Oliko ulkomaalainen miehenne mukana synnytyksessä?

Kätilöt sönkkäsivät jonkunlaista englantia hänelle ja suomea, molempia. Ottivat hänet mukaan kaikkiin toimintoihin ja selittivät mitä tapahtuu. Mieheni sai myös hoitsulta luvan vetää ilokaasua :) Kylvettivät vauvaa heti synnytyksen jälkeen ja myös toisena päivänä ja hän sai oppeja sun muuta.



Toivottavasti toiseen synnytykseen (keväällä) mies pääsee myös, ongelma on vaan tämän esikoisen hoito. Kuka sen tekee (aikaa kun ei voi oikein ennalta varata, onko keskiyö tai aamupäivä..), jos mies on synnytyksessä :(

Eli erilainen tilanne sikäli, että asutaan Helsingissä, eli varmaan on henkilökunta tottunut ulkomaalaisiin ja mieheni osaa ja osasi pojan syntymän aikoihin aika hyvin suomea.



Alunperin mieheni piti olla mukana synnytystouhuissa, mutta halusi olla pois itse synnytyksen ajan, kun hänen maassaan synnytys on naisten hommia... No, kävi niin, että synnytys lopulta tapahtui niin nopeaan, että ei mies ehtinyt pois synnytyssalista. Leikkasi napanuoraa jne. En oikeastaan muista, mitä kieltä kukakin puhui, kun nuo viime hetken tapahtumat olivat niin hektisiä ja ennen sitä loppua oltiin molemmat nukuttu ja nukahdeltu minä sängyssä ja mies tuolissa. Ja herättiin vaan päästämään poika maailmaan =)



Kun mies tuli sairaalaan keskellä yötä, niin oli hieman sekavaa ollut se, että missä miehen pitäisi olla. Lääkäri oli neuvonut (enkuksi, minäkin kuulin) menemään taukohuoneeseen keittämään kahvia, ja mies jäi sinne, kun oli hieman epävarma ollut, että kuuluuko hänen olla siellä taukohuoneessa vai synnytyssalissa. Lääkäri kävi sitten hätistelemässä takaisin. Tämä taisi olla ainoa sekava tilanne koko aikana.



Meillä oli perhehuone, ja siellä oltiin niin omissa oloissa, että ei oikein ollut mitään kommunikointitilanteita kenenkään kanssa. Mies ylpeänä esitteli poikaansa kaikille ja toiset olivat jeejee innoissaan, oma nyytti kaikilla muillakin kainalossa.

Synnytin Naistenklinikalla kolme vuotta sitten ja vielä tänä vuonna ollaan menossa uudestaan. Mieheni puhuu suomea, joten kieliongelmia ei ollut, vaikka synnytyssanasto ei ihan hallussa olekaan. Varmaan Helsingissä on eri tavalla totuttu ulkomaalaistaustaisiin, mutta se asenne on mielestäni tärkein. Hoitohenkilökunnan käytös oli esimerkillisen luontevaa ja ystävällistä. Mies otettiin hyvin huomioon. Tarkoitan tällä sitä, että joissain muissa yhteyksissä on käynyt niin, että puhe suunnataan mulle miehen ohitse, vaikka mies ymmärtäisi ihan yhtä hyvin.



Hauska sattuma: lähes koko ajan synnytyksessä olleella kätilöopiskelijalla oli myös maahanmuuttajatausta.

kätilöt taisivat tuota minunkin miestä opastaa ja innostaa lähinnä vaipanvaihtoon. Sehän onnistui ihan hyvin pelkällä näyttämisellä eli ei sillä kielellä juurikaan väliä ollut. Ja kaikin puolin positiivinen kokemus oli, ei otettu vastaan varmaan sen ihmellisemmin kuin muitakaan.

oli mukana synnytyksessä ja olimme perhehuoneessa.

Asumme siis Pohjois- Suomessa.

Mitään ongelmia ei ollut, mutta mieheni puhuukin erinomaista suomenkieltä. Onhan hän asunut kaummin Suomessa kuin kotimaassaan.

:)

mullakin oli mies mukana synnytyksessä. Oli alusta loppuun asti ja henkilökunta oli tosi mukavii. Heti ekaks kysyvät, että millä kielellä keskustellaan.

Tätä mä juuri tarkoitin sillä luontevuudella:

shaoli:

Ja kaikin puolin positiivinen kokemus oli, ei otettu vastaan varmaan sen ihmellisemmin kuin muitakaan.

