Voisko olla asperger?

suosituin, sellainen luokan pelle. Kavereita käy joka päivä ja leikit sujuvat hyvin. Poikamme tosin on yleensä se kingi tai pomo, jota muut pojat katsovat ihaillen.

Lue nyt huolella vaikka tää ihan ekan kommenttini lause:

Olennaisinta on sosiaalisten taitojen puute. Jos lapsellasi on kavereita ja osaa toimia sosiaalisesti, niin kyse ei ole aspergerista, vaan kenties jostain muusta.

-as-lapsen äiti-

HUomaat kaiketi, että sanoin "on kavereita JA osaa toimia sosiaalisesti".

Eli ei TAI, vaan JA.

Kaverien olemassaolo kertoo ainakin sen, että sosiaaliset taidot eivät ole täysin olemattomat (kuten ne voivat hyvinkin olla osalla syvemmin asperger-ihmisistä). Mutta minäkin olen koko ajan puhunut siitä, että olennaisinta on, miten niitä ystävyyssuhteita solmitaan ja miten ystävien kanssa osataan olla, samoin muissa sosiaalisissa tilanteissa.

Ap ei aloituksessaan kerro tarkemmin, puhuu vain kaverista. Joten sitä kommentoin, mitä tiedän ap:n lapsen sosiaalisesta käytöksestä.

Ja jonkin mainitsema "as-lapset on suosittuja ja niillä on paljon kavereita".... Asperger-lapsista osa on dominoivia ja ulospäinsuuntautuneita, mutta osa taas ei. Eikä kymmenvuotiaan lapsen sosiaalinen status enää välttämättä hyödy estottomuudesta, vaan as-lasta herkästi pidetään sietämättömänä besserwisserinä ja päällepuhujana, joka esitelmöi vaikkapa astrologiasta loputtomiin, kun muita kiinnostaisi enemmän ihan joku muu...

Sitten voidaan puhua siitä filosofisesta peruskysymyksesta, mitä ap:n aloituksen kaltaisiin kannattaa vastata. Aletaanko yllyttämään vajavaisin tiedoin, että "joo, kyllä sun lapsellasi varmasti on vakava, elinikäinen syndrooma". Vai lähdetäänkö liikkeelle siitä, että tuskin sentään, mutta kannattaa käydä ammattilaisen pakeilla.

No, joka tapauksessa: hyvää joulua ja rauhallista mieltä ap:lle. Oli lapsellasi jotain tai ei, hänellä on elämä kaiketi hyvällä mallilla, kuvauksestasi päätellen. Koulu sujuu, kaveri on. Mieti, tarvitseeko asiaa enempää tässä vaiheessa penkoa.

-4-

olla asperger jos "tulee luokassa kaikkien kanssa hyvin toimeen", on muutama hyvä kaveri ja yksi sydänystävä. On kuintekin luonteeltaan hiljainen isossa joukossa.

kuulostaa täysin normaalilta. Yksi hyvä kaveri, levoton, ei tykkää tilittää tunteitaan.

Minulla on kuusivuotias as-poika. Kavereita ei ole, jos ei laske päiväkodin riehuntakamuja sellaisiksi. Ei osaa juonellisia leikkejä, koska haluaisi määrätä itse kaiken ja hermostuu, kun muut ei toimi, kuten hän haluaa. Pelejä pelaa muiden kanssa, mutta leikkiminen siis vaikeaa. Vetäytyy syrjään tilanteissa, joissa ei ole ennen ollut.

Kaverillani on vuoden vanhempi as-poika. Samanlainen on, vaikkakin kova olemaan suuna ja päänä. Ei pätkääkään ymmärrä, mitä muut haluavat tai miettivät eri tilanteissa (voisiko olla sitten empatiakyvyn puute).

Sopparilla oli kymmenkunta as-lasta. Vähän ikäkaudesta ja lapsesta riippuen osasivat leikkiä hetken aikaa keskenään, mutta tosi herkästi se mielenkiinto lopahti ja lapset erkani toimimaan omin päin. Naurettiin miehen kanssa, että tällä porukalla saisi oudon jalkapallojoukkueen: jokainen sooloilisi omin päin pallo maaliin, kukaan ei syöttelisi!

Joten jos jonkun lapsi toimii täydellisesti ryhmässä ja sillä on tsiljoona hyvää sydänystävää - niin älkää naurattako, ei sellainen joko ole as, tai sitten äiti on niin as, ettei erota sosiaalisesti hyvin toimivaa huonosti toimivasta.

JOKIN pitää lapsen sosiaalisessa käytöksessä olla pahasti puutteellista, enkä nyt tarkoita ujoutta.

olla asperger jos "tulee luokassa kaikkien kanssa hyvin toimeen", on muutama hyvä kaveri ja yksi sydänystävä. On kuintekin luonteeltaan hiljainen isossa joukossa.

Asperger-ihmisen sosiaaliset puutteet johtuvat aivon synnynnäisestä, toiminnallisesta erosta. As-lapsi ei poimi ärsyketulvasta samoja asioita kuin normaalilapsi. Hänen on vaikea tulkita sanatonta viestintää ja muiden ajatuksia ja mielihaluja. Hän käsittää vitsit yleensä kirjaimellisesti. Näin siis yleisesti ottaen, astevaihteluja on jokaisella as-ihmisellä kovasti.

