Kun töissä asiantuntemus kyseenalaistetaan.. kuka on ollut lopulta oikeassa?

Kuulostaa naisvaltaiselta alalta, lapsellista käytöstä.

Minä luotan kollegoiden mielipiteeseen: jos kukaan ei näe asiaa kuin minä, on aihetta miettiä omaa näkemystä uudelleen.

Nuo ihmiset eivät ole kollegoita, eivät siis tee ollenkaan sitä työtä, mitä minä teen. Silti he kyseenalaistavat täysin minun näkemykseni asiasta, johon minut on pyydetty asiantuntijana. Olen yrittänyt miettiä, miksi en pysty näkemään asiaa kuten he näkevät tai kuten he toivovat minun näkevän. Epäilen tosissani, onko minussa jotain pahasti vialla, kun en kerta kaikkiaan saa asiasta irti sellaista mitä he toivoisivat. Jaa-a, jos todella olen väärässä, miten selviän siitäkään?

ap

Osa vanhemmistahan tietää kaikista koulunkäyntiin liittyvistä asioista kaiken paremmin kuin kokenut opettaja.

Työelämässä on tilanteita, että työntekijä ei aidosti saa työtään tehtyä odotusten mukaan. Silloin voi olla joskus vika odotuksissakin. Vaikea ulkopuolisen on siihen mitään sanoa.



Minä luotan kollegoiden mielipiteeseen: jos kukaan ei näe asiaa kuin minä, on aihetta miettiä omaa näkemystä uudelleen.

Siis onko pienempi paha se, että annat periksi vai se, että taistelet kynsin hampain oman näkökulmasi puolesta? Konsensus voi olla väärässä, mutta joskus kokonaisuuden kannalta voi olla hyvä antaa periksi.



Onko sinulla perusteluita, siis faktaperusteluita näkökulmallesi? Vai onko kyse itsetunnon pönkittämisestä?



Itse annoin periksi eräässä ristiriitatilanteessa, vaikka tiesin olevani ns. oikeassa. Tosin en ollut vastuullinen siinä tehtävässä...jos olisin ollut, en olisi antanut periksi.

Onko sinun mahdollista pyytää mielipidettä joltain puolueettomalta, ulkopuoliselta ekspertiltä? Sellaiselta henkilöltä, joka todella sanoisi mielipiteensä rehellisesti, ja jolla on vanha ja ajantasainen tietämys aiheesta?

vai asia jossa on monia totuuksia näkökulmasta ja odotuksista riippuen. Ts. jos sinut on palkattu laskemaan paljonko firmalla on rahaa tilikauden lopussa niin siihen on olemassa eksakti oikea vastaus ja monia vääriä vastauksia, mutta jos sinut on pyydetty löytämään vaikkapa vaihtoehtoja firman työilmapiirin kehittämiseen niin siinä on monta tapaa tehdä se, kaikilla jotain etuja ja haittoja, ja kukaan ei ole yksiselitteisesti oikeassa vaan ratkaisuun päädytään keskustellen. "Oikea" ratkaisu voi silloin olla sellainen jonka työyhteisössä mahdollisi,,an moni pystyy hyväksymään, ei se jonka korkeimmin koulutettu haluaisi.

Ongelma vaan on eniten siinä, että mun näkemys ei muille kelpaa/riitä, mutta heillä itselläänkään ei ole mitään konkreettista muuta. Siksi joku heitti viimeksi, että palkkaisivat ulkopuolisen, jolla olisi sitä näkemystä, jota mulla ei ole.



On mulla mielestäni hyvät perustelut näkemykselleni, en vänkää vänkäämisen vuoksi. Mun on siis todella vaikea keksiä asiasta mitään muuta näkemystä kuin se, mikä minulla on, joka siis ei kelpaa. Vaikka olisihan se toki kolaus itsetunnolle, jos ne palkkaisivat siihen jonkun ulkopuolisen, joka sitten keksisikin jonkun sellaisen ratkaisun, joka ei minun päähäni pälkähtänyt.



ap

Jostain syystä sinun tapasi perustella asioita ei mene läpi tämän organisaation kulttuurissa, tai sinulta on jäänyt huomaamatta joku ääneenlausumaton piilo-odotus ja keskityt vain näkyvään tehtävänantoon.

