Voisko olla asperger?

Keskussairaaloissa testaavat ja ilmaista on, matkatkin kela maksaa

Millaisilla testeillä nuo testataan? Psykologin vai miten?



t. ap

Katsekontaktin välttely ja monotoninen puhenuotti ovat kyllä tyypillisiä asperger-ihmisille, mutta ne EIVÄT ole olennaisia diagnoosikriteerejä.



Olennaisinta on sosiaalisten taitojen puute. Jos lapsellasi on kavereita ja osaa toimia sosiaalisesti, niin kyse ei ole aspergerista, vaan kenties jostain muusta. Äkkiseltään tulee mieleen dyspraksia.



Asperger diagnosoidaan ainakin pk-seudulla HUS:ssa, Lastenklinikan autismiyksikössä. Lienee muuallakin keskussairaalatutkimus. Vaatii yleensä viikon tai kahden osastojakson sairaalassa, jonka aikana lapsi tekee tehtäviä omahoitajan kanssa ja tapaa toiminta- ja puheterapeutit ja neurologin. Osastojaksolla tehdään myös unitutkimus, neurologiset tutkimukset, geenitutkimus.



Eli ei ole mikään pikkujuttu.



Mutta sitä ENNEN käydään toki ensin neurologin pakeilla, joka arvioi tutkimusten tarpeen. Pyytäkää siis neuvolasta lähetettä neurologille. Jo se keskustelu avaa tilannettanne.



Ja perehdy aspergeriin etukäteen, netistä löytyy paljon tietoa. Katso myös tuo dyspraksia, se voi ilmetä hyvinkin samankaltaisilla tavoilla, mutta siihen ei liity niinkään sosiaalisia ongelmia (minkä vuoksi se sopisi paremminkin lapsesi tapaukseen).



Mieti myös, mihin mahdollista diagnoosia tarvitsisit. Diagnoosi ei ole itsetarkoitus, sitä tarvitaan vain terapioiden ja koulujärjestelyjen takia. JOS lapsellasi menee hyvin, miksi tutkimuksia tarvittaisiin?



-as-lapsen äiti-

asperger on määritelmällisesti sosiaalisten taitojen puutetila. Muut ovat sivuoireita.



VOI olla, että assillakin on kavereita, mutta heidänkin kanssaan hänen käytöksensä on kömpelöä. Ei ymmärrä juurikaan "sanatonta viestintää" tai sanojen monimerkityksellisyyttä. Ei aavista sosiaalisia kuvioita. Jyrää herkästi omia mielipiteitään ja juttujaan (paasaa, vaikka muita ei kiinnosta). Jne.



Jos ap:n lapsi pärjää hyvin koulussa ja hänellä on kavereita (joiden kanssa leikki sujuu), ei hänellä ole aspergeria.



-se as-lapsen äiti-

kuin lapsella olisi tunnepuolella ongelmia, traumattisia kokemuksia tai laiminlyöntiä.

ei siis ole erityisen kömpelö tai pölvästi nonverbaalien viestien kanssa ja ymmärtää sosiaaliset kuviot, vaikka ei pystykään pelaamaan niillä kuten muut.



Diagnoosi on tehty yliopistollisessa sairaalassa moniammatillisen tiimin pitkien tutkimusten jälkeen. Ei se väärä diagnoosi ole.



Kaveriasiat eivät tietysti ole aina olleet näin. Kaverien saaminen on hidasta ja onnistuu vain aika valikoidussa seurassa eli eii han kenen tahasnsa kanssa. Hän osaa lukea tuttujen ihmisten noneerbaalia viestintää, jopa sarkasmia. Vieraiden ihmisten ei osaa, siksi tutustuminen on hidasta. - mutta kun homma lopulta käy, se käy. Toisaalta kun se ei käy, se ei todellakaan käy. SIITÄ ne ongelmat tulevat.



Kavereiden puute tai kömpelyys kaverisuheissa ei ole mikään as-kriteeri. Asseilla voi helposti olla 2-4 HYVÄÄ kaveria. Niillä sosiaalisilla ongelmilla voidaan tarkoittaa paljoa muutakin.

Vaikka olisi huonot sosiaaliset taidot niin silti voi ystävystyä ja saada kavereita. Moni "normaali" myös sopeutuu aspergerin poikkeavaan käytökseen eikä sitä juuri huomioi.



