Onko täällä ketään, kenen lapsi EI OLE KÄYNYT ESIKOULUA? Miksi ei? Miksi kannattaa käydä? ev

Eiköhän molemmat ehdi istua koulun penkillä ihan riitävästi

suoraan kouluun. On todella paljon jäljessä eskarin käyneistä ikätovereista.

Ja ekaluokka sitten suoraan jatkoa tälle eskarille. Täällä opettelevat jo kirjaimet ja numerot yms. joten olisi muksu mukavasti ikätovereitaan jäljessä, jos ei eskaria kävisi...

vanhemmat opettavat. Ja kyllä meillä lapsi osasi kirjaimet, numerot ja aakkosjärejsteyksen ennen eskari-ikää.



Hyvähän sitä on tietysti ennen koulun alkua jotain osata, mutta se on ihan vanhemmista (viitsiikö opettaa) ja lapsesta (oppiiko) kiinni.



Koulun penkillä ehtii tosiaan olla sitten myöhemminkin...



Niin ja omat lapseni käyvät eskarin.

Ainakin meidän eskarissa suorittivat mielestäni yllättävän vaativia tehtäviä, joissa vaadittiin myös laskutaitoa ja päättelykykyä.

Eli meillä eskari päiväkodin yhteydessä.

Ainakin meidän eskarissa suorittivat mielestäni yllättävän vaativia tehtäviä, joissa vaadittiin myös laskutaitoa ja päättelykykyä.

Näitäkin taitoja voi opetella kotona.

Lapsemme, se eskaria käymätön on matemaattisesti todella lahjakas. opettaja oli syksyllä ihmetellyt lapsen matematiikan tehtävien ratkasutapoja. Opettajan kanssa yhessä mietittiin onko niistä mitään haittaa tulevaisuudessa, siis mä otin asian puheeksi.



Kielet tuottaa vaikeuksia meillä, mutta niitähän ei eskarissa opetella eikä vielä ekalla eikä tokallakaan. Kaikki muu sujuu hyvin. Lapsi oppi ittekseen lukeen jo 5 vuotiaana. En koskaan kehottanut enkä kannustanut.



Aivan PASKAN jauhantaa että normaali lapsi jää jälkeen. Lapselta viedään lapsuus kun liian aikasin heitetään oravanpyörään. Piste.

Jos en tarvitse hoitopaikkaa lapselleni, niin en kuitenkaan laita lastani eskariinkaan.



Perheitä on niin erilaisia, ja suurimmalle osalle eskari on aivan selvää, siihen laitetaan, vanhemmilla on valinnan mahdollisuus On sellaisiakin perheitä, jotka eivät katso tarpeelliseksi esikoulua. Toki lapsi tutustuu tuleviin koulukavereihin, sosialistuu, ottaaa toiset huomioon, oppii syömään eri ruokia, tottuu säännöllisyyteen, tekemään tehtäviä, istumaan paikallaan jne.



Mutta on siellä muutakin. Voi olla kova hälinä, siellä on kynätehtäviä, joita ainakin minun ohjauksessani jotkut eivät suostu tekemään, hermo ei riitä, jos on vähänkin vaikeaa.



Eräs lapsi heitti kirjan seinään kun aloitti tehtäväsivua. Ihan vaan kuvatehtäviä. Ensin pitikin kirjoittaa päivämäärä ja nimi paperiin. Siitä oli malli seinällä aikuisen tekemänä isoilla numeroilla, mutta kukaan ei ollut vielä opettanut lapsille kuinka numerot tehdään! Koetettiin selittää ettei se mitään jos numero näyttää vain kiemuralta jne.



Asiat voi olla pienestä kiinni.

opitaan paljon muutakin kuin mitä ulkospäin näkyy eli numerot ja kirjaimet ja luku- sekä laskutaidon alkeet.



