Keskoslasten äideille vielä kysymyksiä:)

Meillä lapset syntyivät 33+0 (toinen sga-keskonen eli viikkoihin nähden hyvin pieni, kärsinyt lapsi, toinen kilon painavampi.).

Isä ei voi ainakaan meillä päin yöpyä sairaalassa, mutta päivisin kyllä voi käydä lapsia hoitamassa ja se tietenkin suotavaakin. Ei äitikään siellä saa yöpyä itse kotiin sairaalasta päästyään, mutta päivät itse vietin siellä aamusta iltaan. Riippuu paljon lapsen kunnosta ja raskausviikoista miten siellä menee ja miten paljon itse pystyy osallistumaan hoitoon.

Pojat olivat pari päivää teho-tehohuoneessa ja sitten kaapeissa tehossa 2 viikkoa. Sen jälkeen vielä 6 viikkoa lastenosaston puolella lähinnä kasvamassa ja opettelemassa syömään. Tehossa en kovasti itse pystynyt mitään tekemään, huonossa kunnossa itsekin ja lapset oli monien letkujen varassa, mutta mies esim. vaihtoi kyllä vaippoja ja joskus pesi pyllyjäkin. Lähinnä se oli lapsen tuijottamista, käyrien katselua ja tietty pelkäämistä pahimmasta. Lapsi oli myös vointinsa mukaan välillä sylissä, jos kunto sen tosiaan salli tai ihoa vasten kenguruhoidossa.

Tehosta päästyä lähes kaikki hoitotoimenpiteet voi vanhemmat tehdä. Muuten ruokinta oli aluksi nenämahaletkulla kokonaan, vähitellen tippoja myös pullosta. Isompi poika pääsi ensimmäisen kerran rinnalle noin 2 viikon iässä eli viikolla 35. Hänellä oli aika kauan vielä nenämahaletku syömisen tukena. Maitoa pumppasin itse kotona ja sairaalassa, välillä annoin suoraan isommalle pojalle. Pienempi poika pääsi nenämahaletkusta vasta pari päivää ennen kotiutumista ja oli huono syömään, joten hän sai lähes aina pullosta, kun halusin tietää määrät eli syökö riittäviä annoksia. Hän oli 3kk (korjattuna kuukauden) kun sai ensimmäisen kerran suoraan rinnasta ja ihmetyksekseni hän osasi. Se asia jäi tosin hänen kohdallaan satunnaisiksi kerroiksi.

Toivottavasti oli jotain hyötyä sinulle ja lisäpäiviä odotukseesi. Toivottavasti pääset vielä lähelle täysiaikaisuutta!

paksuna78:

Toivon kovasti, että maha pysy mun kanssa yhtenä kappalena...mutta, kysyn nyt kuitenkin asioita, mitkä vaivavat minua, kun kerra ei ole kokemuksia niin...

....jos syntyvät kovasti etuajassa, niin voiko isä olla pari yötä tai päivä lasten kanssa sairaalassa, tai...tai...tarviko sielä ollenkaan 24h. päivystä, koska juuri mitään ei voi tehdä!!?

Ja erittäin hölmö kysymys, milla lapsia ruokitan sielä, milloin pääsevät rinnalle/pullolle?

Kiitoksia pAAAAAAljon:D

Jokaisessa sairaalassa on tietysti omat käytäntönsä, meillä kokemus pääkaupunkiseudulta. Ja tietysti paljon ratkaisee viikot ja lapsien kunto.



Meillä lapset syntyivät 32+1 pienipainoisina (n. 1300 g). Isä SAI olla luonani sairaalassa kaksi yötä kun lapset olivat syntyneet. Olin ollut jo muutaman päivän sisällä yhden hengen huoneessa raskaana olevien osastolla. Kätilö kysyi ennen salista siirtoa, että haluatko takaisin raskaanaolevien osastolle vai synnyttäneiden (tämä saattoi johtua siitä, että synnyttäneiden osasto oli melkoisen täynnä). Halusin tietysti jäädä raskaanaolevien osastolle, koska olisi ollut vaikeaa katsella muita äitejä lastensa kanssa kun omat lapset olivat teho-osastolla ja vastasyntyneiden valvontaosastolla. Kätilö järjesti vielä senkin, että isä sai yöpyä kanssani ne yöt kun siellä olin, tarvitsin apua kaikkeen (synnytys oli helppo mutta yli 1,5 h kestänyt ponnistusvaihe aiheutti järkyttävät lihaskrampit) - lähinnä tietysti henkiseen puoleen. Kun B-lapsen sydänvika todettiin ja hätäkaste tehtiin ilmoitin, että lähden kotiin. Mutta siis lasten luona ei tietenkään saanut olla. Nämä tehovalvontapaikat ovatkin " turvallisia" vanhemmille kun hoitoon voi todellakin luottaa - teholla on lapsella oma hoitaja vuorokauden ympäri.