Eli mieheen ei kiinnitetty erityistä huomiota vaan suhtauduttiin ihan normaalisti. Kysyttiin, että puhutko suomea ja se siitä.

Meillä oli siinä mielessä vähän erikoisempi tilanne, että tyttö vietiin heti syntymänsä jälkeen Lastenklinikalle ja oli elämänsä ensimmäiset viikot sairaalahoidossa. Isä ei siis päässyt leikkaamaan napanuoraa tai kylvettämään. Mutta sekä LKL:lla että Kättärillä isät otettiin reippaasti mukaan vauvanhoitoa opettelemaan.

kävimme mieheni kanssa tutustumassa synnytysyksikköön aikaisemmin. Meidät otettiin vastaan ihan hyvin, tietysti kielimuuri oli esteenä, mutta hyvin selvisimme. Kätilöt olivat ystävällisiä ja opettivat myös miehelleni kylvetyksen, vaipanvaihdon jne...Synnytykseni oli pitkä prosessi joka päättyi kuitenkin sektioon. Mieheni sai olla kokoajan mukana, myös leikkauksessa ja kätilöt pitivät häntä myönis ajantasalla. Leikkauksen jälkeen kätilö pyysi miestä lähtemään hänen ja vauvan mukaan vauvaa kylvettämään....! Miten mukava oli kun sain kuulla että kätilö oli ottanut ensimmäisen kuvan vauvasta ja isästä.....tyytyväinen lapsi kapaloituna onnellisen isän sylissä. :)

Meillä ei ollut perhe huonetta, joten jos mieheni olisi syönyt siellä ruokailu olisi ollut maksullinen, mutta vietin paljon aikaa osastolla ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen, joten aina ei tehnyt mieli syödä niin henkilökunta sanoi minulle, et mieheni voi syödä minun puolesta sekä juoda kahvia/teetä aina kun siltä tuntuu. Meille kokemus oli ikimuistoinen ja mieheni ei kadu olleensa mukana koko prosessin ajan.

Eikä nyt ihan heti tule mieleen että kätilöt olisivat kummallakaan kerralla puhuneet miehelle juuri mitään. Minähän siinä se synnyttäjä olin, eikä mies...Vaihtoivat toki muutaman sanan, tyyliin " leikkaako isä napanuoran" ja " painatko tuota nappia sitten kun sanon, niin lastenhoitaja tietää tulla paikalle" , mutta mitään syvällisempiä keskusteluita eivät käyneet. Eli vajaallakin kielitaidolla pärjäsi (esikoisen syntyessä mies oli asunut Suomessa vajaan vuoden).

Mun mielestä kielitaito ei ole este miehen mukaantulolle. Miehen tärkein tehtävähän on olla äidin henkisenä tukena, ja se sujuu vaikka ei yhteistä kieltä kätilön kanssa olisikaan. Oma mieheni on tosi ylpeä siitä, että on ollut mukana tyttärensä ja poikansa syntymässä, ja saanut leikata napanuoran sekä kylvettää vauvan. Leuhki kokemuksellaan oikein tosissaan maanmiehilleen kun kävimme hänen kotimaassaan :) Siellä kun isukit odottelee sairaalan kahvilassa sillä aikaa kun vaimot synnyttää.

Olen käynyt samassa sairaalassa aikoinaan suomalaisen ex-mieheni kanssa ja sen jälkeen nykyisen ulkomaalaisen mieheni kanssa.

Molemmilla kerroilla suhtautuminen miehiin oli ihan samanlaista. Nykyinen mieheni ymmärtää jonkin verran suomea joten en muista että olisi ollut ongelmia kielen kanssa. Ja moni kätilö puhuikin englantia hänelle.

Mitä sitten tulee siihen minkälainen mies on synnytyksessä on kovin yksilöllistä. Eli mun mies ei juuri stressaa mistään ja niin hän nukkui keinutuolissa suurimman osan synnytyksestä. Mutta itse en toisaalta kestä kenenkään kosketusta kun kivut on kovat. Eli mun mies oli mulle avuksi ihan samalla tavalla kuin suomalainen ex-miehenikin. Ainoa ero oli että hän ei halunnut leikata napanuoraa kun ei kestä veren ym. juttujen katsomista edes leffoissa.

