Periaatteet isovanhempien kanssa?
Meillä on tähän asti mennyt tosi hyvin isovanhempien kanssa. Isovanhemmat asuvat kaukana, joten olemme siellä aina pitkiä ajanjaksoja kerralla mm kesällä ja jouluna. Lapset ovat myös olleet siellä yksinkin, mummi on niin täysillä heidän käytettävissään ja lasten ehdoilla että lapset todella viihtyvät eivätkä ole koskaan ikävöineet.
Ensimmäinen ongelma oli viime viikonloppuna kun isovanhemmat olivat meillä hoitamassa kaikkia kolmea 1,5 - 4,5 v lastamme kun olimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä matkalla. Lapset olivat saaneet valvoa klo 23 asti kun yleensä mennään nukkumaan klo 20 mennessä. Lapset olivat saaneet keksejä " jälkiruuaksi" aamupalalla jne.
Kun sitten tulimme kotiin oli lapsilla ymmärrettävästi rytmi ja periaatteet sekaisin. Olen tähän asti ajatellut että mummi saa tehdä niinkuin tekee jotta arki sujuisi hyvin ja lapset ymmärtävät että äidillä ja mummilla on eri tavat toimia. Enää en ole niin varma.
Illalla kun laitoin lapsia nukkumaan, ja erityisesti keskimmäinen huusi niin pitkään että herätti nuorimmaisen kolme kertaa, olin jo aivan raivona. Yleensä ei siis ole mitään ongelmaa nukkumaan menossa mutta nyt lapset olivat sitä mieltä että olisi pitänyt saada valvoa yhtä pitkään kuin aikuiset.
Tiukat sanani tuntuivat mummista pahalta ja hän olikin vuodattanut asiasta miehelleni. Hän oli esittänyt miehelleni huolensa keskimmäisemme kohtelusta tämän yhden episodin perusteella, jonka hän siis oli itse viimekädessä aiheuttanut. Hän arveli että keskimmäinen on jäänyt sisarustensa varjoon ja hänelle ollaan liian tiukkoja.
Mummi on esittänyt huoltansa pari kertaa aiemminkin vastaavanlaisissa tilanteissa (eli ollaan arjesta poikkeavissa olosuhteissa) ja tiedän ettei hän kestä kuulla kun lapsille huudetaan vaan alkaa kyynelehtiä. Tähän asti hän on sanonut asioista minulle suoraan. Nyt tuntuu kuin olisi selkään puukotettu ja kuin hän ei luottaisi minuun lainkaan lastenlastensa äitinä.
Olen ajatellut että täst edes täytyy olla tarkat ohjeet lastenhoidossa mm. nukkumisten ja syömisten suhteen. Minusta tuntuu myös etten tule kestämään minkäänlaista kommentointia hoitotapoihini tai muihinkaan toimintatapoihini liittyen, vaikka tähän asti olen nimenomaan halunnut niitä kuulla jotta en sokeutuisi omille toimintatavoilleni.
Uskon siis olevani hyvä äiti, tiedän rakastavani lapsiani ja osoitan sen myös heille päivittäin. Ja uskon vakaasti että säännöllinen rytmi ja rajat ovat tärkeitä lapsille. Mieheni kehoittaa olemaan välittämättä kommenteista, mutta en voi. Törmäys tuntuu siis väistämättömältä.
Miten teillä on sovittu pelisäännösitä isovanhempien kanssa? Kuulisin mielelläni vinkkejä miten tästä selvittäisiin mahdollisimman vähäisin välirikoin. Kiitos.
Kommentit (14)
Tuli vain mieleeni sanoa, että minä olen hyväksynyt isomman lapsen kohdalla sen, että jos lapsi on mamman hoivissa, hän saa valvoa myöhempään kuin kotona - kolmen vanhasta homma on toiminut ihan hyvin ja kotona ei ole muuta ongelmaa normaaliin rytmiin pääsemisessä kuin se, ettei ole kavereita, kun serkkuja lappaa mamman luona ollessa tietenkin enemmänkin :).
