on tuttu ja turvallinen myös vauvalle mene ihmeessä! Älä tunne syyllisyyttä asiasta.