Osastolla meitä ei juuri neuvottu mitenkään, mutta se johtui luultavasti siitä että en ollut ensisynnyttäjä. Eli osasin jo hoitaa vauvoja, joten eivät sitten opettaneet miestäkään. Ja lähdin jo vajaan vuorokauden kuluttua kotiin, eli ei ollut aikaakaan.

oli mukana eimittäänongelmaa

ja kätilöt puhuivat englantia miehelleni ja hyvä että mieheni oli mukana, jouduin itse kiireelliseen sektioon, johon mies myös juoksi mukaan ja vauva joutui myös lasten valvontaosastolle, mies oli sitten vauvan kanssa viettänyt aikaa valvontaosastolla, itse kun en toki saanut liikkua mihinkään. Mies vei minut katsomaan lasta myös samana iltana kun sektio oli aamulla tehty, koska muuten en olisi saanut lupaa liikkua. Kaikki suhtautuivat oikein hyvin, valvontaosastolla tunnuttiin suhtautuvan paremmin mieheeni kuin minuun :o) Miestä neuvottiin ja opastettiin ja näytettiin miten tehdään kaikki, näin ensikertalaisena äitinä olisi itsekin ollut kiva neuvoja saada, mutta onneksi edes toinen meistä niitä sai.

Haikaranpesässä synnytin, mies oli nojana, kun jakkaralla ponnistin! :) Ja Haikaranpesän tyyliin, mies toimi " palvelijana" eli hoivasi mua ja vauvaa. En enää muista mitä kieltä kätilöt puhuivat, suomea varmaan ainakin suurimmaksi osaksi.



Eipä siinä mitään erikoista ollut.

Meillä miehen piti olla mukana, mutta kun raskausmyrkytyksen takia tulikin aika kiireellinen sektio, niin leikkaussaliin ei halunnut - sen sijaan lähti kyllä saattamaan vauvaa teho-osastolle. Helsingissä kun ollaan niin kieli ei tietysti ollut mikään ihme, suurin osa kätilöistä ja hoitajista puhui miehelle englantia tai reippaasti suomea (ymmärtää kohtuullisesti vaikkei suurin surminkaan itse suostu puhumaan) ja vauvan omalääkäri sattui jopa osaamaan miehen äidinkieltä. Ikävimpiä olivat tilanteet, joissa hoitaja ei sanonut mitään, kun ei osannut englanniksi eikä uskaltanut suomeksi. Kannattaakin aina heti alkuun sanoa, mitä kieltä voi käyttää.



MIehelle oli varmasti aika paljon apua myös siitä, että ehdittiin käydä tutustumiskäynnillä sairaalassa, joten kuviot oli jossain määrin tutut. Siinähän voi sitten käydä läpi sanastoakin, jos siltä tuntuu - tosin aika nopeasti mies oppi ihan itsekseen uusia sanoja kuten " kätilö" " osasto" ja " rintapumppuhuone" :)

Mieheni on niin hekkä että kiusoittelen häntä aina siitä että hän käyttäytyy flunssaisenakin kuin olisi kuolemaisillaan :)

Tein itse ratkaisun etten halua häntä mukaan sillä siitä ei olisi tullut mitään, olisi varmaan pyörtynyt! otin mukaan äitini, joka oli mielestäni loistoratkaisu ja äitinikin oli pakahtua kunniasta. Olimme aamuyöstä sairaalassa ja poika syntyi klo 9 aamulla ja soitin miehelle vasta kun olimme osastolla. Sairaalassa oli kyllä sitten meidän kanssamme :)

kaikissa kolmessa synnytyksessä. Mieheni siskokin oli tohkeissaan, että isoveli oli ollut synnytyksessä mukana, kun hänen kotimaassaan se ei ole yleisenä tapana.

En muista, että olisi ollut mitään kieliongelmia (suomella pärjättiin) tai muutakaan negatiivista suhtautumista.



Nostan miehelleni hattua, että oli tukemassa minua. Varsinkin esikoisen synnytys kesti niin kauan, että oli ihanaa, kun oli niinä pitkinä (ja kipeinä) tunteina seuraa. Kaksi seuraavaa lasta kyllä syntyivät niin nopeasti, ettei miehen rooli ollut enää kovinkaan suuri.



