miten kotiäiti työllistyy?
Onko kellään kokemusta vuosien yhtämittaisesta kotiäitiydestä ja sen jälkeen töiden etsimisestä? Itselläni olisi tarkoitus ruveta työnhakuun vuoden päästä, mutta pelottaa jo nyt aikalailla. Töitä hakiessa olen ollut kotona yli 7 vuotta!! Se ei ollut mitenkään suunniteltua, elämä vain meni näin. Tuli muuttoja uusille paikkakunnille miehen työn perässä (siis kukaan työnantaja ei tunne mua täällä), ja lapsia tuli 3 juuri siihen tahtiin kun elämä antoi, ei silloin kun olisi tilattu. Lisäksi mies matkustaa puolet työajasta, joten kotiäitiyteni on käytännössä mahdollistanut mieheni etenemisen työssään - hänen ei ole tarvinnut sovittaa työtä ja kotia yhteen.
Olen oikein urautunut kotiäiti, ehkä vähän muusta maailmasta vierautunut. Olen mieheni kanssa ollut valmis luopumaan siitä materiaalisesta hyvästä mitä palkkani tai pienempi lapsiluku olisi tuonut. En siis ole luuseri vaan koen eläväni elämäni parasta aikaa kotona!
Mutta mitä kauemmin olen ollut kotona sitä suuremmaksi on kynnys työelämään astumisesta kasvanut. Kaiken lisäksi en halua töihin sille alalle, josta valmistuin, sillä ala oli alunperinkin väärä. Kotona ollessani olen löytänyt todellisen kutsumusalani, mutta en usko pystyväni yhdistämään kotia, opiskelua ja työtä, sillä joutuisin rahoittamaan opintoni itse.
Ongelmia siis riittää: miten ihmeessä kukaan ottaa töihin ihmisen, jolla ei ole juuri ollenkaan työkokemusta, ja jolla on kolme lasta, joita joutuu vähän väliä hoitamaan kotona kuumeen tms. vuoksi? Olen korkeasti koulutettu, mutta sekin saattaa olla haitta. Kaiken lisäksi viihdyn erinomaisesti kotonani ja olen verkostoitunut aika vähän kotiäitivuosinani ainakaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla on mitään suhteita työnantajiin.
Onko täällä kukaan, joka olisi samassa tilanteessa tai tuntisi jonkun tällaisen tapauksen? Onko mulla toivoakaan saada töitä ja pitäisikö tyytyä ihan mihin työhön tahansa?
Kommentit (4)
Enpä tullut ajatelleeksi, että on tuo harjoittelumahdollisuus. Varmaan munkin täytyy ruveta ajattelemaan, että se olisi realistisin vaihtoehto. Kiitos vinkistä!
Itse olen palannut viime syksynä työelämään 5 vuotta kotona oltuani. Kävin välillä töissä kääntymässä, olin 10kk töissä eli todellisesta viimeisestä työpaikasta oli 6 vuotta. Minuakin ahdisti kovasti ajatus ja pelkäsin, etten kelpaa mihinkään.
Viime talvena, kun olin vielä kotona opiskelin ammattikorkeakoulussa ja se avasi silmäni. Tajusin, että kyllähän minä osaan vaikka mitä ja vaikka työkokemuksesta uupuu jotain, on tilalle tarjota elämänkokemuksen mukanaan tuomia asioita. Olen siis kääntänyt oman kotiäitiyteni hyödyksi. Opiskelu oli siitäkin hyvä juttu, että sain päivitettyä tietojani ja ennen kaikkea sain tulevan työnantajani vakuutettua paremmin osaamisestani ja mielenkiinnostani työhön.
Sain ihan mielenkiintoisen työn ja olen tosi tyytyväinen. Ja opiskelunälkä ei loppunut, vaan meinaan taas hakea opiskelemaan vaikka työ-koti ja opiskeluelämän yhdistäminen ei mikään helppo juttu ole.
Mulla takana kotivuosia kohta 7 ja kolme lasta.Tosin olen siinä sivussa vähän opiskellut kieliä, noin niinkuin harrastusmielessä,mutta saattaa niistäkin jotain apua olla.
Itse olen aika optimistinen.Kun työhaastatteluihin aikoinaan menen,aion tuoda ylpeänä esille kotivuodet,en pyytele anteeksi.Lisäksi olen ajatellut,että aloitan tavallaan alusta,en ole turhan ronkeli.Luotan myös siihen,että työelämään palattua on sitten taas helppo nostaa " vaativuusastetta" eli edetä eteenpäin.Mutta toki sitä välillä miettii,jos ei kaikki niin helposti käykään...
Hei!
Lähes joka sana on totta myös minun kohdallani! Lapsia vaan on neljä.. :D Mä olen ollut kotona kohta 8 vuotta, tosin opiskelin kahden ekan lapsen aikana ja valmistuin vähän ennen kolmannen syntymää. Nyt olen ollut hoitovapaalla kesästä -04.
Olen tämän talven ajan hakenut töitä, vakipaikkaan palaaminen (2-vuorotyö) ei oikein houkuttele. Haastatteluissakin olen käynyt, mutta juuri tämä pitkä kotonaolo aiheuttaa sen, että tiedot ja taidot omalta alalata on vanhentuneita.
Mulle ehdotettiin työharjoittelua ja itseasiassa sellainen projekti onkin viereillä. Yks työntantaja tarjoitui mut ottamaan ja työkkärin kans ollaan nyt asiaa suunnittelemassa. Tuon harjoittelun aikana voisin päivittää osaamistani ja sit onkin jo paremmat eväät. Harjottelun pituus ja työtehtävät räätälöidään tarpeita vastaaviksi ja erään oppilaitoksen kanssa yhteistyötä tekemällä voin suorittaa tarvittavia kursseja (esim. atk, kielet...)