Isyysmasennus?
Mieheni on aina ollut uraihminen, koko ajan menossa sekä työ- että urheiluharrastusten perässä. Meillä on 5- ja 3-vuotiaat lapset, joiden hoitaminen, ja ylipäänsä kodinhoito ym. hommat ovat minun vastuulla.
Mies on tosi stressaantunut lapsista. He kuulemma vaikeuttavat hänen elämäänsä, ovat tiellä, hänellä ei ole omaa aikaa ollenkaan. Onpa hän sanonut, että lapset ovat tyhmin teko mitä hän on elämässään tehnyt. Hän kertoo minulle haavaillen, miten ihanaa elämämme olisi ilman lapsia.
Minusta tuntuu pahalta. Sanoin hänelle, että jos meillä ei olisi lapsia, tuskin olisimme enää edes yhdessä. Minä nimittäin rakastan lapsia enkä voisi kuvitella elämää ilman heitä.
Tunnustan, että aikoinaan kun rupesimme suunnittelemaan perheen perustamista, mieheni toi julki suhtautumisensa lapsiin. Mutta sain suostuteltua hänet vauvaan, ja vielä toiseenkin. Äitiysloma-aika menikin ihan hyvin, koska olin kotona vain lasta ja miestä varten. Nyt kun olen töissä, tilanne on lähes sietämätön.
Pakkotilanteessa mies kyllä hoitaa lapsia, mutta aina pitkin hampain ja purnaten. Olen miettinyt, pitäisikö meidän mennä keskustelemaan asiasta ammattiauttajan kanssa. Tuntuu, että kohta on helpompaa olla yksinhuoltaja kuin hoitaa kahta lasta ja masentunutta miestä.
Neuvoja, kokemuksia?
Kommentit (5)
No, voihan se toki olla isyysmasennustakin, mutta enemmän miehesi kuulostaa perusitsekkäältä tapaukselta. Onko kenties äitinsä ainokainen? Vai se ainoa poika?
Myönnettäköön, että itse olen nyt hieman katkeralla päällä, oma mieheni on ilmoittanut että haluaa eron. Ja yksi syy on se, että minä halusin ja sain lapsia, jotka ovat nyt alle kaksi ja alle puolivuotiaat. Ja hän haluaisi viettää mukavaa aikuisen elämää, matkustella ja odottaa pikkuvaimolta passausta. Ja minun, siis häntä liki kymmenen vuotta nuoremman vaimon olisi pitänyt suostua pelkän viikonloppuäitipuolen rooliin. No, sain silloin tahtoni läpi, kahteen kertaan, ja tulos on lopulta ero. Kun passattavia on kolme, aika käy vähiin...
Asiaan kyllä toki liittyy paljon muutakin, ja siksi olen toisaalta asian hyväksynyt ja näen että minunkin kannaltani on parempi erota, jotta saan itseni takaisin.
No, siis. Ennen kuin kuitenkaan ryhdyt eroa suunnittelemaan, selvitä, onko miehesi halukas parisuhdeterapiaan. Taloudellisesti ero on kuitenkin aina raskas.
No, täytyyhän sitä muitakin syitä olla jatkaa avioliitossa kuin ne taloudelliset. Mutta ne saavat harkitsemaan pidempään ja yrittämään saada homma vielä kerran toimimaan. Jos teidän suhteessanne ei muuta perustavanlaatuista vikaa ole, asioita voitaneen vielä korjata. Itselläni ei vain juuri nyt ole kovin valoisa näkemys miehistä...
Rohkeutta ja päättäväisyyttä!
Eroa en ole vielä missään nimessä suostunut ajattelemaan vaihtoehtona, koska kaikesta huolimatta rakastan miestäni. Parisuhde meillä kukoistaa, siinä ei ole ongelmia. Toivon hartaasti, että aika kuluu nopeasti, lapset kasvavat ja sitä kautta tilanne helpottuu.
Mies ei ole ainoa lapsi, mutta ainoa poika kylläkin. Ja hänen lapsuuden kodissaan on edelleen vallassa perinteiset miehen ja naisen roolit. En ole koskaan nähnyt appiukkoni laittavan ruokaa, saati sitten siivoavan.
Mutta tietoisena tästä olen miehen itselleni ottanut, mutta tuntuu että lasten synnyttyä tilanne on kärjistynyt aivan mahdottomaksi. Tiedän että mieheni on itsekäs, kunnianhimoinen ja eteenpäin pyrkivä. Kun vain saisin ujutettua hänen päähänsä ajatuksen, että nimenomaan hänen erinomaisuutensa jatkuu lapsissa ja siksi on tärkeää pitää heistä hyvää huolta :)
Juu.. Hyvä siis, että teillä ei avioliiton perusteissa ole vikaa ja että olet ensisijaisesti pysymässä yhdessä. Aina parempi niin :) Niin minäkin toisaalta toivoisin.
Niinhän se on, että kun tietää että mitä on itse valinnut, on helpompi jaksaa ne hankalatkin ajat. Ja nainen on kuulemma se kaula joka perheen pään kääntää, eli onnea siihen ajatusten ujutteluun ;) Päämäärä tietoinen mies on kuitenkin aika arvostettava otus.
Oma mieheni on äitinsä ainokainen, siksi vain tuntui niin tutulta heti alkuun.
Ja onhan se niin, että jos apu tulee pitkin hampain ja nurinalla, melkein on mieluummin pyytämättä ja soittaa MLL tytöt apuun ja maksaa lasten hoidosta. Tosin sellaista ehdottamalla on minun mieheni ainakin jäänyt hoitamaan lapsia jos on minun täytynyt yksin päästä johonkin. Vielä ei ole ulkopuolista tarvittu. Kokeileppa sitä...
Tuon ikäisten kanssahan voi jo tehdä vaikka mitä! Mieti mistä miehesi pitää ja järjestä hänet tekemään sitä vaikka aina yhden lapsen kanssa kerrallaan. Mukava yhteinen aika ja kokemukset rakentavat läheistä suhdetta vanhemman ja lapsen välillä. Lapset innostuvat helposti kaikesta ja miehesi kokee, että hänellä on jotain yhteistä lapsen kanssa. Hän ei ehkä ole vielä huomannut, etteivät lapsenne enää ole vaipatettavia vauvoja vaan jo ihan kivoja kavereitakin!