Ruokaongelma
Minkälaista ruokaa moku-perheessänne tehdään? Kuka sitä tekee? Meillä alkaa päätä särkeväksi ongelmaksi tulla ruoka ja ruuanteko. Itse olen omaksunut suomalaisen ruuan ja pienen lapsen äitinä haluaisin päästä siitä mahdollisimman helpolla. Tekisin mieluusti esim. makaronilaatikkoa, jonka osaan tehdä silmät kiinni ja suurempia miettimättä ja samalla voisin sujuvasti paimentaa jälkikasvua. Muutenkin itselläni on aika välinpitämätön suhtautuminen ruokaan, joskus ostan valmisruokia päästäkseni vielä vähemmällä vaivalla.
Meidän perheessä ei kuitenkaan lehmää syödä - lihana kanaa ja lammasta mieluusti. En sitten osaa näistä yhtään kätevästi vääntää helppoa ruokaa, vaan pitäisi lieden edessä olla pidemmän aikaa ja vielä opetella maustamaan sitä omaa ruokakulttuuria ja -tapoja vastaan sotivalla tavalla. Esim. suolan ja rasvan käyttöni on peruja Pekka Puskan ajoilta. Ja riisin teko - en saa siitäkään sellaista kuin pitäisi... ja keitän aina liian vähän, kun en voi ymmärtää riisin käytön määrää.
Onko teillä muilla ruoka noussut ongelmaksi? Jos on, niin miten olette ratkaisseet ongelman? Tekeekö mies oman sapuskansa vai syökö ' suomalaista' ruokaa vai oletteko opetelleet tekemään miehen kotimaan ruokaa?
Kommentit (11)
Mieheltä onnistuu ruoanlaitto tuosta noin vain, vaikkei lapsuudenkodissaan juuri ruokaa laittanut. Mielellään kokkaa kavereillekin. Mies tekee pidempää työpäivää kuin mä, joten suunnittelu on tärkeää: sovitaan etukäteen, mitä syödään ja mä käyn kaupassa, jos on tarvis. Mä aloitan kotona valmistelut ja mies viimeistelee. Joskus laitetaan edellisenä iltana liha marinoitumaan tms. Ihan aitoa vietnamilaista ei tietenkään aina tehdä, joskus se on mahdotontakin. Välillä sovelletaan fuusioruokaa ja keksitään omia ohjeita (esim. silakkapihvit kalakastikkeella ja chilillä maustettuna tai lammaspata).Mies on paljon mua luovempi ja taitavampi yhdistelemään makuja.
Suomalaisista ruoista mies ei hirveästi välitä, poikkeuksena pataruoat. Mutta maitotuotteita ei saisi ruoassa olla juuri lainkaan, eikä mitään " kasvismössöjä" . Mä teen kerran, pari viikossa ns. suomalaista ruokaa, mutta kun mies tietää sen etukäteen, voi syödä jotain muuta, jos ei suomalainen ruoka maistu.
En ole opetellut tekemään ruokaa, jota hänen maassaan syödään. Mies tykkää kokkaamisesta ja laittaa kyllä ihan sujuvasti omat ruokansa. Minä teen suomalaista ruokaa, jota syön itse lasten kanssa. Lapset kyllä syövät myös isän tekemää ruokaa, minä harvemmin. Hän tekee paljon kalaa, jota minä taas en syö, edes suomalaisittain laitettuna.
Mies tekee oman kultuurinsa ruokia sekä suomalisia, minä en taas ole jaksanut opetella pahemmin afrikkalaisen ruuan saloja (kritiiki oli alussa liian kovaa, ja pitäis tehdä pitkän kaavan mukaan alkuaineista).
Minä siis teen suomalaisia, kansainvälisiä sekä fuusioruokaa.
Kaikki syövät melkeinpä kaikkea, mutta usein meillä on niin montaa eri ruokaa, (eilistä, edellistä jne.) että jokainen saa valita mitä syö.