Lapset saavat ammattitaitoitoista opetusta ja monialaista tukea erilaisiin vahvuuksiinsa ja heikkouksiinsa. Tietotaidot lisääntyvät kaikilla osa-alueilla. Lisäksi ryhmässäolotaidot ja ns. koululaiseksi kasvu ovat otollisia juuri tuossa iässä. Vuoden päästä kouluun tulevat esikoulua käymättömät saavat itsestään täysin väärän ja itsetuntoa heikentevän kuvan oppijana, kun opettaja joutuu kokoajan ohjaamaan ja opastamaan (pahimmassa tapauksessa komentamaan) sellaisista asioista mitkä muut jo hallitsevat.

5-6-vuotias kaipaa jo haasteita elämäänsä. Ei se eskari ole pöydän ääressä istumista ja tehtävien tekemistä; toki niitäkin harjoitellaan. Eskariin liittyy myös paljon tutkimista, pohdintaa, leikkiä, kuvallista ilmaisua, käsitöitä, liikuntaa, musiikkia...ja mikä parasta, eskarissa tutustuu jo tuleviin luokkakavereihin (ainakin pienemmillä paikkakunnilla), eikä koulun alussa ole jännittämistä sen asian suhteen.

Lapset laitetaan liian varhain tuohon yllämainittuun oravanpyörään ja vaaditaan ihan hirveästi. Ihmekös kun on väsyneitä koululaisia.

Pitäähän sitä, että pysytään maalmanlaajuisesti korkealla. Se on hyvä repiä jo nuorena lapsen selkänahasta. Tyydyttää samalla omaa kunnianhimoa kun perustellan milloin milläkin argumentilla eskarin tarpeellisuus.





Kysytään asiaa näin päin: entäpä jollei eskaria olisi? Osa eskarissa opitusta siirtyisi ykkösluokalle, miten paljon vähemmän lapsi oppisi koko peruskouluaikana? Mistä se todellakin on pois? Osaako joku vastata eksaktisti, ei mitään mutu-tietoa?



Annukka

kaipaa jo kavereita ja puuhaa päiviinsä.

Meillä ainakin nyt joululoman loppuessa poika on innoissaan kun pääsee kavereiden kanssa leikkimään ja tekemään niitä eskari harjoituksia/askarteluja/ompelutöitä yms.



Eskarissa joka on koulun tiloissa, myös tottuu siihen paikkaan eikä niin kauheasti jännitä varsinaisen koulun alku, siellä kun on sitten isot ryhmät jne eikä näin pehmeä lasku siihen kouluelämään.



Eikä se lapsuus siihen lopu, esikoulu on meillä klo 11-15 ja enimmäkseen leikitään, askarrellaan, ulkoillaan ja se pieni oppiminen tapahtuu siinä sivussa

Mutta vastaan kuitenkin.



Omasta mielestäni eskari on sosiaalisten suhteiden kannalta erityisen hyödyllinen etappi ennen kouluun menoa. Siellä hoitajilla on vielä aikaa puuttua asioihin ja ohjata kaverisuhteita. Koulussa lapset ovat aika lailla oman onnensa nojassa. Erityisesti aremmalle lapselle on hyväksi saada kavereita jo eskarissa ettei tarvitse 1. luokalla nollasta aloittaa.



Lisäksi toki ryhmässä toimimisen harjoittelu on osalle lapsista tosi tärkeää ennen kouluun menoa.



Mutta perheitä ja lapsia on erilaisia, ei eskari varmaan mikään välttämättömyys ole. Mutta ei mun mielestä eskari myöskään ole mitään oravanpyörää vaan enemmänkin pehmeä lasku koulutyöhön. Meillä eskari ainakin kestää n. 3 h päivässä. Suurempi shokki olisi varmaan joutua kylmiltään koulun penkille, jossa jo ekaluokkalaisilla on päiviä 9-14 ja työ paljon vaativampaa kuin eskarissa.

vaan pääpointti on se, että lapsi oppii olemaan ryhmässä sekä istumaan hiljaa paikallaan tietyn ajan. Kyllä koulussa ehtii oppia nuo kirjaimet sun muut. Sitäpaitsi eskareitakin on niin eri tasoisia, että aika eri lähtökohdista niistäkin kouluun lähdetään, eikä varmasti loppujen lopuksi vaikuta siihen mitä lapsesta tulee jos on tullakseen...