LISÄKSI as-ihminen voi potea aistiyliherkkyyksiä ja kielen kehityksessä voi olla ongelmia (mm. sanojen monimerkityksellisyyden ja yläkäsitteiden osalta, kertova ja sosiaalinen puhe vaikeaa). Monasti as-ihmisellä on yksi, intohimoinen ja kapea mielenkiinnon kohde kerrallaan ja siitä hän tietää suurin piirtein kaiken. Osa as-lapsista kärsii unihäiriöistä, varsinkin nukahtaminen voi olla vaikeaa. Rutiinit ovat as-lapselle tärkeitä, tuovat järjestystä ja "logiikkaa" kaoottisena koettuun ympäristöön.

Mutta olennaisesti aspergeria lähdetään selvittämään tutkimalla sitä, miten lapsi toimii suhteessa muihin ihmisiin.

Olen joskus kuullut hyvän vertauksen, joka kuvaa assien erilaista käsitystä maailmasta. He ovat kuin Applen tietokoneita, kun enemmistö on IBM:ää... tietokoneiden keskustelu keskenään on vaikeaa, vaatii erityisen ohjelman välittäjäksi.

-4-

Kiinnostuvat joistakin lapsista, vaikka tunne ei olisi molemmin puolinen. Uusi ryhmä kait paha juttu ja tuttu ryhmä parempi.

Kavereita voi olla, mutta niistä ei kyllä olla kovinkaan kiinnostuneita kotona, eivät merkitse mitään.

Aspergerit yleensä ovat valikoivia.

Lapsellani adhd, asperger epäily. En tiedä kumpaa on vai onko kummatkin häiriöt.

ja teidän työvuorot myös...



Ap, pyydä omalääkäriltä lähete ihan oikealle neurologille.



Hyvää Joulua kaikille! :)

normaalilta, turha millekkään neurologille aikaa varata.

siis jos joku epäilee vaikka täällä lapsellaan aspergeria niin hyökätään ja väitetään että ei varmasti ole aspergeria. Samoin kiistetään aivan täysi tosiasia että erittäin monella vaikkapa 1980-luvulla on Asperger diagnosoimatta. Väittävät että olisi pitänyt tulla esille koulussa tms.

siis jos joku epäilee vaikka täällä lapsellaan aspergeria niin hyökätään ja väitetään että ei varmasti ole aspergeria. Samoin kiistetään aivan täysi tosiasia että erittäin monella vaikkapa 1980-luvulla on Asperger diagnosoimatta. Väittävät että olisi pitänyt tulla esille koulussa tms.

Onko sinusta YLIMIELISTÄ, jos yritetään toppuutella ketään kotimutudiagnoosien teosta? Minusta se on vain humaania, ettei herätetä parin rivin nettikuvausten perusteella kenessäkään kauheaa paniikkia.

Aivan totta on, että moni as-ihminen on diagnosoimatta.

Mutta toisaalta: jos as ei häiritse ihmisen pärjäämistä elämässä, mihin hän tarvitsee diagnoosia? Diagnoosin perusteella voi hakea terapiaa ja vaikkapa erityisluokkapaikkaa, mutta jos ap:n lapsi on jo kymmenvuotias ja pärjää koulussa hyvin (hänen oma kuvauksensa lapsestaan), niin mihin hän tarvitsee sitä?

Missään en ole mielestäni hyökännyt, ainoastaan kehottanut miettimään vielä ja hakemaan ajan neurologilta.

PS: yleensä as todellakin tulee esiin ongelmina koulussa, koska sosiaalisten taitojen puutteet tuppaavat näkymään sosiaalisessa tilanteessa eli esim. koulussa... aina ei lähiympäristön ja hoitavan lääkärin tietotaito riitä diagnoosin tekoon, monasti aspergeria on hoidettu vaikkapa psyykkisinä ongelmina. SE on toki ikävä asia.

-4-

lapsesta mitääm, kun en lasta näe.

Käy täällä:

http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=38



Siinä vasemmalla on linkki testiin, jolla voit miettiä täyttyvätkö kriteerit.

Sosiaalisia vaikeuksia on aina, mutta se sitten vaihtelee, miten vakavia ja miten ne näkyy. Ilman sosiaalista händikäppiä ei diagnoosia tule.

Aspergerin syndrooma on laaja kirjo erilaisia oireita, mutta kun kaikkia erityislapsia ei tietenkään kannata leimata samalla diagnoosipalikalla, niin kullakin niistä on oma, spesifi eriyislohkonsa. Asseilla se on autismikirjoon liittyen sosiaaliset vaikeudet.

Paha sitten sanoa, onko apn lapsella kyse niistä vai ei. Kaverin olemassaolo on hyvä merkki, mutta ei täysin poissuljen sitä, että voi olla assista kyse.

Kannattaa varata aika lastenneurologille. Jos ei pääse julkiselle puolelle, myös jotkin yksityiset lastenlääkäriasemat konsultoi, mm. Neuromental täällä stadissa.