Jaa-a, jos todella olen väärässä, miten selviän siitäkään?

ap

Ota se oppimiskokemuksena. Ihan hyvä jokaisen olla kerran elämässään väärässä :)

Ongelma vaan on eniten siinä, että mun näkemys ei muille kelpaa/riitä, mutta heillä itselläänkään ei ole mitään konkreettista muuta. Siksi joku heitti viimeksi, että palkkaisivat ulkopuolisen, jolla olisi sitä näkemystä, jota mulla ei ole.

On mulla mielestäni hyvät perustelut näkemykselleni, en vänkää vänkäämisen vuoksi. Mun on siis todella vaikea keksiä asiasta mitään muuta näkemystä kuin se, mikä minulla on, joka siis ei kelpaa. Vaikka olisihan se toki kolaus itsetunnolle, jos ne palkkaisivat siihen jonkun ulkopuolisen, joka sitten keksisikin jonkun sellaisen ratkaisun, joka ei minun päähäni pälkähtänyt.

ap

Siis työtäsi kritisoidaan, muttei esitetä parannusehdotuksia tai tarkennusta, mikä menee vikaan. Kuulostaa kurjalta.

Ongelma vaan on eniten siinä, että mun näkemys ei muille kelpaa/riitä, mutta heillä itselläänkään ei ole mitään konkreettista muuta. Siksi joku heitti viimeksi, että palkkaisivat ulkopuolisen, jolla olisi sitä näkemystä, jota mulla ei ole.

On mulla mielestäni hyvät perustelut näkemykselleni, en vänkää vänkäämisen vuoksi. Mun on siis todella vaikea keksiä asiasta mitään muuta näkemystä kuin se, mikä minulla on, joka siis ei kelpaa. Vaikka olisihan se toki kolaus itsetunnolle, jos ne palkkaisivat siihen jonkun ulkopuolisen, joka sitten keksisikin jonkun sellaisen ratkaisun, joka ei minun päähäni pälkähtänyt.ap

samaa mieltä ap:n kanssa, mutta sitähän nämä muut työntekijät eivät tietenkään muistaisi, vaan ihastelisivat sitä miten fiksun ratkaisun ulkopuolinen on keksinyt, vaikka ap olisi keksinyt sen jo ajat sitten... Näitä keskinkertaisuuksia, muiden asiantuntemuksen kyseenalaistajia on joka lähtöön ja jos minä olisin ap, pitäisin kiinni omasta näkemyksestäni, korostaisin sitä että minä kuitenkin tiedän tästä jutusta vähän enemmän kuin he, ja että jos he eivät ole tyytyväisiä minun näkemykseeni, se on kokonaan heidän ongelmansa, ei minun. Pidä nyt ap itsetunnostasi kiinni, jos tiedät olevasi oikeassa, se riittäköön, älä alistu itseäsi tyhmemmille.

muutakaan ole tilalle, kyseessä voisi olla ihan vaan vanhanaikainen muutosvastarinta, he haluavat että asiat jatkuvat ennallaan ja henkilösuhteiden tasolla siihen on sitten ehkä tullut sitä, että heitä harmittaa että olet tullut ulkopuolisena siihen kertomaan heille heitä ylempää asiantuntijan roolista, miten heidän kuuluisi ajatella ja vastustavat periaatteen vuoksi. Jos oikeasti olet vakuuttunut siitä, että asiatasolla olet oikeassa niin menisin sitten itseeni siinä kohtaa, että miten olet esittänyt asiat ja tuonut oman asiantuntijanroolisi siihen tilanteeseen.

muista syistä kuin itse asiaan liittyvistä... Esim. politiikassahan näin tehdään koko ajan, vaikka viisisataa asiantuntijaa olisi vankasti sitä mieltä jossain työryhmässä, että esim. paras mahdollinen luokkakoko alakoulussa olisi max 15 oppilasta, sitä ei oteta millään lailla huomioon, kun niistä luokkien koosta tosiasiassa päätetään.