Anteeksi siskoni... joka olet vieläkin Jehovan todistaja (nimet muutettu)
Mulle on vain tapahtunut niin paljon, ja uskon sillä olevan vaikutusta mun lapsuuden kanssa.
Ethän sinä voinut tietää, miten meitä muita kohdeltiin, jos emme halunneet mennä kokoukseen tmv. tai ehkä tiesitkin?
Nykyään fyysinen väkivalta on laissa kielletty, harmi vain, ettei se ollut jo silloin. Olisiko sitä edes noudatettu?
Tajuan, ettet tiedä, miltä tuntuu olla ihminen joka ei uskokaan Jehovan todistajien uskontoon.
Varsinkin jos on kasvanut siihen.
Mutta olen aivan varma, että nämä tapahtumat elämässäni johtuvat siitä. Lapsuudesta.
Kuka nyt kertoisi omalle lapselleen, joka on omaa verta, että koska et usko, olet paha? Tai että olet väärä uskoinen? Sinulla on huono suhde jumalaan?
Sen takia kirjoitin sulle, että kun on synnyttänyt omia lapsia, ymmärtää paremmin mikä on tärkeintä.
En ikinä haluaisi tuottaa omilleni sitä tuskaa, jonka olen itse kokenut.
Tiedän senkin, että jehovan todistajat sanovat tällaisen ajattelun olevan saatanasta.
Tiedän kaiken, koska muthan on kasvatettu siihen.
Sepä tässä juuri rassaakin.
Miten olla hyvä äiti, kun olet joutunut kokemaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsuudessa? Miten sellaisesta ihmisen raakileesta voi ikinä tulla mitään?
Kun Oskari oli pieni, tein ne samat asiat hänelle. Samat virheet, mitä isä teki meille.
Oskari oli väärin ymmärretty lapsi jo 2-vuotiaana, kun hänet sidottiin tuoliin kiinni päiväkodissa, koska ei halunnut syödä.
Ja Oskari kaadettiin maahan, ja pidettiin väkisin kiinni 7-vuotiaana psykiatrisella osastolla.
Ja se kaikki on minun syytäni. En ikinä ole voinut olla hyvä äiti, koska kukaan ei ole tajunnut mitä lapsuudessa kävin läpi.
En ikinä, en ikinä anna isälle anteeksi sitä.
Minä myös kävin veljen kanssa läpi isän ja äidin eron. Ne kaikki riidat mitä kuulimme seinän läpi. veli tuli aina itkien mun huoneeseen karkuun. Sitten vain kuunneltiin, kun vanhemmat tappeli.
Isä joi, ja antoi äidille anteeksi. Äiti alkoi juomaan vasta heidän eron jäkeen. Ja vieläkin puolustelee sitä uskontoa, miten se on muka niin hyvä. Ja isää.
Ja kaikki oli muka nii-in onnellista, kun oltiin jehovan todistajia! Kaikki suorastaan ratkesi sillä! Silläkään ei liene mitään väliä, että mustakin juoruiltiin vaikka mitä eron aikoihin, vaikka olin vasta pas ka vieköön lapsi! Ja ikinä kukaan, ei kukaan pyytänyt sitä anteeksi!
Vain jehovan todistajat osaavat ihmisen totaalisen hylkäämisen, ei kukaan muu. Toivottavasti onnettelette isän kanssa sitä, että olette meistä ainoina mukana. Jos isä soittaa mulle, en tosiaan juurikaan kerro hälle yhtään mitään. Myöntelen vain maailman tilaa ja silleen.
En jaksa enää teidän uskoa, valitan.