Uusi parisuhde
Olen eronnut ja kesällä tapasin uuden miehen. Hän on ihana mies. Kerroin jo alussa että minulla on kaksi lasta. Hän ei välitä lapsista, ei ole tottunut pieniin lapsiin. Hän kuitenkin juttelee lapsilleni mutta ei kestä kuunnella kitinää eikä tappelua.
Välillä mietin että miksi olen hänen kanssaan, mutta ilmeisesti välitän hänestä niin paljon. Hän kyllä näkee lapseni todella harvoin. Toivon että hän voisi hyväksyä lapseni, hänen vanhemmilla ei ollut lapsiani mitään vastaan. Mies puhuu välillä aika ilkeästi lapsista ja ex-miehestäni. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Kerran hän puoli tosissaan kosi minua, myöhemmin sanoi että jos olisi niitä lapsia niin kosisi oikeasti. En kyllä menisi vielä kihloihin kun ei olla tunnettu kovin kauaa.
Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia???
Mies on minulle erittäin tärkeä ja rakas mutta lapset menevät kuitenkin hänen edelle. Toisaalta toivon että ajanmyötä hän oppisi olemaan lasteni kanssa, mutta kuinka pitkään siihen menee, ja jos ajanmyötä ei opikaan. Toivon kuitenkin parasta.
En ole puhunut tästä muille kuin ystävilleni. Osa heistä on sanonut että jätä hänet, sitä en haluaisi. Mitä teen?
Kommentit (12)
Ettehän te kauaa ole vielä seurustelleet. Inhottavalta tilanteelta kuulostaa. Itse en alkaisi edes seurustelemaan miehen kanssa, jos ei lapsia hyväksyisi. Pidä lapset ja mies erillään ja anna ajan kulua. Elä " kahta elämää" tai jätä mies. En alkaisi väkisin miestä lasten lähettyvillä pitää.
yh-äippä82:
...Hän ei välitä lapsista, ei ole tottunut pieniin lapsiin. Hän kuitenkin juttelee lapsilleni mutta ei kestä kuunnella kitinää eikä tappelua......Mies puhuu välillä aika ilkeästi lapsista ja ex-miehestäni...
...myöhemmin sanoi että jos olisi niitä lapsia niin kosisi oikeasti...
poimin tuohon osan tekstistäsi. miltä näyttää omasta mielestäsi?
t, entinen yh
Näköjään pieni kirjoitusvirhe tullut... Eli jos niitä lapsia ei olisi niin kosisi oikeasti.
Nyt kun lukee toisten kirjoituksia niin omat kertomukset olisi pitänyt jättää kertomatta.
Eipä tuo ex-miehenikään uus emäntä välitä noista lapsista.
Miksi epäonnistun kaikissa suhteissani????
yh-äippä82:
Nyt kun lukee toisten kirjoituksia niin omat kertomukset olisi pitänyt jättää kertomatta.
Eipä tuo ex-miehenikään uus emäntä välitä noista lapsista.
Miksi epäonnistun kaikissa suhteissani????
Äläs nyt masennu! Nämä asiat ovat vaikeita eikä niissä kukaan sen paremmin onnistu kuin epäonnistu!
Mulle tuli mieleen että älä rakastumisen huumassa laita lapsia kakkoseksi, vaikka mieli tekisikin. Kadut sitä aivan satavarmasti! Mies on aikuinen, hänen pitäisi ymmärtää ja sopeutua. Jos ei pysty, mieti haluatko olla hänen kanssaan. Sinä olet lapsillesi kaikki kaikessa, älä petä heitä!
Arvosta lapsiasi, itseäsi ja omaa äitiyttäsi! Aivan varmasti löydät vielä kumppanin joka arvostaa myös näitä kaikkia!
Peesaan marga_ nimimerkillä kirjoittavaa..... todellakin.
Ei kukaan varmasti arvostele, itse halusit mielipidettä. Älä petä lapsiasi, sitä kadut varmasti, kuten edellinen kirjoitti.
Se, että lasten isän uusi puoliso ei välitä lapsistanne ei todellakaan anna oikeutusta sille ettei tämän sinun puolisonkaan pitäisi. Sinun pitää kantaa vastuu siitä, siihen et pysty vaikuttamaan millaisen puolison lasten isä valitsee.
