Uusperheitä täällä, joissa moku -lapsi/lapsia?!
Elikäs itselläni on edellisestä liitostani suomi-afro tytär ja suomalaisen avomieheni kanssa myös yhteinen lapsi. Tyttäreni isän kanssa minulle tuli ero jo raskausaikana, joskin sitä edelsi viiden vuoden yhteinen taival. Nykyisen mieheni kanssa tapasimme tyttäreni ollessa noin 1,5v vanha. Mitään dramatiikkaa uusperhe elämäämme ei oikeastaan liity, mutta kun olemme hieman erikoisempi uusperhe, niin mukava olisi kuulla muiden vastaavassa tilanteessa elävien perheiden kokemuksista. Itseäni ainakin mietityttää kuinkan esikoisen monikulttuurisuutta voisi huomioida ja kuinka tutustua isän kotimaan kulttuuriin, kun isä itse ei kovin aktiivisesti ole tyttärensä elämässä mukana.. Kirjoitelkaa kokemuksia =)
Kommentit (5)
2:lla isommalla lapsella on suomalainen isä ja nuorimmalla afrikkalainen.Itse " unohdan" aina välilla että lapset eri värisiä, joskus huomaan ihmisten uteliaan katseen jos olemme kaikki tai toinen isommista lapsista mukana kaupassa tms, Isommat jo teinejä , joten eivät aina kulje mukana. niin ja itsekin olen puoliksi suomalainen, niin kansallisuuksia meillä riittää....
Ensimmäisen lapseni (1v9kk) isä on puoliksi intialainen ja puoliksi kreikkalainen, joskaan hän ei ole koskaan ollut kuvioissa mukana. Nykyinen mieheni taas on libanonilainen ja meille syntyy yhteinen lapsi nyt huhtikuussa. Väriä arkeen tuovat tietysti mieheni eri uskonto ja jotkut kulttuurilliset erot mutta lähinnä elämämme on aika tyyntä ja täynnä normaaleja arkirutiineja,, Mieheni on tyttärelleni kuin isä, heillä on todella läheinen ja vahva suhde. Mieheni kasvattaa tytärtäni kuin omaa lastaan mikä on minusta hyvä etenkin nyt kun meille tulee yhteinenkin lapsi, jotta lasten keskinen tasavertaisuus säilyy. Elämä hymyilee ainakin vielä. On mukava lukea myös muista uusioperheistä joilla mukana monikulttuurisuutta. Onko muilla suuria ristiriitoja uskonnoista tai kulttuurieroista johtuen?
jade83:
Meille tulee kanssa ensimmäinen yhteinen lapsi huhtikuussa. Jotenkin ajattelen kulttuurieroista sillä tavalla, että niitä on jokaisella jopa samasta maasta/kulttuurista olevien välillä, koska jokainen meistä kasvaa erilaisessa perheessä. Meidän perheessä enemmänkin ongelmia tuottavat " usperhe" -kuviot kuin kulttuurit. Meillä elämän arki on tavallista touhua - työssäkäyntiä ja perhe-elämää silloin kuin mieheni ei ole matkalla. Hän matkustaa töiden vuoksi n. 85%. Mieheni on asunut Suomessa 14 vuotta ja hän on kotoisin Karibialta. Hän ei edusta mitään uskontoa, eikä kuulu kirkkoon, joten meillä ei ole uskontoon liittyviä traditioita paitsi koulun joulukirkot ym.
Kotityöt jakautuvat siten, että kun hän matkustaa ne kaatuvat enemmän minun harteilleni ja sitten kun hän on kotona annan niiden kaatua hänen niskaansa ja itse vietän " helpompaa" elämää. Meillä se toimii ja se tapahtuu yhteisymmärryksessä. Hankaluuksia meillä tuottaa ajan kanssa, että miten saamme aikaa kaikille lapsille ja vielä meidän parisuhteelle. Itse kaipaan erityisen paljon huomiota nyt raskaana ollessani. Hänellä kireät välit lastensa äidin kanssa, mikä välillä heijastuu myös meihin. Taloudellisesti myös hän elättää entistä puolisoaan ja lapsiaan ja se tietenkin kiristää meidän suhdetta. Muuten meillä kaikilla perheemme jäsenillä on hyvä suhtautuminen toisiamme kohtaan. Oma poikani on todella onnellinen uudesta vauvasta. Mieheni lapset eivät ole osoittaneet minkäänlaista tunnetta tilannetta kohtaan ja se välillä vähän askarruttaa ja mietityttää, että paljonko siitä tulee kotoa ja siitä, miten siellä asiaa käsitellään. Itselläni on hyvät välit poikani isään ja olemme aika paljon telkemisissä perheittäin. Hänellä kanssa uusi perhe. Poikani saa siis myös sieltä puolelta positiivista tunnetta uuden sisaruksen suhteen, mikä auttaa tietenkin lasta uudessa tilanteessa.
Tällaista meillä!
kun kukaan ei ole kovasti uskovainen tai eri uskontoinen, kristittyjä ollaan kaikkia. kulttuuri ehkä jotain osaa, suomalaiset teinit eivät aina käyttäydy yhtä vanhempiaan kunnioittavasti kuin afrikkalaiset ehkä tekisivät, tästä ehkä enin vääntö....
Toisaalta afr. miehetkään tuskin käyttäytyisivät kotimaassaan samoin kuin täällä kun puuttuu perheen (siis äiti,isä sisaret, kummit ja kaimat) kontrolli...
Joten se siitä..
Minulla on poika edellisestä liitosta suomalaisen kanssa ja nyt naimisissa karibialta kotoisin olevan miehen kanssa. Poikani asuu meidän kanssa ja mieheni laspet käyvät meillä, joten meillä on värikästä. Kevään aikana meille on syntymässä yhteinen lapsi, josta poikani on todella onnellinen. Olemme asuneet ulkomailla, joten poikani on hyvin tottunut erilaisiin ihmisiin ja hänelle asia ei tuo ongelmia. Ympäristö luonnollisesti reagoi välillä katseillaan meidänkin sekalaista seurakuntaa.
Lasten kanssa keskustelu on paras tapa auttaa heitä ymmärtämään oma taustansa ja helppoa on myös ruoanlaitto ja pienet asiat, joilla he tuntevat itsensä positiivisella tavalla erikoiseksi. Tietenkin joskus olisi varmasti ihanaa vierailla isän kotimaassa.