G: Hoputatko lapsiasi?

jos on kiire.

kaupungissa

olen rehellinen

kerran-pari päivässä joutuu ikävä kyllä useimmiten hoputtamaan (ja tilanne esim. nukkumaanmeno jossa vetkutellaan, lähtö hoitoon jossa vitkutellaan, sängystä ylösnouseminen jos on meno jonnekin tms).



Maalla asutaan.

Tyhmintä siinä on se, että olen kotiäiti, eikä meillä ole yleensä ikinä kiire! Olen vaan kärsimätön ihminen ja lapset joutuu siitä kärsimään. :( Asutaan rauhallisessa isohkon maaseutupitäjän lähiössä.

Inhottava tapa. Varsinkin, kun tulee hoputan usein sellaisissa tilanteissa, jossa kiireen lietsominen vain hidastaa toimintaa entisestään.



Olen kärsimätön luonne, mutta onneksi tiedostan asian ja osaan siinä aika paljon tsempata.



Kaupungissa asutaan.

Musta on vaikeaa saada koordinoitua jatkuvasti huoltoa kaipaavan vauvan ja rutiineista suht tarkan uhmaikäisen aikataulut. Aina kun ollaan menossa minnekään ulos, tuntuu että on tilanne että joko vauva on helisemässä tai isompi lapsi on myöhästymässä omasta rutiinistaan. Menee kamalaksi hoputtamiseksi, ikävä kyllä.

vanhempaa koko ajan, kun syö. on maailman hitain syöjä, varmasti, jää haaveilemaan ja pyörittelee lusikkaa käsissään, ja laulelee ja höpöttää koko ajan.-) huoh. olen kärsimätön ihminen, tiedän sen. maalaistaajamassa asun mutta olen töissä kaupungissa; siis stressi-pirkko!

Esikoinen on haaveilija, joten kyllä hoputan varsinkin hoitopäivien aamuna



kaupungista ollaan

sillä muuten ei tulis mistään mitään. Töissä käyn ja lapsukainen varsinainen unelma-anelma. Lähinnä pukemisessa ja syömisessä jos ei keskity siihen mitä pitäisi tehdä.

Olen kärsimätöntä tyyppiä. No nyt on tietty esikoinen saanut minusta sen tartunnan, että pitää olla nopeasti valmis :(



Esikaupunkialueella asutaan.

ei muuten päästäis ikinä kouluun, muutenkin lapset vähän sellaisia haaveilijoita.

asutaan maalla