Iltatähti vanhemmalla iällä?!
Ilman muuta kannattaa antaa lasten tulla vaikka nelikymppisenäkin. Itse nautin kahdesta iltatähdestäni vielä enemmän kuin 26-32 v. saaduista esikoisista. Vanhempana ei ole kiire touhuta niin paljon muuta, arvostukset ovat muuttuneet, fiilis on juuri "antaa ajan pysähtyä". Sitä vaan pysähtyy nauttimaan lapsistaan - tätä eroa on vähän vaikea selittää, en itsekään olisi pystynyt kuvittelemaan kolmikymppisenä, miten fiilikset muuttuu.
Terveydellisesti koin että nelikymppisenä olin ihanan hyvässä seurannassa, otin siitä kaiken irti, kävin loppuvaiheessa polilla säännöllisesti ja vauvaa ultrattiin useammin kuin normaalisti että josko kasvaa hyvin huolimatta verenpaineestani jne.
Toisin sanoen, vaikka vanhemmalla äidillä oma kunto ei ehkä enää ole huipussaan, odottajaa kyllä hoivataan ja seurataan niin että kaikki riskit taatusti ovat hyvässä seurannassa.
Nyt olen 45 ja kyllä vaan vielä tekisi mieli saada yksi pieni porukkaan.... :)
Kommentit (9)
Totta on, että tilastollisesti iäkkäämmät naiset ovat ns. riskisynnyttäjiä mutta tämäkin asia on yksilöllinen. Jos olet muuten terve, niin siitä vain. Kautta aikojen lapsia on syntynyt myös yli 40-vuotiaille.
Itse olin saanut jo lääkäreiden kiellon hankkia lapsia lisääntyneiden sydän- ja verisuonisairausriskien vuoksi. Kaksi lasta oli aina tuntunut liian standardilta ja vähältä ja haave kolmannesta kyti kunnes toteutui. Keskustelin asiasta vielä parin lääkärin kanssa (gynekologi ja neurologi) ja molemmat näyttivät vihreää valoa.
Tuli heti raskaaksi, raskaus sujui täysin mallikelpoisesti ilman mitään ongelmia. Synnytys oli paras kaikista ja lapsi terve.
Rankkaa oli vain valvominen yli 40-vuotiaana. Se kävi enemmän fysiikan kuin psyyken päälle eikä siihen auttanut mikään. Lapsi alkoi nukkua öitään vasta 2,5-vuotiaana. Mutta kaiken kaikkiaan olen nauttinut tästä lapsesta valtavasti ja pysäyttänyt ajan (karsinut turhat menot ja vauhdin elämästäni) hänen lapsuutensa ajaksi.
Ainut suru, mitä tunnen hänen kohdallaan, on pelko siitä, että elänkö riittävän vanhaksi. Olenko hänen tukenaan koko lapsuuden, nuoruuden ajan ja saanko vielä nähdä tämän lapseni lapset? Toinen ikävä asia on, että vanhojen vanhempien lapsilla ei yleensä ole isovanhempia, nämä ovat joko kuolleet tai vanhoina ovat jo itsekin autettavia.
Silti positiiviset asiat voittavat. Tsemppiä omalle valinnallesi!
Me teimme viidennen lapsen 40+ikäisenä.Edellinen oli jo yhdeksän ja vanhin kahdeksantoista. Kyllä kannatti. Odotus oli kaikista helpoin ja kaikki meni todella hyvin. Nyt on myös mukavaa, kun on paljon sisaruksia apuna hoitamassa ja hellimässä pientä. Toki yövalvominen rassaa, mutta ajattelen, että sitä kestää vain noin vuoden. Eniten rassaa ajatus siitä, etten voi jäädä rahan vuoksi hoitamaan kotiin häntä, vaan on palattava heti duuniin. Ei tässä yhteiskunnassa pärjää ns. duunarin palkalla seitsen henkinen perhe, jos vaan toinen on työssä. Olen sitä mieltä, että oli hyvä et ryhdyimme puuhaan vielä yhden lapsen hankkimiseen, on tämä niin antoisaa ollut kaikille ja nyt osaa nauttia kaikesta erilailla. Pohdinmme toki ikäämme ja sitä, että olemme vanhoja, kun lapsi on aikuinen, mut lohduttauduinmme sillä ajatuksella, et onhan hänellä onneksi sisarukset tukena aina.
puhut että toinen lapsi olisi joskus 40 v. tienoilla? onko siihen joku erityinen syy?