Ja ekaluokka sitten suoraan jatkoa tälle eskarille. Täällä opettelevat jo kirjaimet ja numerot yms. joten olisi muksu mukavasti ikätovereitaan jäljessä, jos ei eskaria kävisi...

Vanhimmat lapset kävi seurakunnan päiväkerhoa, mutta kun sitä ei nyt enää järjestetty 6-vuotiaille, niin laitettiin lapsi eskariin. Lapsi ei tykkää yhtään olla siellä, eikä joka päivä sinne viedäkään. Vanhimmille riitti hyvin tuo kerho. Kaikki ovat osanneet lukea ja kirjoittaa jo reilusti ennen eskari-ikää. Sosiaalisten taitojen takia eskari on ehkä tarpeen, mutta ei muuten. Toisaalta, vaikkei meidän lapset eskaria käyneetkään, niin ei heillä ollut koulussa mitään hankaluuksia. Opet ei edes tienneet, etteivät lapsemme ole eskarissa olleet.

Ei olla enää pikkumukuloita nääs. Jaksan ihmetellä näitä mammasia, jotka kynsin hampain pitävät kiinni lapsistaan, eivätkä hyväksy kasvamista. Vai olisiko niin, että siitä eskariin viemisestä ja pois hakemisesta olisi liikaa vaivaa.

niin varmasti haittaa olisi ainakin niille lapsille jotka tarvitsevat erityistä tukea johonkin aihealueeseen.



En nyt meinaa mitään ADHD-lasta joka tarvitsee oman kouluavustajan vaan lähinnä sitä että esiluokan pienryhmässä ehditään antaa aikaa joka lapselle erikseen ja havaitaan helposti mahdolliset tulevat vaikeudet.



Ekaluokalla voi olla jo 25-30 oppilasta ja heti aloitetaan varsinainen opetus, eskarissa ei niinkään opeteta vaan kartoitetaan lasten taitoja jotta sitten koulun alkaessa on heti tiedossa jos esim. Ville ei hahmota ollenkaan lukumääriä eikä käsitä mitä numerot tarkoittavat.

Näitäkin lapsia on jotka tulevat ekalle luokalle ja vasta joulunaikaan tai mahdollisesti seuraavana lukuvuonna hoksataan että jotain on nyt pielessä...siinä vaiheessa lapsi onkin jo jäänyt pahasti jälkeen eikä koulunkäynti enää maistu kun ei pärjää.



Meidän eskarissa ainakin etsitään nienomaan näitä lapsen heikkoja ja vahvoja aihealueita, opetellaan koulun sääntöjä ja tapoja jne.

Omalle aralle lapselleni oli helpotus kun ruokailukin on eskarin pienryhmässä (jopa itse ruokala ja tarjotinhommat on aivan uutta kotihoidossa olleelle) ja saa rauhassa opetella kaikkea. Ei ole kiire oppitunnille ja päivistä joustetaan lasten mukaan.

ei lukenut ei kirjoittanut kouluun mennessään. Eipä kyllä kaikki muutkaan, vaikka olivat käynet eskarin. Oli hoidossa. Mutta jos olisi mennyt eskariin olisi hoitopaikka pitänyt vaihtaa ja hoitopäivälle olisi tullut pituutta sen jälkeen yli 10 tuntia. Katsoin parhaimmaksi jättää eskarin väliin. Hyvin on mennyt, syysloman alkaessa osasi lukea ja laskea. Oli samoissa eskarin käyneiden kanssa. Sosiaalisia taitoja tarvi vähän opetella, kun nyt olikin saman ikäisiä kavereita eikä nuorempia. Nyt on luokkansa paras matematiikassa. Tekisin uudestaan saman ratkaisun. JOS olisi kotihoidossa, niin ehdottomasti laittaisin eskariin.