Onko meillä omituinen 3v9kk ikäinen tyttö, kun

hän ei osaa toivoa oikein mitään joululahjaksi? Ainut, mitä on nyt keksinyt, on muumitalo ja sekin sen jälkeen, kun itse siitä lapselle puhuin tyyliin "oliskohan se kiva".

Meillä sama juttu ja olen kuullut monella muullakin. 4,5-vuotiaan kanssa selattiin oikein lelulehteä lahjalistan teon vuoksi. Ja tämän siis vaativat sukulaiset. Sama juttu, kun kummi vei synttäreinä lelukauppaan ja pyysi valitsemaan ihan mitä haluaa. Kiersi kaupan ja hypisteli leluja, muttei keksinyt mitään. Kummi sitten valitsi ja osti.

Jos pitää jotain roinaa väkisin pienelle ostaa, on vika vanhemmissa. Vanhemmat haluavat sitä tavaraa. Mainioita joululahjoja tuonikäiselle ovat kirjat, lastenmusiikki, joku soitin (ei lelukauppakrääsää vaan oikea soitin) jne.

Viime vuonna ainoa, mitä toivoi oli pomppulinna. Eikä sitä valitettavasti saanut.

Tänä vuonna on mm. sanonut, ettei tarvitse mitään, hänellä on jo liikaa leluja. En tiedä mistä on moinen asenne tullut. Ei olla mitään erityisen antimaterialisteja.

toivovat jotain "littlest pet shop" -kamaa yms..Ehkäpä siinä on isoilla sisaruksilla sormensa pelissa, jos on ainokainen niin ei niin tajua toivoa?

Ehkäpä siinä on isoilla sisaruksilla sormensa pelissa, jos on ainokainen niin ei niin tajua toivoa?

Mutta koska lapsia on perheessä 4 ja me vanhemmat tietysti haluamme heitä tasapuolisesti muistaa, jotakin toiveita piti "kaivaa" esiin ja siinä auttoivat sitten isommat sisarukset. Sitten kun niitä toiveita alkoi löytyä, niin kylllä niitä sitten tulikin. Loppujen lopuksi ei sitten tiedäkään mitä tyttö mahtaa oikeasti toivoa ja mitä "toivoo vain toivomisen vuoksi". Siksi onkin meidän perheen hankalin "lahjottava". :)

Hän ei tunne mitään brändejä (paitsi jotkut Muumit ja Nalle Puhin). Kaikki Hello Kittyt, Prinsessat ja Bratzit on ihan vieraita. Ja mielestäni ihan hyvä niin. Muakin mietityttää, että missä muut samanikäiset sitten oppii nuo kaikki merkit? Isosisaruksiltako vai päiväkodista? Vai vanhemmilta?

Leikkimisestä, leluista (jollaiseksi käy vaikka villasukka jos on mielikuvitusrikas lapsi).

Oma kummityttöni ei osaa toivoa paljon mitään, eikä häntä myös kiinnosta juuri mikään. Epäilen hänen olevan masentunut (perheessä on ongelmia).

Hänellä on paljon leluja ja askartelutavaroita jo ennestään, huone täynnä. Hän on erittäin innokas leikkijä ja touhuaja, mutta se mitä jo on riittää - enkä ihmettele, leluja löytyy joka lähtöön. Kaikilla pehmoleluilla on nimet ja oma persoonallisuus, niillä voi leikkiä vuodesta toiseen uusia leikkejä - leikkiin ei tarvita jatkuvasti uutta roinaa. Legoista ja duploista voi rakentaa ihan mitä vain,

leikit eivät todellakaan lopu kesken vaikka enää ikinä emme ostaisi ainoanainuttakaan lelua. No, niitä kuitenkin tulee varmaan hankittua, koska kiertelemme kirppiksiä ja tuleehan niitä ostettua välillä muutenkin, sekä tietenkin lahjoina.



Minusta on ihan tervettä, että lapsi, jolla on jo paljon, ei kaipaa lisää. Mielikuvitus ja leikkiseura uusintavat leikkejä. Yleensä jatkuva uuden haluaminen on vain sen vuoksi että on saatava jotain uutta, ainakin aikuisella, merkitsee ennemminkin perustarpeiden tyydyttymättömyyttä - ostamisella haetaan mielihyvää, jota ei saada esim, ihmissuhteista tai itsetoteutuksen kautta.