Alunperin en ollut ollenkaan varma, tuleeko mieheni mukaan, koska hän on aika herkkä. Napanuoraa hänelle ei edes tarjottu leikattavaksi. Mukana olo kaikilla kerroilla oli kuitenkin hänen oma valintansa.

pari kertaa kävi hermosavuilla kun pakotin. Ensin sanoi että jää käytävään istumaan ja odottamaan, no eipä jäänyt. Kävelytti(raahasi) aamulla mua ympäri Meilahtea, että saatiin supparit jatkumaan ja sitten kävelytti naikkarin portaita ylös alas. Synnärillä, piiskas ku orjapiiskuri että supparit jatku, hyvä niin koska tyttö ei varmaan vieläkään olis maailmassa. Kuulemma oli juuri sillä hetkellä kattonut alapäähän kun pää tuli ulos ;)))



Raskausaikana sanoi aina ettei uskalla ottaa vauvaa syliin kun on niin pieni, no jo hetki synnytyksen jälkeen otti vauvan syliin sanoen et mun tyttöhän tämä on, tuu iskän syliin.



Kyllä on siskot olleet ihmeissään veljensä urotyöstä..ihanku mies olis synnyttänyt enkä minä.



Ja ihan suomenkielellä pärjättiin Naikkarilla, loistava kätilö ja lääkäri sattui kohdalle, erinomaista palvelua sekä synnärillä että osastolla.

minäkin synnytin Naistenklinikalla -03 ja nyt ois 24.12 laskettu aika.koska sulla laskettu aika

Sain lapsen 3 kk sitten ja nigerialainen mieheni oli mukana alusta asti, neuvoloissa jopa turhankin tunnollisesti. tuntui että kaikki tieto mikä meille suomalaisille , ertyisesti naisille on ihan perusjuttua oli hänelle ihan uutta. Itse kun en ole mikään panikoija tyyppi.

Synnytykseen päädyttiin kun raskaus meni yliajan ja tarkastuksessa päädyttiin käynnistykseen jo samana päivänä koska sikiövettä ei enää näkynyt ja lapsen painoarvio oli yli 4 kg. Tuntui että mieheni paniikki rauhoittui kun hän sai vihdoin tietää että jotain tapahtuu eikä tarvi enää odottaa.

Osastolla kohdeltiin meitä hyvin (naistenklinikka) vaikka kaikkien hoitohenkilökunnan jäsenten englanti oli mitä oli.

Käynnistyspillereiden jälkeen supistukset alkoivat 6 tunnin päästä. Sen jälkeen supistelut jatkuivat 4 min välein aina seuraavat 20h. Synnytysosastolle mut siirrettiin ihan kivunhoitoon, ilokaasua hengittään. Kohdunsuu auki vain 1cm ja poltot eivät kuulemma käyrien mukaan olleet tarpeeksi kovat???? Minusta ei tuntunut siltä.

Synnytysosaston henkilökunta oli erittäin huomaavaisia miestäni kohtaan joka istui tuppisuuna, silmäet kauhusta jäykkinä niinkuin peuralla ajovalojen edessä.Hän ääni käheänä aina vaa kyseli lukuisten sisätutkimusten jälkeen että joko kohdunsuu oli auki enemmän. Ja henkilökunta häntä kehottaan tarkkailemaan sydänkäyrää joka " työllisti" häntä pitkään.

Kun synnytyspysähdys sitten lopulta todettiin (20h) tieto keisarinleikkauksesta selitettiin miehelleni hyvin rauhallisesti . Huomasin vaan että hänen paniikintunteensa kasvoi vaikka hän yritti olla inun takiani rauhassa.

Henkilökunta ohjasi hänet pukeutumaan ja tulemaan leikkaussaliin luokseni ja he olivat erittäin huomaavaisia yrittäen rauhoitella häntä. Luulen että hänen paniikkinsa loppui kun lapsi vedettiin ulos ja hän näki ja kuuli kovan parkaisun saattelemana että kaikki on hyvin.

Sen jälkeen hän oli tyttömme kanssa kahden n 3tuntia jolloin itse pääsin osastolle. Hän oli tyytyväinen henkilökuntaan, olivat ohjanneet ja kertoneet tarkkaan mitä tapahtui ja mitä hänen piti tehdä.

Joten oma kokemukseni on että kielellä ei väliä jos ammattitaitoa llöytyy.

Minulla oli myös nigerialainen mieheni mukana koko ajan synnytyksessä, kun tyttäremme synty 13 syyskuuta.

Kätilö puhui hyvin englantia, mutta ei sitä kauheesti sen miehen kanssa tarvitse kommunikoida mielestäni. Mitä nyt sano miehelle että ei saa hieroa enään ristiselkää, kun on epiduraali laitettu.. Sano että hyvä kokemus oli ja on lähdössä uudestaan mukaan, jos vain tarvetta myöhemmin mennä ;o)