Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä kylmiä äitejä.
11.12.2008 |
Olen itse lämmin ihminen, hellä ja tunteikas. Siis en tahdo retostella, mutta lämpimät ihmissuhteet, halailu, kehuminen, silittelyt, suukot.. kaikki tämä on minulle luontevaa ja jokapäiväistä. Minusta kaikki ihmissuhteisiin liittyvät asiat hoituvat lempeästi, kasvatusasiat rakkaudella ja hellyydellä (toki rajojakin on!). Haluan ennen kaikkea säilyttää aina lämpimän ja kunnioittavan suhteen lapsiini, jotta yhteys säilyy kautta vuosien. Kaikkein vaikein asia minulle on ymmärtää tunnekylmyys suhteessa toisiin ihmisiin ja etenkin omiin lapsiin. Ihmisiä, jotka eivät naura, hymyile, puhu tunteistaan, jotka ilkkuvat, vinoilevat, marisevat, haukkuvat.. en ymmärrä, miten joku voi elää elämäänsä niin.
Kommentit (8)
Kuuro ei tiedä mitä on kuulla.
Sokea ei tiedä mitä on nähdä.
Eikä niille koskaan pystytä asiaa selittämään, niin että kokemus oikeasti välittyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla lämmin ja hellä. En sitten tiedä voiko vaikea vauva aika saada aikuisen sellaiseen koomaan että ei osaa vastata kuin vauvan vaativiin tarpeisiin robotinomaisesti....
Itsekin pyrin aina hellimään ja hymyilemään lapsille :)
hän ei ole edes unohtanut, vaan hän ei yksinkertaisesti tiedä mitä se on.
Hän tuskin on mikään pussailija ja halaaja, ei osoita tunteitaan näyttävin elein.
On kuitenkin perusluotettava, rehellinen, puuhailee lapsen kanssa ja rakastaa, vaikka ei sitä ääneen hoe.
Yhtään halausta, pusua tai syliinottoa en muista häneltä saaneeni. Pelkkää ilkkumista, nöyryyttämistä ja haukkumista mm. ei-toivotuksi paskaksi, jonka ei olisi koskaan pitänyt syntyä ja pilata äidin paikkoja. Totta joka sana. Äitini oli täysin kylmä sadisti, joka nautti siitä että minä (hänen ainoa lapsensa) kärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein vaikein asia minulle on ymmärtää tunnekylmyys suhteessa toisiin ihmisiin ja etenkin omiin lapsiin. Ihmisiä, jotka eivät naura, hymyile, puhu tunteistaan, jotka ilkkuvat, vinoilevat, marisevat, haukkuvat.. en ymmärrä, miten joku voi elää elämäänsä niin.
Selkeästi jotkut ihmiset eivät koe että nauraminen, hymyileminen, tunteista puhuminen ja niin edelleen on miellyttävää toimintaa.
Minulle kävi niin, että vasta kun sain lapsen, ymmärsin mitä on koskettaa toista ihmistä niin, että se tuntuu MUKAVALTA. On siis mahdollista koskettaa ilman että on tukala olo ja kova halu lähteä pois tilanteesta. Tai tulee vihan tunteita. On mahdollista koskettaa pelkäämättä :o! Se oli järisyttävä havainto. Että maailmassa on todellakin ollut jotain, jonka olemassaolosta minulla ei ole ollut mitään tietoa. Siihen asti luulin, että kaikki inhoavat toiseen ihmiseen koskemista enemmän tai vähemmän, ja että toiset vaan peittävät sen paremmin kuin toiset ja ovat siis reippaampia ja parempia ihmisiä.
Minä kyllä halin ja silittelen lasta, ja olen todella kiitollinen ja ihmeissäni että asia meni näin kohdallani.
monta kertaa päivässä.. en kyllä tiedä, et olenko nyt sitten kylmä vai lämmin.. multa kun ei tuo halailu suju kovin luonnostaan..
Äitien vika on aina se jos lapsilla menee huonosti, mutta iskät saavat harrastaa ja vapaamatkustaa vanhempana ihan vapaasti.