Lue keskustelun säännöt.
Onko kenellekään käynyt niin, että uudessa asunnossa ei viihdy. Oletko joutunut jopa vaihtamaan asuntoa lyhyessä ajassa?
Kommentit (30)
Nyt sitten eivät viihdykään sillä puolella kaupunkia ja meinaavat muuttaa takas samalle alueelle mistä lähtivät. Kauhea homma meni hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla kerralla muutin hölmöyksissäni Helsingistä Espooseen, ja kulttuurisokki oli ihan valtava. Muutin pois heti kun pääsin.
Toisella kerralla muutin rivariin, jossa naapurit oli from Hell. Muutettiin omakotitaloon.
Me ostimme uuden rivitaloasunnon 05 kesällä ja uhkuimme intoa. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen juttelimme mieheni kanssa olotilasta ja kumpaakin ahdisti, asunto ja sijainti. Ajattelimme vielä jatkaa asumista mutta elo kävi sietämättömäksi, koti ei ollut koti ja sinne ei ollut hyvä tulla!
Asunto myyntiin, olimme asuneet vajaan vuoden kun saimme kaupat tehtyä, muutimme entiselle asuinalueellemme ja nyt olemme onnellisia, ei kiristä tai ahdista!
Mikä siinä on sit vikana? Huonot naapurit?
Ympäristö, naapurit, palvelu, melutaso (on älytöntä muuttaa Malmille ja sitten valittaa että lentomelu ärsyttää tai Tuusulantien varteen jos liikenteen kohinaa ei siedä)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen hyvinvointi on kultaakin kalliimpaa!
t:12
omakotitalo pientaloalueella.
Mua ahdistaa, kun en tunne ketään ja naapurit ei edes haluakaan tutustua. Lapsilla ei ole ketään kavereita lähellä. Tosi masentavaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiset puolivuotta kaipasin vanhaan asuntoon missä kaikki oli " valmista" ja oman näköistä. Nyt ollaan asuttu 10 kuukautta ja viihdyn jo ihan hyvin, ollaan saatu seinät tapetoitua ja huonekalut ovat löytäneet paikkansa, alkaa olla taas oman näköistä. Enää en palaisi vanhaan asuntoon.
Mulla on mennyt aina noin vuosi siihen, että tottuu uuteen, vvaikka uudessa asunnossa, alueessa tms. ei olisi ollutkaan mitään erityisen häiritsevää. Meneehän siihen muuttokaaoksen järjestelemiseenkin jo useampi kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai noiden asioiden huomiominen vaadi kovinkaan paljoa, tai sitten nykyään ihmiset on todella uusavuttomia...
Asuntoa siivotessa päivää ennen muuttoa huomasin että naapuriasunnon keskustelu kuuluu seinän läpi. Ajattelin sen johtuvan vain siitä että oma asuntomme on tyhjä (tyhmä minä!). Kun sitten muutimme, huomasimme että viereinen asunto on yksiö, jossa nuoripari harrastaa seksiä hyvinkin äänekkäästi ja aktiivisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme, koska asunto sijaitsi lähellä työpaikkojamme ja asunto on ns. väliaikainen asunto. Ollaan viihdytty tosi hyvin, vaikka ne ennakkoluulot ovat osittain pitäneet paikkansa.
On ystäviä lähellä ja palvelut, silti omakotitaloon tekee mieli, mutta pelottaa alkaa muuttaan, jos siellä uudella asuinalueella ei sitten ystävystykään naapureihin ja lapsilla ei oo kavereita.
vanha okt oli painajaismainen ja uusi rivari tylsä. Molemmat oli omistusasuntoja, ja jonkin verran tuli tappioita kun pian myimme pois. Nykyiseen asuntoon kotiuduimme heti. Kannatti siis vaihtaa. Tästä ei tarvi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisten mittapuiden mukaan " erittäin hyvälle" asuinalueelle. Nyt muutaman kuukauden kuluttua alkaa havaitsemaan, kuinka homogeenista ja normitettua elämä täällä päin on. A-p-u-a. Ulkoisesti kaikki on todella hyvin, asunto on hieno ja riittävän tilava, naapurit eivät metelöi, palvelut ovat ok mutta..... Meininki on jäykkää, naapurit uteliaita ja erittäin kiinnostuneita asioistamme, missään ei ole rosoja (paitsi kulissien takana?) jne.
Onneksi meitä miehen kanssa lähinnä vaan naurattaa tämä über-poroporvarillinen ja stereotyyppinen keskiluokkainen meininki. Mutta kieltämättä, jos rahaa joskus sattuu kasaantumaan ihan liiaksi saakka, saattaa jokin muu hieman rennompi kaupunginosa lähempänä keskustaa kutsua tätä porukkaa. Ja siis muutimme tänne " loppuelämä" -periaatteella.
En minäkään, olen syntyperäinen helsinkiläinen ja tänne aioin kuollakin, mutta käyn päivittäin töissä espoossa (kaupungilla) ja näillä on oikeesti eroa kuin yöllä ja päivällä.
Parhaillaan täällä yritän kituuttaa. Ahdistaa, masentaa ja kaikkea. Ei jaksa tehdä mitään. Masennus on niin totaalista.
Btw olen syntynyt helsingissä ja asunut suuremman osan elämästäni helsingissä (tosin asunut myös muualla suomessa+ulkomailla). kyllä minusta oli shokki muuttaa reilu 3v sitten espooseen helsingistä, nyt hiljattain muutettu takas helsinkiin. kyllä mun mielestä helsingillä ja espoolla on lukematon määrä erilaisuuksia - omasta mielestäni negatiivisessa mielessä. yksi olkoot se, että en omista ajokorttia (enkä todennäköisesti koskaan sellaista laita) espoossa 3 pienen lapsen kanssa kulkeminen julkisilla on yhtä helvettiä. helsingissä julkisilla matkustelu pienten lasten kanssa on helppoa kuin heinän teko.
Annat ymmärtää, että kun muutitte omakotitaloon, niin se olisi jotenkin ratkaisu naapuriongelmiin. Omakotitalossahan naapurit voivat olla ihan tasan yhtä paljon from the hell kuin rivarissakin.
Vierailija:
Ekalla kerralla muutin hölmöyksissäni Helsingistä Espooseen, ja kulttuurisokki oli ihan valtava. Muutin pois heti kun pääsin.Toisella kerralla muutin rivariin, jossa naapurit oli from Hell. Muutettiin omakotitaloon.
Sehän on aivan ihmisestä kiinni missä viihtyy! Joku Espoossa, joku toinen taas Helsingissä.
Ei nyt jaksaisi riidellä siittä, kumpi nyt on paaaaaljon parempi paikka (muka) asua.
t:12 (jonka uudet ystävät entisellä asuinpaikalla ihmettelevät miksi muutamme pois niin ihanasta paikasta ;D Näinhän se menee).
Vaihtoi vuokra-asuntoa mutta huomasi parin yön jälkeen sen uuden asunnon kamalan meluisaksi paikaksi ja muutti takaisin entiseen asuntoonsa.