Mummi toki joutuu hoitamaan lasta samassa rytmissä ja tekeekin niin mielellään, koska niin on helpompi lapsien kanssa olla - sama rytmi ja samat säännöt kun helpottavat myös mummien ja mammojen elämään, jollei nukkuminen oudommassa ympäristössä sitten jo itsessään aiheuta ongelmia - kotona hoidettaessa olen samaa mieltä rytmien säilyttämisestä :)
Eli poika 1,5v ja on tosi paljon minun vanhempieni luona hoidossa, koska teen kolmivuorotyötä. Tietenkin mummolassa joskus joustetaan joistain asioista enemmän kuin kotona, mutta kyllä meillä päivärytmit pidetään samoina. Tosin äitini on kyllä kuunnellut minun ohjeitani ja noudattanut niitä aika hyvin, joten ei minulla valittamista ole.
Silti joskus olen sanonut, ettei tarvitse esim tyrkyttää herkkuja, jos ei itse pyydä. Ja joskus siitä on joutunut sanomaan kovemminkin. Minulla on myös nuori sisko, joka aina jaksaa kyseenalaistaa kieltoni kysymällä " miksi? miksi ei" Selitä siinä sitten... =)
neljän vuoden iästä lähtien. He ovat sivusta seuranneet hoitokäytäntöjä ja siinä sivussa oppineet tapojamme, ja ovat kiitettävästi kunnioittaneet niitä.
Lapsemme on nyt ekaluokkalainen, ja tietenkin tiettyjä rutiineja on muuttunutkin. Mummolaan lähtiessä mm. nukkumaanmenoajoista on puhuttu, samoin pinnalla olevista asioista (esim. mörköpelko tms.).
Luotan isovanhempiin, koska yhteistyö on ollut saumatonta. Olemme todella onnekkaita, kun olemme saaneet näinkin herttaiset isovanhemmat.
Mutta tosiaan kaiken perusta on ollut selkeät pelinsäännöt, joita tarvittaessa " päivitetään" .
Teemme molemmat vuorotöitä joten vanhempani hoitavat poikaamme kotonamme silloin kun vuoromme menevät päällekkäin (eikä poika ole hoidossa). Mummu pyysi meitä kirjoittamaan paperille päivärytmimme: mihin aikaan poika on tottunut syömään aamupalan, lounaan. Milloin ulkoillaan ja mihin aikaan on päiväunet ja milloin yöunille jne.
Tilanteeseen vaikuttaa tietenkin se, että poika on vasta1v3kk joten hän itse ei osaa kertoa tarpeitaan.
Meillä miehen vanhemmat eivät hoida poikaa lainkaan mutta kyläillessä pojalle annetaan kaikessa periksi. Eniten minua harmittaa makean tuputtaminen. Mies ei juuri koskaan kiellä ja sitten kun minä sen teen niin minua katsotaan kuin mitäkin kummajaista. Hassuinta tilanteessa on, että ollaan miehen kanssa puhuttu makeiden (karkit,limpsa jne.) välttämisestä niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Anoppilassa se vaan unohtuu mieheltä. Isänpäivänä viimeksi pappa oli hermostua kun kielsin antamasta pojalle keltaista jaffaa.
Tulipas vuodatettua mut pointtini oli, että mielestäni isovanhempien tulisi noudattaa perheen tapoja päiväruutiineissa (esim just nuo nukkumaan menoajat). Ihmettelen kenen etu on että lapset valvovat yömyöhään. Isovanhemmat voivat hemmotella lapsia ja puuhailla heidän kanssaan vaikka nukkumaanmeno ajoista pidettäisiinkin kiinni.