Aiemmin kun Aspergeria ei juurikaan tunnettu oli näiden as-lasten pakko vain sopeutua muiden joukkoon.

ne "olennaiset" kriteerit aspergeriin? Jos tulee koulussa hyvin toimeen luokkakavereiden kanssa ja on kavereita niin siis silti voi olla asperger?

Itsekin myönnät, että sosiaalisten kykyjen puute kuuluu asiaan. Se on OLENNAINEN asia, ilman sitä ei ole as. Kovin sulavaa se olo kaverin kanssa ei ole assilla - tosin isommilla lapsilla, varsinkin pojilla sellainen pelailu ja hengailu sujuukin jo helpommin kuin esim. pienemmille tytöille ominainen juonellinen roolileikki.

i]

Kaveriasiat eivät tietysti ole aina olleet näin. Kaverien saaminen on hidasta ja onnistuu vain aika valikoidussa seurassa eli eii han kenen tahasnsa kanssa. Hän osaa lukea tuttujen ihmisten noneerbaalia viestintää, jopa sarkasmia. Vieraiden ihmisten ei osaa, siksi tutustuminen on hidasta. - mutta kun homma lopulta käy, se käy. Toisaalta kun se ei käy, se ei todellakaan käy. SIITÄ ne ongelmat tulevat.



Kavereiden puute tai kömpelyys kaverisuheissa ei ole mikään as-kriteeri. Asseilla voi helposti olla 2-4 HYVÄÄ kaveria. Niillä sosiaalisilla ongelmilla voidaan tarkoittaa paljoa muutakin.

[/quote]

Minun tai sinun on turha arvuutella, mitä ap lyhyellä kuvauksellaan tarkoittaa. "Sujuu koulu hyvin ja on kavereita" kuulostaa kumminkin minusta siltä, että isompia ongelmia ei ole sosiaalisissa taidoissa. Antaa ap:n miettiä, kun lapsensa paremmin tuntee.



Joka tapauksessa mikään iso hätä hänen lapsellaan ei tuntuisi olevan. Monotoniselle puheelle ja fyysiselle kömpelyydelle ym. on löydettävissä paljon todennäköisempiäkin syitä kuin as.



Kannattaa pyytää sitä aikaa neurologille.

[

LApsella on yks hyvä ystävä jonka kanssa ovat, muita luokkalaisia ei kotonamme näy kuin tosi satunnaisesti.



Open viestien mukaan lapsi usein "haahuilee" luokassa kesken tunnin eikä asetu paikoilleen vaikka ope sanoo.



t. ap

on hyvinkin tyypillistä että on vain se yksi bestis, jonka kanssa ollaan. Tuo haahuilu sen sijaan kuulostaa oudolta, olisiko adhd?

LApsella on yks hyvä ystävä jonka kanssa ovat, muita luokkalaisia ei kotonamme näy kuin tosi satunnaisesti.

t. ap

Haahuilu sen sijaan taas ON asia, joka on tyypillistä joillekin neurologisille poikkeavuuksille, ahdh:n lisäksi myös aspergerille (oman toiminnan ohjauksen vaikeus, vaikeudet keskittyä ärsyketulvassa olennaiseen informaatioon)..

Mutta rakas ap, ihan oikeasti ei kannata arvuutella. Koska asia vaivaa sinua noin paljon, kannattaa käydä neurologin pakeilla.

sanoi vanhempain illassa, että nykylapset on niin vilkkaita ja paikallaanpysyminen heille vaikeaa. Saanookin leikillesesti, että takamuksiin pitäisi laittaa liimaa. Eli tuo haahuilukin on yleistä ainakin ekaluokkalaiselle.

Meidän haahuilija on jo 10v :)



t. ap

Totta. Ap, minä ikäinen lapsesi olikaan?

sanoi vanhempain illassa, että nykylapset on niin vilkkaita ja paikallaanpysyminen heille vaikeaa. Saanookin leikillesesti, että takamuksiin pitäisi laittaa liimaa. Eli tuo haahuilukin on yleistä ainakin ekaluokkalaiselle.

mitkä ovat sitten ne "olennaiset" kriteerit aspergeriin? Jos tulee koulussa hyvin toimeen luokkakavereiden kanssa ja on kavereita niin siis silti voi olla asperger?

aspergerin oireyhtyä mä YHTYMÄ erilaisista oireista, joita eri asseilla on eri laajuisina. Niiden taustalla on neurologisia pokkeavuusia, jotka nekin ovat eri vahvuisia eri ihmisillä. Neurologiset poikkeavuudet näkyvät eri asperger-lapsien ja - aikuisten oirekuvauksissa erilailla ja eri vahvuisina. Digianoosokriteereinä on, että tietystä piirrekasasta toteutuu tarpeeksi JOSSAIN muodossa. Että ei saisi olla kavereita tai kaverius olisi kömpelöä, EI kuulu ehdottomien kriteereiden listaan.

