Onko mun pelini jo pelattu lastensaannin suhteen?

Jotenkin varmaan viestität, ettet ole kiinnostunut.

Yksi kymmenvuotias ei ainkaan ole este, jos kuitenkin haluat lisää lapsia.

Kokeileppa ensimmäiseksi, että laitat vaikka deittinettiin ilmoituksen, jossa kerrot suoraan etsiväsi miestä ja unelmaa suuresta perheestä.

Vastaukset eivät varmastikaan kaikki ole kovin kaksisia, mutta varmasti joukossa on mukaviakin ja pääset paremmin pohtimaan mitä mättää.



Vaikket löytäisi parisuhdetta niin ainakin mahdollisuutesi saada sykyteltävää paranevat huomattavasti.

Luulen, että on kohtuullisen nirso, kuten tietysti pitää ollakin, ei minusta lapsia pidä kenen tahansa kanssa tehdä. Mutta iso ongelma on varmaan ajoitus. Parinvalinta 'kunnollisilla' perhekeskeisillä koulutetuilla miehillä tapahtuu yleensä siinä opiskeluaikoina, alle 25-vuotiaana. Silloin menekki on kovaa kaikilla, ja jossain vaiheessa löytyy se oikea. Kun tästä junasta putoaa, voi vapaan kunnollisen miehen löytäminen olla vaikeampaa. Heillä kun yleensä on jo se haluamasi perhe.

Kyllä noita miehiä olisi ollut, mutta eivät ole olleet kunnollisia. Jollain tapaa ovat ensi vaikuttaneet mukavalta ja kunnolliselta, mutta sitten paljastuukin kohta talousongelmia, mielenterveydenhäiriöitä tai muita ongelmia, jonka takia ovatkin pysyneet sinkkuna.



Niin kuin 4 sanoi, niin ajoitus on varmaan väärä. Olen vain tippunut kelkasta. Tosin nyt opiskelen yliopistossa, joten en sitten tiedä löytyisikö sieltä sopiva kumppani. Vai olenko sielläkin jo turhan vanha?

Luulen, että on kohtuullisen nirso, kuten tietysti pitää ollakin, ei minusta lapsia pidä kenen tahansa kanssa tehdä. Mutta iso ongelma on varmaan ajoitus. Parinvalinta 'kunnollisilla' perhekeskeisillä koulutetuilla miehillä tapahtuu yleensä siinä opiskeluaikoina, alle 25-vuotiaana. Silloin menekki on kovaa kaikilla, ja jossain vaiheessa löytyy se oikea. Kun tästä junasta putoaa, voi vapaan kunnollisen miehen löytäminen olla vaikeampaa. Heillä kun yleensä on jo se haluamasi perhe.

joilla ei perhe-elämä ole lähimainkaan mielessä paitsi joillain harvoilla:)

Jos sua ei siis uusperhekuvio haittaa siten, että miehelläkin lapsia ennestään?



Nyt vaan pörräämään ravintoloihin, joissa nimenomaan käy hiukan vanhempia ja muutenkin fiksuja ihmisiä. Älä käy missään teinipaikoissa tai räkälöissä. Eikä se deitti-ilmoituskaan hullumpi idea ole. Laita sekin, niin on parempi onni, kun on monta rautaa tulessa :)

vaikka naimisiin ei vielä mennäkään. Ja puhe oli nyt ihan kunnon koulutetuista perheenisistä, ei mistään huithapeleista. Opiskelijapiirit ovat oikeasti melkoinen parihautomo. Olikohan se Lingrenin Minna Suomen Kuvalehdessä, joka kommentoi joskus, että yliopiston pääasiallinen tehtävä on toimia keskiluokan nuorten parittamona. Siksi hän ehdotti esim Teknillisen korkeakoulun ja Sibeliusakatemian yhdistämistä.

Luulen, että on kohtuullisen nirso, kuten tietysti pitää ollakin, ei minusta lapsia pidä kenen tahansa kanssa tehdä. Mutta iso ongelma on varmaan ajoitus. Parinvalinta 'kunnollisilla' perhekeskeisillä koulutetuilla miehillä tapahtuu yleensä siinä opiskeluaikoina, alle 25-vuotiaana. Silloin menekki on kovaa kaikilla, ja jossain vaiheessa löytyy se oikea. Kun tästä junasta putoaa, voi vapaan kunnollisen miehen löytäminen olla vaikeampaa. Heillä kun yleensä on jo se haluamasi perhe.

joilla ei perhe-elämä ole lähimainkaan mielessä paitsi joillain harvoilla:)

Olenko sielläkin väliinputoaja? Olen kokeillut deittinettiä, mutta kokemukset ovat huonot..



Ap

... ollenkaan, että pelisi on menetetty :). Sinä olen VASTA 29-vuotias.



Oma tarinani lyhyesti: Tapasin sen oikean vasta 38-vuotiaana. Sitä ennen oli takana kolme pitkää seurustelusuhdetta, mutta aina vain joku tökki, eikä lapset tuntuneet sopivan tilanteeseen. Niin sitten kävi, että nettitreffien kautta tapasin nykyisen upean puolisoni ja sain lapsemme, kun olin 39- ja 41-vuotias. Olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan. Mies on edelleen yhtä upea, viisas keskustelija ja ihana puoliso sekä aivan mahtava isä pienillemme.



