Onko kenellekään käynyt niin, että uudessa asunnossa ei viihdy. Oletko joutunut jopa vaihtamaan asuntoa lyhyessä ajassa?

Olen asunut lyhytaikaisissa asunnoissa, joissa lähinnä ympäristö on ollut epämieluisa. Opiskeluaikana oli pakko asua halvalla. Nyt lasten aikana ollaan 2 kertaa muutettu melko nopeaan. Ekassa pikakodissa emme tykänneet ympäristöstä ja tokassa pikakodissa taloyhtiö oli persiistä. Nyt olemme taas kotona ja se tuntuu hyvälle!

joten en ole päässyt fiksoitumaan vain yhdentyyppiseen asuinympäristöön. 34

Vierailija:

joten en ole päässyt fiksoitumaan vain yhdentyyppiseen asuinympäristöön. 34

Vierailija:

Ympäristö, naapurit, palvelu, melutaso (on älytöntä muuttaa Malmille ja sitten valittaa että lentomelu ärsyttää tai Tuusulantien varteen jos liikenteen kohinaa ei siedä)...

Vaikka kuinka ottais asiat huomioon, ei tiedä ennen kuin asuu, viihtyykö jossakin vai ei. Ja sitten kun viihtyy, voi viihtyvyyteen tulla suuria vaikutuksia myöhemmin. Esim. ne mukavimmat naapurit muuttaa pois ja tilalle tulee juoppoja, kaupunki/kunta vetää neuvolapalvelunsa kauemmas alueelta, koulu osoittautuu homekouluksi, talossa vuotaa katto, naapurin puut sotkevat pihan. Siis ihan mitä tahansa.

Sijainti, sijainti ja sijainti.



Vaikka olisi kuinka ihana asunto, mutta jos alue on huono ja palvelut esim. puuttuvat tai ovat kaukana, niin siellä ei viihdy.



Sen vuoksi valitkaa asunto alueelta, jossa haluatte asua.

Miten se naapurien uteliaisuus ilmenee käytännössä? Kyselevätkö vai kurkkivatko ikkunoista tms.?

Itse toivoisin että naapurit olis kiinnostuneempia toisistaan eivätkä vain eläisi jokainen omaa erillistä elämäänsä. Kaipaisin lapsuuteni meininkiä että käytäisiin toisilla kahvilla ja hoidettais toisten lapsia satunnaisten menojen ajan.

Vierailija:

Meininki on jäykkää, naapurit uteliaita ja erittäin kiinnostuneita asioistamme, missään ei ole rosoja (paitsi kulissien takana?) jne.

Mikään ei saisi minua enää muuttamaan Helsinkiin. Täällä asiat menee eteenpäin, Helsingissä se seutu missä asuimme oli kyllä ihan kiva ja merenläheinen, mutta todella mummoutunut ja asunnot oli vanhoja ja ahtaita. Mikään asia ei siellä kehittynyt niin kuin täällä. Minä tykkään uudesta ja modernista, mummokaupunginosat ahdistavat.

yksi olkoot se, että en omista ajokorttia (enkä todennäköisesti koskaan sellaista laita) espoossa 3 pienen lapsen kanssa kulkeminen julkisilla on yhtä helvettiä. helsingissä julkisilla matkustelu pienten lasten kanssa on helppoa kuin heinän teko.

Junat ja bussit kulkee. Kannattaa valita asuinpaikkansa Espoosta siellä missä on hyvät kulkuyhteydet, eikä jostakin korvesta, jos ei kerran ajokorttia omista.

Kylläpä taas onnistuit yleistämään Espoon vain siksi, että itse valitsit asuinpaikkasi väärin.

(Espoossa), ettemme harkitsisi muuttoa kuin ehkä siinä tapauksessa, että saisimme yhtäkkiä rutkasti rahaa. Koti on rivarissa, aika vanhassa ja pikkuisessa, mutta ihanassa paikassa.



Kuka arvostaa mitäkin. Joku muuttaa ankeaankin paikkaan, jos saa kivemman paikan asunnon hinnalla vaikkapa yhden lisähuoneen.

Vierailija kirjoitti:

Btw olen syntynyt helsingissä ja asunut suuremman osan elämästäni helsingissä (tosin asunut myös muualla suomessa+ulkomailla). kyllä minusta oli shokki muuttaa reilu 3v sitten espooseen helsingistä, nyt hiljattain muutettu takas helsinkiin. kyllä mun mielestä helsingillä ja espoolla on lukematon määrä erilaisuuksia - omasta mielestäni negatiivisessa mielessä. yksi olkoot se, että en omista ajokorttia (enkä todennäköisesti koskaan sellaista laita) espoossa 3 pienen lapsen kanssa kulkeminen julkisilla on yhtä helvettiä. helsingissä julkisilla matkustelu pienten lasten kanssa on helppoa kuin heinän teko.

Asuinpaikkaan en ota kantaa, mutta suomen kielen oikeinkirjoitusta voisit opiskella! Kamalaa lukea, kun et osaa käyttää isoa kirjainta lauseen alussa.