Minä olin 32 v. kun ensimmäinen lapseni syntyi ja 35 v. kun toinen lapsi tuli. meille riittää kaksi lasta mainiosti. mutta siis ikäeroa välissä 3,5 vuotta heillä. minusta se onn hyvä ikäero, sillä yli 3 v. ei enää ole sdamalla tavalla hoidettava ja ymmärtää myös paremmin vauvan tarpeet kuin esim 2 vuotias.
mutta en silti odottelisi 8 vuotta että ryhtyisin lapsia taas hankkimaan. miksi ihmeessä ? Itse ainakin ajattelen että aioin kyllä 40 v. olla jo enemmän taas aikuisten puuhissa kiinni, silloin on yövalvomiset valvottu ja vaipparumbat käyty läpi. en minä ainakaan jaksaisi tätä hoivavaihetta venyttää 10 vuoteen.
eli suosittelen lämpimästi toisen lapsen hankkimista( tai samista siis) paljon aiemmin kuin 40 vuotiaana.
Tammikuussa synnytin kolmannen lapsen, ikää tuli maaliskuussa 41, eikä raskausaikana eikä synnytyksessä ollut mitään ongelmia. Neuvolassa tahtoi vain mennä hermot,kun puhuttiin kuin ensisynnyttäjälle ja neuvolantäti oli joskus huomattavasti nuorempi :-D
Valvominen ei tunnu yhtään miltään, tosin takana 12 vuotta 5- vuorotyötä. Edelliset muksut ovat 19 ja 15- vuotiaita, joten lastenhoito apua saa kun kehtaa pyytää.
Mietin kyllä pitkään jaksanko taas tätä rumbaa, edellnen oli koliikkivauva ja se kun hellitti alkoi korvatulehdukset, mutta joka vauva on omanlainen.
Onhan se outoa alkaa taas miettimään päivähoito yms. ongelmia, minullakin tilanne se että hoitovapaalle ei ole varaa jäädä, asuntovelkaa yms. on yllinkyllin.
koska, ensimmäisen sain 28 vuotiaana ja toisen 38 vuotiaana ja tämä toinen raskaus oli ihan kamala. Ekassa ultassa löytyi niskapoimuturvotusta ja siitä iski paniikki mahdollisesta kehityshäiriöstä. Ne viikot olivat tosi pitkiä, kun ensin odotin lapsivesipunktioon ja sitten odottelin sen tulosta. Samoin minulla oli tuo raskausaika ihan kamala. Viimeiset pari kuukautta ei voinut nukkua oikein mitenkään samoin kävelylenkit jouduin jättämään kun en yksinkertaisesti voinut kävellä, sattuin vatsaan ja lantionseutuun ihan hirveästi. Samoin tämä toinen lapseni oli todella huono nukkuja. Poika on nyt 4 v. ja vasta tänä keväänä on alkanut nukkumaan niin, että herää vain kerran yössä. Jippii, vihdoinkin saan nukkua, tulihan sitä neljä vuotta valvottuakin. Monesti olen tässä katunut sitä, että en tehnyt niitä lapsia silloin putkeen. kumpa olisi ollut joku fiksu minulle sanomassa, että tee ne lapset nyt tai kadut ehkä myöhemmin.
Hei, minulla ihan sama juttu, vaikka esikoineni on jo murrosiässä. Olisi ihana jos syntyy vielä toinen lapsi, maanantaille sovitut kierukan poisto. Mieheni on puhunut vauvasta jo viisi vuotta ja vasta nyt itsekin haluan. Onhan heti raskauden alussa jotkut terveys- testit mistä pysty näkemään että jos jotain ? ettei missään nimessä? Vaikka olemme hyväkuntoisia, kiitos.
hei.omat kokemukseni iltatähdestä ovat myönteisiä. mulla on Isot tytöt,14 ja 16 v ja nyt Ihastuttava poju,puoli vuotta. täytin kesällä 40 vuotta. raskausaika meni samalla tavalla kuin "nuorenakin" ja synnytyskin ihan "normi". kaikkeen varmaan suhtautuu hiukan rennommin ja yritän ainakin panna mieleen kaikki kehitys vaiheet mitä pojalle tapahtuu. ihana seurattava. yö valvomiset on raskasta,mut onneks on iskät keksitty !!! kivaa loppukesää! :x
Olen 33-v. 3 lapsen äiti.paluu työelämään on edessä ja nautin nyt siitä että ei juuri nyt ole vauvaa hoidettavana ja saan vähän lisää vapautta tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia ja kotia.
Mutta mutta...lähes päivittäin haaveilen vielä saavani lisää lapsia,ainakin yhden.Luultavasti tämä olisi realistista vasta 40-hujakoilla.Mietinkin usein,että miltä se äitiys sitten hieman iäkkäämpänä tuntuisi,olisiko raskaus ja synnytys hurjasti rankempia jne. Toisaalta olen vakuuttunut että kokemus olisi varmasti upea ja hyvin erilainen kuin nyt...Olisi tosi kiva kuulla 40+-äitien kokemuksia odotuksesta ja äitiydestä niin henkisessä kuin fyysisessäkin mielessä,on kyseessä sitten iltatähti tai ensimmäinen.
40 v riskit nousee...itse tein 2 lasta 40 v...