Itse ainakin toivon mieheltäni tukea. Appivanhemmilleen on niin paljon vaikeampi sanoa asioista kuin omilleen. Se johtuu jo siitä että omansa tuntee niin paljon paremmin.
Ja minun vanhemmillani on ollut periaate noudattaa meidän tapoja niin paljon kuin mahdollista. Nyt kun kuopuskin käy siellä, mennään edelleen meidän säännöillä, mitä tulee nukkumaanmenoaikoihin (esikoinen viim. 21 ja kuopus noin 20 sänkyyn) ja ruokiin, eli kuopukselle ei mehua, karkkeja, kaakaota ymv.
Anopin kanssa asiat ovat sinänsä selvät, sillä lapset eivät sinne mene yksin olemaan. Ja ilman minua vain esikoinen (4 v) on tähän mennessä käynyt isänsä kanssa. Anoppi on toisaalta saanut minun puoleltani liki porttarin meille, sillä hän oli kerran täällä esikoisen ollessa hiukan toisella vuodella. Silloin kerroin hänelle talomme säännöt ja syyt niihin ja hän haistatti niille p.skat (eli lähinnä, sille että vain ruokapöydän ääressä syödään lasten ollessa hereillä).
En todellakaan ole alkanut sanella iso-vanhemmille, miten tulisi lasta hoitaa. Periaate on että mummot hoitaa omalla tavallaan, minä omallani. Ei se lapsi siitä pilalle mene vaikka välillä vähän niistä äidin periaatteista lipsuttaisiinkin. Herkut ei tapa ja univelan saa otettua takaisin, pääasia että lapsi on viihtynyt, mummi saakin olla se joka hemmottelee.
Välillä kun tuntuu että mun mielestä menee yli, suljen silmäni ja käännän selkäni, itseäni on aikanaan mummolassa lellitelty ja hemmoteltu ihan samalla tavalla, miksi epäisin sen lapselta.
Jos ja kun vien lapsia isovanhemmille hoitoon / kyläilemään, isovanhemmat voivat päättää asioista. Toki pienemmän kohdalla kerron nukkuma-ajoista jne. jotta isovanhemmille ei turhaan tulisi ongelmia. Mutta makean syönti, isomman lapsen nukkumaanmenoaika jne- niihin en puutu.
En ymmärrä muutenkaan niitä vanhempia jotka ovat pilkuntarkkoja joka asiassa. Kotona meillä toki on rytmi ja säännöt, mutta mummolavierailulla ne eivät päde. Tiedän että äitini ja isäni hemmottelevat lapsia, mutta sehän on OK.Siitä ne kivat mummolamuistot lapsille syntyvät!
Kyllä mä oon sanonut ohjeet tarvittaessa. Siis esim. ei saa antaa karkkia, vaan vettä ruokajuomaksi, nukkumaan päiväunille klo 14. jne... no, jos ei onnistu kaikki niin ei se mitään haittaa, kun ei ole jatkuvasti hoidossa. Omalle äidillenkin sanon tarvittaessa. Mutta yleensä luotan, että on mummoillakin järkeä. Samoin ajattelen, että eihän mummon rooli ole sama kuin äidin rooli, joten pieni lipsuminen on ok. Mutta mun mielestä alkuperäisen juttu oli aika rankka! Mikä järki valvottaa pieniä lapsia niin myöhään ja tyrkyttää keksiä jne... kuulostaa siltä, ettei mummo uskaltanut sanoa ei... :) Kirjoita ohjeet paperille kellonaikoineen syömisten ja nukkumisten suhteen ja kirjoita milloin on jälkiruoka myös. Mun tuttu tekee näin ja aina on mennyt hyvin. Se on kunnia-asia mummolle seurata ohjeita... :) Sitten mummo voi lapsille sanoa, että nyt pitää tehdä näin kun äiti on käskenyt. :) Ja lapsille voit etukäteen selittää, että mummo lukee ohjeista ja pitää aina totella.
