uusi suhde eron jälkeen pelottaa
Voiko hyvää miestä koskaan löytää?
Olen eronnut noin 9kk sitten.Jäin silloin n.5kk lapsen kanssa yksin.Ex-miehelleni laukesi ilmeisesti jonkinlainen kriisi jo lapsen odotusaikana.(Lapsi oli yhteinen toive,ex-mieheni sitä enemmän halusi.Kaikki oli hyvin vielä raskauden alkuvaiheessa.)Tilanne kävi niin vaikeaksi,että muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin muuttaa erilleen.Mieheni käyttäytyi todella inhottavasti minua ja lasta kohtaan.Ei ollut väkivallan uhkaa,mutta muuten hän oli hyvin välinpitämätön ja vastuuton.
Nyt myöhemmin on käynyt ilmi,että ex-mieheni petti minua jo odotusaikana ja tällä hetkellä seurustelee kyseisen naisen kanssa.Paljon muutakin paskaa on jälkeenpäin käynyt ilmi.Ex-mieheni ei tunnusta tekoaan ja muutenkin luulee olevansa " puhdas pulmunen" .Se ei edes tajua miten se on loukannut perhettään.Mä vihaan sitä miestä niin paljon.En olisi voinut uskoa miten rakkaus voi muuttua niin syväksi vihaksi!Enkä olisi uskonut miten monenlaisia tunteita ja vaiheita eroon liittyy.
Kun on petetty,loukattu ja haavoitettu,miten voi enää koskaan luottaa kehenkään mieheen.En haluaisi samanlaista kohtaloa uudestaan.Hoen itselleni koko ajan,että mihinkä minä miestä tarviin,en mihinkään,niistä on vain harmia.Mutta läheisyyden kaipuu on suuri ja se että joku hyväksyisi ja rakastaisi.Kuitenkin niin paljon pelottaa,ettei tavallaan uskalla rakastua tai ihastua ja taistelen sitä tunnetta vastaa.
Kommentit (2)
Suret edelleen eroa ja käyt läpi asioita, joita on syytä selvitelläkin ihan kaikessa rauhassa. Olet joutunut kokemaan karvaan pettymyksen, joten anna itsellesi aikaa toipua. Suotta kantaisit vain vanhat haavat suhteeseen, jos nyt sellaiseen ryhtyisit.
Itsekin erosin lapsen ollessa pieni ja nyt ymmärrän, että aloitin uuden seurustelusuhteen aivan liian nopeasti. En hakenut ketään, mutta sopiva vain osui kohdalle. Nyt tajuan, että tein hätiköidyn päätöksen enkä ajatellut asioita ihan loppuun asti. Nyt tässäkin suhteessa on pahoja ongelmia ja tekisi mieli repäistä itsensä irti tästäkin...
Minä olisi varmaan onnellisempi sinkkuäitinä. Vaikka läheisyyden ja hyväksynnän kaipuu on sinkuilla suuri, on silti huonossa parisuhteessa eläminen vielä pahempaa!
Toki toivon sulle onnea hyvän kumppanin valinnassa. Kannattaa valita hyvin :) Älä liikaa ryve itsesäälissä ja hyväksynnänkaipuussa, keskity itseesi ja lapseesi. Kannattaisi varmaan käydä juttelemassa jonkun kanssa pettymyksistä joita olet joutunut kokemaan. On olemassa eroryhmiä ym.. Minä sain helpotusta pahimpaan käymällä kirkon työntekijän juttusilla perheasianneuvottelukeskuksessa...
Valoisaa talven jatkoa!
tottahan tuo pelottaa ja seuraavaa valitsee vielä tarkemmin...
mut täytyy pitää mielessä et jossain se oikea odottaa ottajaansa :-)
mut onpa sitä siitä pettymyksestä sen verran opittukin ettei ihan sinisilmäisesti kaikkeen harkitsematta suostu ja kaikkee usko.
mut pitää kuitenkin antaa se mahdollisuus, tosiasiahan on se että meissä molemmissa sukupuolissa on ne omat " mädät munansa" , jos oman kokemukseni laittasin yksiin kansiin en uskois myös hyvää yhdestäkään naisesta, mutta tiedän kohdanneeni vain ne väärät.
se ex ei vaan ollut se oikea henkilö..
Mut kyllä sitä aprikoi myös että löytääkö koskaan sitä oikeeta toimivaa suhdetta, no toivossa on hyvä elää...
toisaalta taas kun huomaa sen että pystyy ja osaa elämäään yksinäänkin niin sitä taas osaa olla vahvempi ihminen tulevissa suhteissa...
sitä huomaa sen että on vahva ihminen omana itsenään ja ei tarvitse ketään tunteekseen itsensä onnelliseksi vaikka onkin se aikuisen seuran ja läheisyyden tarve..
yh-isä