Jättäisitkö 11-vuotiaan yksin koko päiväksi viikonloppuna?
Siis aamusta iltaan. Meillä sellainen tilanne, että olemme menossa toisen lapsen harrastusreissulle koko päiväksi toiselle paikkakunnalle, lähdemme heti aamusta ja paluu saattaa mennä psimmillään iltakahdeksaan. Tarkoitus oli lähteä koko sakilla, mutta nyt esikoinen haluaisi jäädä kotiin, koska hänellä olisi kaverin synttärit, tärkeä juttu.
Lapsi ei ole ollut ikinä näin pitkään yksin. Tiedän hänen kyllä pärjäävän, voisi lämmittää mikrossa ruokaa, on kännykkä tietysti koko ajan käytössä. Lähinnä arveluttaa turvallisuusnäkökulma. Entä jos sittenkin sattuu jotakin? Varsin epätodennäköistähän se on. Pelisäännöt tehtäisiin selväksi; ei mitään hellajuttuja, ei netissä roikkumista, ei tulitikkuleikkejä, ei vieraita meille, ovi lukossa jne. Ja soitellahan voi vaikka tunnin-parin välein. Pitäisi varmaan tehdä myös joku hätäsuunnitelma, minne menee jos tulee hätä.
Miltä kuulostaa, uskallanko antaa jäädä? Tuntuu niin epäreilulta sekin, että toisen lapsen harrastuksen vuoksi toiselta jää itselle tärkeä juttu väliin (ne hyvän ystävän synttärit).
Kommentit (26)
Näillä ketkä eivät olisi jättämässä on ilmeisesti erityislapsi tai kehitysvammaa.
taitaa tosiaan olla pikkulasten äidit asialla. Parin tunnin välein tapahtuva tarkistussoittokin on liioittelua. Taidat kasvattaa lastasi pumpulissa.
Totta kai hän pärjää! Jätä vain. Kyllä tuon ikäinen pärjää. Ja aina voi soittaa kännykällä jos jotain tulee.
Meillä vajaa 10v poika myös nauttii yksinolosta kotona kun pienemmät ei ole koko aikaa säläämässä vieressä. Oli viime kesänä pakon sanelemana viikon yksin kotona 8-16.30 väliset ajat kun oltiin töissä ja pienemmät hoidossa. Hyvin oli mennyt ja saanut syötyäkin. Johonkin kirjaan kun uppoutuu niin siinä menee kevyesti monta tuntia, itse olin samanlainen tuon ikäisenä. Eli jättäisin huoletta kotiin, varmasti pärjää!
lähes samanikäisen äiti - meillä poika on vähän aikaa sitten täyttänyt 12v ja nauttii suunnattomasti, kun saa olla kotona 'ihan rauhassa'. Ollut päivän ajan joitakin kertoja ja viimeksi niin, että meni itse nukkumaankin, kun minun koulutusreissu matkoineen meni niin myöhäiseksi ja pienempi oli mummolla hoidossa. Ainoa riesa tuossakin oli kuulema äidille tekstiviesteillä 'raportointi' eli puhelin on ainakin äitiä rauhoittava väline tuossa tilanteessa.
periaatteessa voisin jättää ehkä isossa hädässä jo meidän 9v:nkin.
Näillä ketkä eivät olisi jättämässä on ilmeisesti erityislapsi tai kehitysvammaa.
Ihan omasta kokemuksesta? Et saanut jäädä yksin kotiin?
Varmasti jonkun mielestä liioiteltua, mutta itse kovin turvattoman lapsuuden kokeneena olen sitä mieltä että mielummin "liikaa" lapsen lähellä kuin liian vähän. Aamusta päivään ok, aamusta iltaan ei. Lapsi voi vaikuttaa kuinka kypsältä tahansa ja kaikki mennä hyvin, mutta on joitakin juttuja joista tutkijatkaan eivät ole vielä perillä ja nämä liittyvät juuri hylkäämiskokemuksiin. Ok, ennenkuin minut nauretaan ulos (onhan kyse sentään melkein murkusta), sanon vaan että nuoren psyyke on vasta kehittymässä 11-vuotiaana enkä itse haluaisi ottaa riskiä että nuori saa jotain pelkotiloja (näitä voi tulla myös alitajuntaisesti, eivät aina oireile näkyvästi suoraan). Olen myös käsittänyt että tuon ikäisen yksin jättäminen voidaan tulkita laiminlyönniksi ja vaaratilanteen sattuessa jopa heitteillejätöksi..?