Lapsi tuntee ympäristönsä turvalliseksi kun samat rutiinit toistuvat päivästä toiseen.Silloin lapselle kehittyy perusturvallisuus,joka on välttämätön kehityksen kannalta.Sairaalahoitoon joutuneiden lapsien vanhempiakin kehoitetaan noudattamaan samoja syömis- ja nukuttamisrituaaleja,jotta lapsi tuntisi olonsa turvalliseksi vieraassa ympäristössä.Lapsen ikävää hoidossa helpottaa juuri se,että samat säännöt ovat voimassa, vaikka vanhemmat olisivatkin poissa.Minä olen ottanut anopin kanssa yhteen monesti.Olen tehnyt hänelle selväksi että meidän sääntöjä noudatetaan tai pojat menevät muualle hoitoon.Piste.
Ensinnäkin meillä lähinnä mun vanhemmat hoitaa meidän lapsia, toiset isovanhemmat eivät juurikaan.
Silloin lasten ollessa taaperoikäisiä, siis 1v jne. niin mä olin tehnyt kirjalliset " ohjeet" lähinnä ruokailu ja nukkumaanmenoajoista. Mut ei mulle tullut mieleenkään kyllä laittaa mitään tiukkoja ohjeita keksien, limpparin tms. antamisista...Jos ovat käyneet jossain hampurilaisilla tai namikaupassa niin so what? ei se lapsi siitä piloille mene!!
Tähän saakka ainakin olen voinut luottaa isovanhempien maalaisjärkeen eikä mitään törmäyksiä ole tullut.
Mun puolesta lapset saa mummolassa valvoa ja syödä herkkujakin. Syödäänhän niitä välillä kotonakin.
Täytyyhän niillä isovanhemmilla olla vähän erivapauksia ja kyllä se on siten muksujen aliarvioimista jos luullaan, et ne jotenkin ei tajuais mummolan eri sääntöjä tms.
Ja ap:lle sanoisin sen siitä kiukuttelusta mummolareissujen jälkeen, että meillä on lähes joka kerta sellaista, että tytöt ottaa mittaa minusta kun tulevat kotiin. Mä olen laittanut sen ikävän piikkiin. Seuraava päivä on taas ihan normaali.
Ja ajatelkaa miten kurjaa niiden isovanhempien on nauttia lasten hoitamisesta jos koko ajan joutuu lukemaan ohjekirjaa ja saa pelätä et sitten miniä hyppii silmille jos vahingossa onkin joku " tärkeä ohje" mennyt ohi tai onkin antanut kahvipöydästä keksiä.... ei kiva!
terveisin ei-nipo äiti ;)
ja ollu mummolassa välillä yökylässä toisen kuukauden alusta asti.
Sillon mummolaan kirjotetaan ruutinit mukaan esim.
-nukkumaanmenoaika
-minkälaista ruokaa mihinkin aikaan ja myös milloin voi antaa herkkuja
Ohjeet siis ei oo ollu mitenkään kauheen tiukat, mut pitäny päivärytmiä yllä, joka mun mielestä on tärkeetä. Muuten mummi saa lelliä, helliä ja olla lapse kanssa ja se on mun mielestä tärkeempää kun se saako lapsi mummin luona karkkia vai ei.
Jos tosiaan on perheessä sovittu ettei lapsille anneta makeaa, niin isovanhempienkin pitäisi sitä kunnioittaa. Joskus lapsilla kun voi olla esim. joku pähkinäallergia ja jos mummo aina tuputtaa pähkinäsuklaata ni sehän voi olla jopa vaarallista. Isovanhempienkin pitäisi kuunnella lapsen vanhempia eikä huseerata omin päin.