Jatkohoitopaikassa ei myöskään saanut yöpyä (olisi saanut muutaman yön ennen kotiutusta).



Teholla voi osallistua lapsen hoitoihin mikäli lapsen kunto antaa myöten. Kenguru hoidossa molemmat olivat meillä jo ensimmäisen viikon aikana monta kertaa! Ajoitimme käynnit lapsien luona (siis olivat ensimmäiset kaksi viikkoa eri paikoissa) aina hoitojen mukaan siten, että pääsimme vaihtamaan vaipat ja antamaan ruuat - muuloin lasten on hyvä nukkua. Jatkohoitopaikassa hoitoa opastettiin tosi hyvin, meillä kävi fysioterapeutti opastamassa keskoslapsen käsittelyä ja motoriikan kehitystä tukevia otteita (itse koin tuon käynnin oikein hyödyllisenä). Hoitajat olivat ensimmäisinä päivinä paljon opastamassa ja auttamassa mutta loppuajasta hoidimme miehen kanssa lapset itse päivisin kun olimme sairaalassa. Kuulostaa kliseeltä mutta kannattaisi yrittää levätä mahdollisimman paljon vaikka se pirun vaikeaa onkin. Meillä kävi siinäkin tuuri, koska lapset olivat huoneessaan kahdestaan ja huoneessa oli laveri, jossa itse otettiin nokosia kun lapset nukkuivat.



Meillä lapset saivat aluksi maidon nm-letkulla, koska toisella oli suolistossa tukkeuma ja toisella muuten vetovaikeuksia (lisäksi IV-nesteet suoneen). A taisi päästä hamuamaan rintaa ekan kerran kahden viikon ikäisenä, pullosta sai maitoa jo aikaisemmin. B:n kanssa oli ongelmia syömisen kanssa, mutta sitten yht' äkkiä syöminen alkoi sujumaan. Itse kiskaisi nm-letkun pois ja sen jälkeen sitä ei enää tarvittu! Molemmat söivät itse kaikki ateriansa pullosta 4 vkon ikäisenä - A jo aikaisemmin. Rintaa molemmille tarjottiin jatkohoitopaikassa punnituksien avulla mutta eivät siitä oikein saaneet riittävästi. Lisäksi kun piti sekoittaa maitoon kaikki vahvikejauheet niin oli yksinkertaisempaa pumpata maito ja antaa se pullosta. Rinnasta imeminen on pienelle keskoselle valtavan suuri työ. Lapset olivat kuitenkin täysin rintamaidolla lähes alusta alkaen, B sai kaksi ateriaa päivässä erityiskorviketta lääkärin määräyksestä. Jatkoin pumppaamista aina 5 kk ikään saakka (vuokratulla sähköpumpulla). Yritin imettämistä toisen kerran siinä vaiheessa kun noista jauheista päästiin mutta ei kumpikaan siinä vaiheessa hoksannut enää tuota " vaikeaa tapaa" syödä kun olivat helpompaan tottuneet... No onneksi kuitenkin söivät - sama mitä ja mistä! Halusin tässä vain tuoda ilmi, että rintamaidon antaminen on mahdollista vaikka lapset olisivat keskosia - vaatii kyllä kovasti työtä, että maidon saa nousemaan ja riittämään (itse pumppasin alussa 8-10 krt/vrk). Maidon nousemiseen sain avuksi lääkkeen (olisiko ollut metopram) kun stressi meinasi aiheuttaa maidon tulon loppumisen.



Eli vaikka keskosaika on henkisesti todella raskasta (kaikkien piippaavien masiinoiden keskellä eläminen) niin kyllä monella se hyvin kuitenkin päättyy! Keskoshoito on Suomessa valtavan kehittynyttä ja todella pieniä lapsia pystytään pelastamaan! Valtavasti ihailen lastenklinikan vastasyntyneiden tehon toimintaa!



Marika ja puolivuotiaat yli 5 kg painoiset lapset