Alussa aiheesta otettiin yhteen paljonkin, en ollut hyvä ruuanlaittaja enkä vieläkään kovin innokas. Vuodet ovat kuitenkin muokanneet tällaisen yhteispelin. Valmisruokaa käytämme myös molemmat ja puolivalmisteita.
En ole jaksanut opetella kokkaamaan afrikkalaisia ruokia kun en koe sitä kiinnostavaksi. Teen " suomalaisia" ruokia etupäässä. Tosin mausteita käytän paljon jolloin ruoka maistuu miehellekin. Liha/kala/kana kastikkeet ovat helppoja ja suht nopeita tehdä ja niitä saa muunneltua helposti. Laatikkoruoat ei miehellä mene alas mikä on sääli kun itse tykkään niistä hirveästi. Keitoilla on sama kohtalo.... Mutta onneksi nuo kastikkeet sentään maistuvat. Ja ne maistuvat myös meidän vuoden vanhalle tytölle. Syö siis mausteista ruokaa ilomielin, suolaa en käytä kovin paljon. Meillä mies saa kokata sitten omat pöperönsä jos niitä kovasti kaipailee. Ja niin hän on tehnytkin. Syö töiden jälkeen kuitenkin kaksi kertaa lämpimän ruoan, yhden minun laittamani ja yhden omansa.
Ja molemmat kokkaamme kaikkea. Omat bravuurini ovat laatikkoruuat: makaronilaatikko, lasagne, kiusaukset (nyt tein kasvis-broilerikiusausta). Miehen bravuureja ovat riisi ja couscous sekä niiden kanssa erilaiset kastikkeet (broileri, kala, lammas). Mausteita käytetään kaikissa ruoissa melkoisen paljon, suolaa ei niinkään.
Näitä kotimaisia ruokia on helppo tehdä broilerista tai lampaasta; molempia lihoja saa myös jauhelihana (jauhelihakastike, lasagne, lihakeitto jne.), ja mausteita saa käyttää oman maun mukaan. Itse pidän erityisen paljon laatikkojen tekemisestä, koska niitä ei tarvitse " paimentaa" hellan vieressä. Mies tekeekin sitten tästä syystä suurimman osan kastikeruuista, kosta pitää siitä sössäämisestä...
Se riisin keitto ei minulle ole ongelma, otan vain reilun kokoisen kattilan, siihen vettä kiehumaan (riisi kannattaa huuhdella ennen kattilaan laittoa) ja perään riisiä n. 6dl (meillä se riittää reilusti kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle). Eli riisi lisätään kiehuvaan veteen, lämpöä pienennetään ja kansi auki. Riisiä keitän kunnes lähes kaikki vesi (hyvä mittäri vesimäärälle on että vesi ylittää riisin n. parilla sentillä) on imeytynyt riisiin, lisään pari nokaretta voita, sekoitan ja peitän kannella. Tarkista riisin kypsyyden, ja jos ei vielä valmista voi siihen lisätä hieman vettä, sulkea kansi uudelleen, ja odottaa vielä tovi. Välillä EI saa hämmentää riisiä tai se puuroutuu. Tämä ohje toimii ainakin Jasmiini-riisin kanssa.
Olin ennen liittoa huono kokkaamaan, joten miehen on ollut helppo opettaa minulle oman tyylisensä ruokaa. Hyvä kokki en ole vieläkään, mutta ruoka kelpaa. Kun mies tekee ruokaa, se on paljon parempaa ja se on meille kaikille yhtä juhlaa. Lapsetkin saan päivähoidosta helpommin kotiin, kun kerron, että tänään syödään iskän tekemää ruokaa:)
Kannattaa kiehauttaa vettä reilusti, kaataa siitä osa sivuun ennen riisin lisäystä kiehuvaan veten ja lisätä sitä haudutusvaiheessa takaisin kattilaan jos uhkaa kuivua liikaa. Silloin lisätyssä vedessäkin on suolaa eikä se ole liian kylmää jäähdyttämään koko satsia. Tämä oli mieheni opettama kikka. Riisiä kannattaa keittää iso satsi, säilyy jääkaapissa parikin päivää jos jää yli. Ja tosiaan haudutettavaa riisiä ei sekoiteta enää kun on pari minuuttia kiehunut ja sitten hellan teho alas ja kansi päälle. 15 min ja valmis.
