Jatkuvaa riitelyä....mikä avuksi???
Tämä on enemmän kuin raastavaa. Meidän perheessä on 3 henkilöä, minä perheen äiti 30v., avomies 25v., ja ihana poikamme 2v.
Meidän ongelmamme on ainainen väittely, riitely, syyttely. ikäänkuin kärpäsestä härkänen. Lapsi kärsii, vaistoaa kireän ilmapiirin vaikka ei korotettaisikaan ääntä tai muuta sellaista. Mieheni on hyvin vahva persoona, eikä osaa keskustella rakentavasti, vaan sanoo suoraan hyvin kiivaasti ajatuksensa ja ilmaisee mielipiteensä. Ei kykene ajattelemaan miltä muista tuntuu tai miten sanat sattuvat. jos riitaa tulee satuttaa mua kaikista pahimmilla ja henkilökohtaisilla vaikeilla asioilla. Meidän yhteiselo on kestänyt 3 vuotta ja nyt alkaa olemaan mitta täysi. Haluaisin asioiden järjestyvän, enkä haluaisi luovuttaa. Mutta onko enää vaihtoehtoja millä saisi parisuhteen toimimaan?
Mä en luota mieheeni täysillä ja siksi olen mustasukkainenkin. Olen puhunut asiasta hänelle ja hän vain hermostuu. Perheneuvolaakin on kokeiltu, eikä siitä ollut apua. Tietääkö joku parisuhde kursseista tai jostain menetelmästä, mistä saattaisi olla apua.
Mä olen jo pois muuttoa, mutta tuntuu kamalalta lähteä uudesta omasta kodista vuokra asuntoon yksinhuoltajaksi.
Tämä tilanne on ahdistavaa ja kärsin itseni ja lapseni puolesta.
Mikä on paras ratkaisu meille kaikille, onko samanlaisia tilanteita?
Tukea tarvitaan tässä ja NYT!!!
Kommentit (2)
Meillä kans tosi saman tapainen tilanne ja eilen sain kuulla, että mieheni on tapaillut toista naista jo jonkin aikaa. Meillä on ½ vuoden ikäinen lapsi ja odotan toista, jonka laskettu aika on kesäkuun lopulla. Asun tällä hetkellä kaukana kaikista ystävistä ja sukulaisista. Mietin asioita ja päätin, että muutan lapsen kanssa lähemmäksi ihmisiä, jotka meistä oikeasti välittää. Olisin ollut valmis menemään johonkin parisuhdejuttuun, mutta mies ei halunnut. Surullista ja masentavaa. En olisi ikinä halunnut tätä, kukapa haluaisi. Tiedän, että valitin herkästi pienistä asioista ja olin välillä hankala. Lasten takia olisin ollut valmis tekemään tosissani töitä itseni eteen. Myöhäistä.. Olen iloinen, että minulla on lapsi ja pian toinenkin. Vaikka tulee raskasta, ne antaa iloa elämään. Ja jos ei koskaan enää ole miestä, on ainakin lapset.
niin olisin itsekin toivonut tekeväni, ennemmin kuin mitä nyt jokin aika sitten tein eli muutin pois samoista syistä...mutta nyt kamalampaa!! älä sinä ala riitelemään ja koita luottaa.muuta omaa suhtautmistasi ja huomaat, ehkä miehsikin sitten pikkuhiljaa muuttuu, muttaa tyyliään.keskity muihin asioihin. erosta ei mitään iloa, hyötyä, asiat vain pahenee. nimimerkillä kokemusta on asiasta...nyyh. ja lue vaikka jotain hyviä kirjoja asiasta. tai menkää esim nmkyn vkl leirille,jossa harjoitellaan tilanteita ...itse en valitett. oo päässyt käymään, mutta hyvää olen kuullut