Jätä vain kun lapsi sitä itse toivoo. Näettehän kuitenkin aamulla ja tulette kotiin ennen nukkuma-aikaa ja päivälläkin lapsella on kivaa ohjelmaa (ne synttärit), joten kaikki menee varmasti hyvin eikä lapsi tunne itseään hylätyksi. Soittelette pari kertaa päivän aikana että muistaa syödä ajoissa ja varmistatte, että kaikki on hyvin. Luultavasti hän vain nauttii päivästä. Jos ei olekaan niin kivaa kuin on luullut, niin ensi kerralla tulee sitten omasta halustaan teidän mukaan. Meillä on 12 v. tyttö ja kaksi pikkuveljeä ja kyllä tuo 12 v. haluaa jäädä yksin kotiin aina kuin mahdollista, että saisi olla ihan rauhassa.
taitaa tosiaan olla pikkulasten äidit asialla. Parin tunnin välein tapahtuva tarkistussoittokin on liioittelua. Taidat kasvattaa lastasi pumpulissa.
Ja tyttö on pärjäävä ja reipas. Meillä vain sattuu tämä yksinoleminen olemaan sellainen asia, johon lasten ei ole ollut "pakko" tottua, koska teen itse töitä kotona. Se voi olla itsenäistymisen kannalta lievästi huonokin juttu, mutta enemmän se varmasti on hyvä asia, että olen paikalla iltapäivisin lasten tultua koulusta. Tämä minun "jatkuva" kotona oloni päivisin yhdistettynä siihen, että meillä on myös pieniä, joiden kanssa hyvin pitkälti oleillaan kotiympyröissä pk-päivän jälkeen, on aiheuttanut sen, että isommilla lapsilla on ollut varsin vähän tilaisuuksia olla pitkiä aikoja yksin. Lyhyitä toki ovat, ja viimeksi viime viikonloppuna kaksi koululaista olivat keskenään 5 tuntia, mutta tuollaista 12 tunnin päivää ei ole meidän 11-v vielä ollut yksin. Koska tämä on sekä minulle äitinä että esikoiselle lapsena ensimmäinen tällainen kokeilu, ja koska lähdemme toiselle paikkakunnalle (yli 100 km päähän), mistä ei noin vain tulla kotiin jos tulee tarvis, olen tätä asiaa hetken aikaa pähkäillyt.
Joka tapauksessa, nyt on päätetty, että tyttö saa jäädä kotiin. Ja aivan varmasti pärjää.
t. ap
p.s. Myönnän miettiväni monia asioita ehkä hiukan liikaa...=)
onnistuu jättää lapsi yksin kokopäiväksi...meille sijaisvanhemmille se katsottaisiin heittellejätöksi.
Vähän niin kuin vastasyntyneestä esikoisesta huolehtimiselta kuulostaa tämä hysteria. Relax.
Mutta itse tuon ikäisenä olin usein yksin ja se oli ihanaa kun sain olla rauhassa.=)
Minulla useampi nuorempi sisarus.
Ja aina ns. käyttäydyin hyvin yksin kotona ollessa.
Parempi kai se on kuitenkin huolehtia hiukan liikaa kuin liian vähän...
USA:ssa ainakin 11-vuotiaan yksin jättäminen noin pitkäksi aikaa on heitteille jättö. Ehkä Suomessa kuitenkaan ei.
Edelleen jahkailen asiaa...
t.ap
Itse tekisin niin, että olisin yhteydessä jonkun lapsen kaverin vanhempiin (esim. synttärisankarin) ja kysyisin, saisiko lapsi olla heillä niin kauan että vanhemmat palaavat kotiin.
Siis toinen vanhemmista? Jos kerran molemmilla lapsilla on tärkeää menoa, sitten pitää vanhempien jakautua, varsinkin jos epäröit jättää yksin kotiin.
Onko 11-vuotiaalla mahdollisuus käydä kysymässä apua vaikka naapurista, jos jotain sattuu?
Ja ihan oikeasti noille muutamalle yllä olevalle: kukaan 11-vuotias ei halua olla yksin koko päivää. 11-vuotias on vielä lapsi, vaikka se oman jälkikasvunsa varhaisella itsenäistymisellä pätevästä palsta mamasta kuinka karvaalta tuntuisikin.
Ja sen kaverin vanhemmat "kuulolla" eli tietoisia siitä, että lapset ovat kahdestaan.
ollut 7 vuotias aamu 10:stä iltapäivä 18:aan yksin kotona. On kuulemam nauttinut olemisestaan.
Ilmeisesti olisi viihtuynyt muutaman tunnin pidempäänkin, jos olisi ollut tarvetta.
Ihan omasta toiveesataan on lapsi jäänyt kotiin. Olisimme toki ottanee mukaan, mutta kun on nimenomaan toivonut etta haluaa olla yksin kotona.
Nyt meidän lapset on 7 ja 8 vuotiaat ja ovat tarpeen vaatiessa koko päivän yksin kototna, joko yksin tai kaksin tai sitten menevät kavereille, tai ihan miten vaan. Elävät normaalia elämää.
Tuntuu vieraalta, että 11 vuotias ei muka voisi olla kotona koko päivää. Tiedätkö ihan varmasti mihin lapsesi pystyy, missä olet ollut kun joku on kasvattanut lapsesi ?
Pistä se natiainen tekemään jotain siivoushommia, viemään roskat hoitamaan tiskit ja oman huoneen siivous, eiköhän siinä päivä kivasti kulje.