Kummien tehtävä ei ole ostaa lahjoja.

Enkä myöskään halunnut lapselleni kummeja.

Kyllä sitä tietty olettaa, että kummi muistaa lasta jouluna sekä synttärinä (kortilla, puhelinsoitolla tms.), mutta en todellakaan odota kummeilta lahjoja! Saati kalliita sellaisia! Olisin kummeilta vailla aikaa lapselle, vierailua, ehkä kummi olisi voinut hoitaa joskus lasta, tms., mutta näitä meidän lapsi ei ainakana ole kummeilta saanut... Vain niitä lahjoja. Itse kummina ostan kyllä jouluna ja synttärinä lahjan, mutta ei ne mitään hirmuisen kalliita ole olleet (yleensä alle 20¿).

Uskomatonta tuo valittaminen vielä ettei kummin antama lahja ollut kallis tai kiva.

lapsen syntymäpäiville tulijat tuovat lahjan.



Ei tarvitse olla kallis, mutta mielellään niin että lahjan saajaa on ajateltu. 110 cm t-paita 2-vuotiaalle???

kummit hyvätuloisista, jotta lapsemme saisi kalliita lahjoja.

Mä kans toivoisin kummeilta nimenomaan sitä aikaa, vanhemmille olis luksusta jos joskus ottaisivat hoitoon, mutta ennenkaikkea tulisivat edes käymään. meillä toinen kummeista ei ole käynyt nyt vuoteen vaikka asutaan samassa kaupungissa. Ennen lasta tapasimme jopa pari kertaa viikossa ja (entinen) ystävä pyysi itse päästä kummiksi.

Meiän suvussa on aina ollut tapana että kummit ostaa kummilapselle ja kummilapset kummeille. Mä en ole koskaan odottanu omille lapsille mitään hienoja lahjoja kummeilta, enkä myöskään omilta kummilapsilta. Itse yritän jollainlailla muistaa, mutta en osta kalliita lahjoja. Ajatuksena ehkä kuitenkin että jos olen sisaruksista toisen kummi niin kummilapselle hankin " paremman" lahjan.



Mua oikeestaan on alkanut vaivata se että milloin tuo kummien muistaminen on voi loppua. Siis itsellä kun on monta kummia ja omilla lapsilla (3 lasta) kaikilla monta kummia ja sitten vielä kummilapset. Tuntuu että nämä alkaa viedä tosi suuren osan mm käytettävästä rahasta ja ajasta kun yritetään itse lasten kanssa jotain kummeille tehdä. Ja omat kummit, kun ollaan kaikki jo kuitenkin aikuisia niin tuntuu välillä että eikö jo voisi niistä karsia!? Yksi kummiperhe oli kerran tosi pettynyt kun en tehnyt omatekemää lahjaa vaan ostin kaupasta. Ja kun aloin laittaa vaan konvehtirasian niin sitten loukkaantuivat. Nyt en ole heille enää mitään lahjaa laittanut enkä saa heiltä mutta olis ollut kiva että tämä päätös olisi ollut sovussa tehty. Toisen kummin kanssa muistetaan edelleen. Molemmat on sitä mieltä että ei tarvitsisi muistaa, mutta jotenki tuntuu silti että pakko muistaa kun häneltäkin se lahja tulee kuitenkin. Nyt on vähän helpottunut kun pyysin hänet oman lapseni kummiksi joten nyt molemmat saadaan yksi kärpänen yhdellä iskulla :)

Tässä ¿kiitos¿ omille kummeilleni.



Kummini ovat siis pariskunta, ja ihan sama pariskunta toimii myös siskopuoleni kummeina. Noh, lapsena ja nuorena VAIN minä sain heiltä lahjoja, sillä biologinen isäni ei ollut ns. kuvioissa mukana laisinkaan, mutta siskopuoleni isä (isäpuoleni) kyllä oli. Joten kummit oman logiikkansa mukaan ajattelivat ja myös kertoivat, että siskoni ei tarvitse lahjoja, vaan vain minä vähän jotain ekstraa, koska minulla ¿ei ole isää¿. Käytännössä tämä ekstra oli yhdistetty syntymäpäivä- ja joululahja, syntymäpäiväni kun sattuu olemaan joulukuussa.



Mihin tämä käytäntö sitten johti? No ei oikeastaan mihinkään muuhun kuin joka vuotuiseen siskoni mielen pahoittamiseen, ja minun syyllisyyteen siitä, että sain sen yhdenkin lahjan. Ei ollut mukava katsoa sitä hämmentynyttä ja tekoreipasta ilmettä siskoni kasvoilla joka vuosi. :(



Miten sitä voi onnistua sössimään niinkin yksinkertaisen tehtävän kuin kummina olon? Miten voi olla niin vaikeaa?

siis saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla....:D