Heippa!
Mina kokkasin myos silmat kiinni makaronilaatikoita ennen kuin tapasin mieheni, mutta keittotaitoni meni remonttiin sittemmin....
Nyt me kokkaamme paaosin intialaista tai itamaista (kiinalainen, thai, japanilainen) ruokaa, koska syomme paaosin kasvisruokaa, possua tai nautaa emme syo ollenkaan ja kanaa ja lammasta silloin talloin. Mina jouduin opettelemaan isolla vaivalla laittamaan intialaista ruokaa, mutta nyt sekin sujuu silmat kiinni ja suhteellisen vahalla vaivalla. Me emme kayta terveyssyista puolivalmisteita - emme myoskaan pida niiden mausta - mutta en katso, etta se lisaa vaivaa erityisen paljoa. Mieheni kokkaa usein viikonloppuisin, mina teen ruuat arkisin.
Jos Shaoli saat kasiisi Hugo Arnoldin Wagamama Cookbookin, niin sielta on helppo tehda monta hyvaa nuudeli- ja riisiruokaa, jotka ovat nopeita, jos vain perusainekset ovat kaapissa. Intialaiseen ruokaan kannattaa kayttaa valmistahnoja (esim Rajah tai tee itse, paljon on ohjeita netissa), niin kana/kala/kasviscurry ja riisi tulee tosi helposti! Joku jo riisiohjeen antoikin :)
Olen tosiaan huomannut, etta mieheni on paljon pikkutarkempi ruokansa suhteen ja siten oikotiet ovat harvoin vieneet onneen... Helpoin oikotieni on tehda Hot & Sour Soup (tsiljoona ohjetta netissa) ja tehda currykanapullia sen lisaksi, joita voi tehda valtaisan satsin kerralla ja pakastaa raakana tai kypsana. Viisaus on laiskuutta ja laiskuus on viisautta :)
Jos syö ruokaa silmät kiinni, niin tuntee enemmän syömishäiriötä, kuin makua.
Meillä oli vähäsen päinvastoin eli ruoka ja ruuan laitto oli suurimmista yhdistävistä tekijöistä exän kanssa. Meillä tosin kumpikin oli innokas ruuanlaittaja ja kiinnostunut oppima
an uutta sekä kokeilemaan erikoisiakin herkkuja, toisen mieliksikin. Mites sun miehesi? Osaako hän kokkailla?
Meillä oli niin, että kaikista tavallisistakin ruuista tuli yhteisen makumme mukaan, ainakin keskimääräisen suomalaisen maun mukaan tulisempia. Eli mausteissa ei pihtailtu. Meillä ei ollut lapsia jakamassa ( tai mukana tekemässä ;) ruokaa , mutta voisihan lapselle ottaa ruokaa erikseen ennen kuin maustaa sen tai sitten lisää omaan annokseensa kukin niin paljon mausteita kun haluaa.
Mies teki yleensä oman maansa herkkuja, joissa mm. kookos, mango, liha, riisi ja chili ovat ne " kantavat voimat." Minä taas tein ns. yleismaailmallista ruokaa. Arkena helpommin valmistettavaa esim. keittoja, joita voi lämmittää sitten seuraavanakin päivänä. Vapaapäivinä sitten tehtiin usein yhdessäta hienompia ja aikaa vaativampia pöperöitä. Valmispakasteitakin käytettiin joskus, tosin pitkin hampain, (erityisesti exäni) mutta kuitenkaan mitenkään huonoa omaatuntoa potematta. Tietysti jos toinen (joku perheestä) on kovin " kranttu" ruuan suhteen tai on kovi eri tottumukset tai rajoitukset, niin ruoka-asiat voivat nousta ongelmaksi.