Asperger diagnosoidaan niin, että ensin samankaltaisia oireita ja ongelmia aiheuttavat, helpommin diagnosoitavat muut tilat (traumat, perheolot, laiminlyönnit, sktissofrenia, kaksisuuntainen, masennus jne) poissuljetaan, tarkastetaan älyllinen tila, ja sitten tehdään erilaisia testejä siitä, miten ihminen käyttäytyy ja reagoi tietyissä vuorovaikutustilanteissa ja niissä katsotaan, että onko se käytös autistista, normaalia vai jotain muuta. Näissä on useimmiten ns pisteytysskaala, jolla edetään normaalista kohti autistista (ja josisain on lisäksi viite siitä, jos ongelman sittenkin pitäisi olla jotain muuta kuin autismia). Näitä testejä pidetään nykyään aika olennaisina. Toisilla niillä mitataan käyttäytyistä yleensä tyyliin "onko kavereita", toisilla mitataan käyttäytymistä tietyissä vuorovaikutustilanteissa (esim tekeekö tehtävää yhdessä ohjaajan kanssa vai yksin, pyytääkö välineitä vai ottaa kovaan, katsooko silmiin). KOKONAISKUVA on se merkittävä.

Aspergdiagnoosia ei ole ilman ongelmia - KAHDELLA tai useammalla elämänalueella. Mutta diagnoosikriteereissä EI sanota, MITEN ongelmien pitää tarkkaanotaen näyttäytyä. Kaverisuhteissakin VOI olla ongelmia silti, vaikka parin kaverin kanssa ystävyys toimisi vallan normaalisti. Mutta ei ystävyyttä, rakkautta, empatiaa jne. as-lasten elämästä ole pois suljettu. Se vaatii varmasti harjoittelua ja panostusta, mutta se on mahdollista, taivaalle kiitos.

terveisin 8

Niinpä joukossa on ihmisiä, joila on IHAN HYVÄT sosiaaliset suhteen muutamaan kaveriin.

as-ihminen tuntea, syvemminkin kuin nt-ihminen. Se on yksilöllistä.



Mutta olennaisin on edelleen vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ilman sosiaalisten suhteiden vaikeuksia as-diagnoosia ei saa.



Takerrut kovasti tuohon kaveri-asiaan. Olennaista on, miten kaverien kanssa ollaan ja miten vaikeaa niitä suhteita on solmia. JOS ja kun ap:n kymmenvuotiaalla on ainakin yksi hyvä ystävä, sanoisin silti, että jo se on hyvä merkki, eikä ole todennäköistä, että hänen lapsellaan on ainakaan syvä asperger (sitäkin on monenasteista ja sinun lapsellasi ilmeisesti aika lievä as). Melkein veikkaisin, ettei ole aspergeria lainkaan, koska noille ap:n kertomille oireille löytyy muitakin mahdollisia selittäviä asioita.



-4-

Jotta et luulisi minun inttävän SINUN lapsesi diagnoosia: tarkoitin tuossa tietenkin, että "melkein veikkaisin, ettei AP:N lapsella ole aspergeria lainkaan, koska noille ap:n kertomille oireille löytyy muitakin mahdollisia selittäviä asioita."



-4-

näillä kriteereillä, oli lapsella sitten kaveria tai ei - mitä en missään tapauksessa pidä olennaisena tekijänä.



t 8

paljon kavereita kun ovat sellaisia estottomia. Ujoilla ja hiljaisilla normilapseilla taas voi olla vain yksi tai ei yhtään kaveria. Aspergereilla ei ole sosiaalista tilannetajua ja aikuiset saattavat pitää huonostikasvatettuina, mutta lasten kanssa tutustuvat helposti jne.