Pidä silmäsi avoinna - koskaan ei voi tietää milloin tapaa hienon ihmisen. Tsemppiä!

Älä ensimmäisenä selitä kuinka vanha olet ja että olet 10-vuotiaan lapsen äiti, vaan liiku opiskelijaporukoissa mieli avoinna, reippaana ja nuorena - joka siis olet edelleen. Mies voi hyvin olla vuosia sinua nuorempi.

Äitini tapasi toisen miehensä 30-vuotiaana, jolloin itse olin 5-vuotias, mies oli 50-vuotias ja heille syntyi kaksi lasta. Äitini on kertonut, että hän tunsi itsensä vanhaksi, mistä lie johtunut, yksihuoltajuudesta ja elatusvastuusta ? Ei kai sinullakin ole jotenkin vääristynyt käsitys siitä minkä ikäinen oikein olet ?

Se vain vaatii vähän enemmän työtä. Nuoren tytön ei tarvitse miettiä noita deittijuttuja, sinun kohdallasi se saattaisi helpottaa. Tunnen ihan hyviä pariskuntia, jotka ovat sellaisen kautta tutustuneet, he ovat juuri näitä vähän vanhempana pariutuneita.

Olenkin ajatellut, että nyt kun kohta jään vakityöstä pois ihan vain opiskellakseni, heittäydyn opiskelijaelämään täysillä mukaan (vaikkakin tietty lapsi kaikessa etusijalla). Yliopistossa on sitä paitsi paljon meitä n. kolmekymppisiä, olen huomannut. Ja nuorempikin mies tosiaan voisi olla jees.



Tuo mitä äitisi sanoi, että tunsi itsensä vanhaksi on tuttu tunne.. Kun on 18-vuotiaasta lähtien elänyt aikuisen elämää, tuntuu nuoruus kaukaiselta ajatukselta, vaikken vielä ikäloppu olekaan oikeasti. Tunnen itseni henkisesti n. 40-vuotiaaksi.



Ap

Tätini oli kolmekymppinen yliopiston lehtori, kun tapasi parikymppisen miehensä, jonka kanssa meni naimisiin ja sai lapsia (kaksi hänellä jo oli). Samoin isoäitini oli kymmenen vuotta nuoremman miehen kanssa naimisissa.

Eikä ainakaan yliopistolla. Tietysti riippuu hieman alasta, mutta ainakin humanistisessa tiedekunnassa tuntuu, että alan vasta nyt 26-vuotiaana olla normi-iässä. Tosin itse tunnen itseni vanhaksi johtuen siitä, että opiskelen jo kahdeksatta vuotta... Ja toki uudistukset ovat vaikuttaneet siihen, että paljon tulee myös selvästi nuorempia opiskelijoita sisään.



Tosiasia kuitenkin on, ettei esim. opiskelijariennoissa ensisijaisesti mietitä ikää vaan henkistä (ja fyysistä) olemusta. Jos käyttäydyt 40-vuotiaan tavoin ja näytät 40-vuotiaalta, voi olla, ettei vientiä ole. Sen sijaan jos olet 29-vuotias ja käyttäydyt 29-vuotiaan tavoin + vieläpä näytät ikäiseltäsi, ei pitäisi olla ongelmaa. Omassa järjestössäni on pyörinyt yli kolmikymppisiä sinkkuja ilman, että kukaan on suuremmin ihmetellyt.



Yliopistolla iän suhteen ollaan mielestäni muutenkin armollisempia kuin joissain toisentyyppisissä piireissä. On tutkittu juttu, että akateemiset perustavat perheen ja pääsevät vakitöihin huomattavasti esim. ammattikoulun käyneitä vanhempina. Myös noihin tilastoihin 29-vuotias sinkku sopii vielä oikein hyvin. Aketeemisen opiskelijan "nuoruus" on varsin pitkä, sillä se ulottuu ainakin 35-vuotiaaksi saakka (siis suhteutettuna muunlaisiin taustoihin). :)

Riippuu varmaan tiedekunnasta, mutta itse tiedän monta 25-vuotiasta miestä jotka ovat yliopistossa ja heillä on lapsia / lapsi tulossa. Useammin tietenkin on niin, että nainen / vaimo vielä opiskelee ja odottaa vauvaa tai heillä on jo lapsia ja mies on jo työelämässä, eli muutaman vuoden vanhempi.



Mutta 29-vuotiaalla on vielä kaikki mahdollisuudet, no worries!



Itse löysin aviomieheni jo 18-vuotiaana ja lapsia suunnitellaan vuoden-parin päähän, jolloin olisin itse 25-26 ja mieheni 30, ja tosi moni äimistelee tuotakin että miten ihmeessä 25-vuotias haluaa jo äidiksi.



Minulla auttaa kyllä kieltämättä sekin, että pääsin yliopistoon yhden välivuoden jälkeen ja teen tutkinnon alle viiteen vuoteen.