Meillä isovanhempien kanssa on ajatuksena että jos en tykkää heidän tavastaan hoitaa, niin en pyydä hoitamaan. Jos hoitavat, niin sitten hyväksyn heidän tapansa. No meillä ei isovanhemmat (mummot siis) oikeastaan hoida lapsiamme kuin ihan poikkeustapauksessa, koska eivät pahemmin halua hoitaa (ovat pienempien kanssa epävarmoja tai stressaantuvat tai heillä on omia menojaan).
Tietenkin mitä pienempiä lapsia säännöllisyys on tarpeen, iän myötä sitten voi antaa enemmänkin eri vapauksia. Noiden syömisten osalta olen myös sitä mieltä että kyllä mummolassa voi herkutella, kunhan edes jotain kunnollistakin syövät. Nukkumaan voivat mennä tavallista myöhemmin, muttei ihan puolilleöin kukuta, koska silloin menee helposti itkuksi.
Mummon toiminnan osalta voisi olla hyvä miettiä onko niin ettei osaa olla niin " tiukka" ja ettei hän sentään joka päivä ole lasten kanssa, eli mummo voi olla epävarmempi! Hän yrittää varmasti olla mukavampi ja hänen roolinsa ei ole " äidin" rooli. Ehkä mummo voi olla hiukan myös ajattelematon, koska ei näe lasten arkielämää samalla lailla. Mummo voi tarvita myös vahvistusta vanhemmilta että ei haittaa vaikka laittaakin rajoja ja lapsi kiukuttelee vastaan, sillä mummo voi pelätä myös sitä että vanhemmat kokevat hänet liian tiukaksi lapselle. Mutta toisaalta mummo voi haluta nauttia lasten seurasta ja tuntea että liian tiukat säännöt tekevät ajasta vain joustamattoman yhteiselle olemiselle. Lisäksi täytyy myöntää että mummo varmaan voi olla poikki noinkin monen pienen lapsen kanssa! Mummot ei välttämättä enää jaksa samallalailla ja yksi lapsi kerrallaan voisi olla helpompi urakka mummollekin. Oletko kysynyt tuosta jaksamisesta ja vaikuttaako mummo olevan poikki lasten hoidon jälkeen?
Mummokin on ihminen, ja haluaa ehkä antaa karkkia tms. alitajuisesti siitä syystä, että haluaa että lapsi saa HÄNELTÄ juuri sitä mitä ei äidiltä saa...ja tällä konstilla kerätä lapsen silmissä pisteet
Lähes kaikki ovat siis sitä mieltä että kotona kodin säänöt ja mummin kanssa mummin säännöt. Näin minäkin ennen ajattelin.
Nyt on kuitenkin vietetty muutama viikko jälkimainigeissa ja lapset edelleen heräävät vasta klo 9 aamulla, koska eivät millään nukahda ennen klo 21. Rytmi on siis edelleen sekaisin, enkä saa sitä oikaistua. Ilmeisesti lapset pitäisi herättää joku aamu klo 7 ja antaa kiukutella väsyneinä. En kuitenkaan pidä lasten herättämisestä ja siksi onkin niin pistänyt vihaksi, kun olen tässä viime viikkoina kerhoon ehtimiseksi muutaman kerran heidät joutunut herättämään.
Insinööriäidille vielä, että tämä oli toinen kerta kun lapset olivat kaikki yhtäaikaa mummin ja ukin hoidettavina. Mummi todella haluaa hoitaa lapsenlapsiaan, toisin kuin esim oma äitini, kysyi esim nytkin vanhempia lapsia viikoksi luokseen. Edellisen kerran kaikki kolme lasta olivat heillä kesällä yhden yön ja nyt sitten kolme. Yleensä lapset ovat yksin tai kaksi vanhempaa lasta yhtäaikaa. Ja ongelmaa ei siis ennen ole ollut. Nyt kuitenkin vanhin lapsi on näköjään tullut siihen ikään, 4,5v, että osaa jo halulla vaikuttaa valvomiseensa toisin kuin nuorempi, joka simahtaa kun on riittävän väsynyt.