Itsellä sydän verta itkee jo pelkästä ajatuksesta, että antaisin jonkun joka " kuuluu" perheeseen kohdella lapsiani niin kuin kerroit miehesi tekevän.
yh-äippä82:
Nyt kun lukee toisten kirjoituksia niin omat kertomukset olisi pitänyt jättää kertomatta.
Hyvä kun kirjoitit, älä nyt sitä ala harmitteleen. Joskus on hyvä kuulla toisten suusta asioita, vaikka eivät olekaan samaa mieltä asiasta kanssasi. Pää pystyyn, ethän sinä ole epäonnistunut! Mies vaan ei ole sopiva sinulle. Lapset on omia lapsia hautaan asti, mutta miehet tulee ja menee. Parempaa sinulle tiedossa, -ihan varmasti!
(Ja sitäpaitsi jos tämä mies sinusta välittää ihan oikeesti (rakastaa) niin eihän siinä nyt mitkään lapset asiaa hidasta!)
Eli peesaan minakin muutamaa edellista: SINA (ja tietysti lapsesi) ansaitset jotain paaaljon parempaa. Kirjoituksesi perusteella tuntuu etta olet valmis tyytymaan aivan liian vahaan, kylla sinulla on oikeus vaatia paljon parempaa kohtelua seka itsellesi etta lapsillesi (ja te olette paketti, siita ei paase mihinkaan, tulevan miehesi taytyy suhtautua positiivisella tavalla myos lapsiisi), ja jos (tai kun) et sita talta miehelta saa niin ei han nyt oikeastaan niin kiva ihminen voi olla. Minusta on henk. koht. vain hyva etta kirjoitit, ala sita murehdi.
olen nyt 2,5-vuotta olut uuden mieheni kanssa.Meillä yksi yhteinen ja minulla 2lasta entisestä suhteesta.
Alussa vietin kaiken ajan kun lapset oli isällään kaksin miehen kanssa,ja tutustuttiin toisiimme kunnolla.silloin kun lapset olivat kotona,keskityttiin tekemään asioita yhdessä kaikki neljä=)Ja hyvin on mies sopeutunut,vaikka oli vuosia nuorempi keskellä bailuputkea elävä nuorimies=)
Nyt menee jo rutiinilla lasten kanssa,eikä erotella meidän ja teidän lapsia.Nytkin on mies " minun" lapseni kanssa harrastamassa.
Ympäriltä saatiin kommenttia,ettei tuosta mitään tule,kun asiat tapahtu nopeestikkin=)Mutta ilman kriisiä selvitty tähän asti.Kun isommat lapset ovat isällään,pistämme vauvankin välillä hoitoon ja keskitymme vain toisiimme.
Alusta asti tein selväksi että lapset kuuluu mun elämään ja jos ei siihen sopeudu niin suhteelle ei ole edellytyksiä.
ennen tätä suhdetta tuli tapailtua kaikenlaista häiskää,joista jälkikäteen miettinyt että miksi,koska ne eivät olisi sopeutuneet perhe-elämään millään..mutta eron jälkeen oli itsetuntokin nolla,ja luulin etten koskaan löydä kunnon miestä ja jostain joutuu tinkimään.Ohjeeksi sanoisin että ei kannata tinkiä mistään,ainakaan lasten hyvinvoinnista.
siskoni sanoi aikoinaan, kun tutustui uuteen mieheen, että hänen mukanaan tulee poikakin, ja se on koko paketti tai ei mitään, että jos hänen kanssaan yhteen menee niin automaattisesti poika saa myös toisen vanhemman. Eli tyyliin ota tai jätä, mutta vain häntä yksin ei voi valita.
Musta aika hyvin, ja heti alkuun teki pelisäännöt selväks, tais olla peräti ekana iltana kun tutustuivat.
Toivottavasti asiat selviää parhain päin.
Jade ja tyty 2v.
Minulle tuli vähän sellainen olo, että tuo ilkeästi sinun exästä ja lapsista puhuminen, on ihan mustasukkaisuutta ja epävarmuutta. Tällä uudella miehellä kun ei ole lapsia, hänestä sinä voit tuntua kovin kokeneelta, ja häntä se jotenkin ahdistaa. Hänelle voi olla vaikeaa hyväksyä, että häntä ennen sinä olet rakastanut kovasti toista miestä ja hankkinut hänen kanssaan lapsia. Häneltä itseltään tuollainen suhde mahdollisesti puuttuu.
Lapsettomat eivät yleisesti kestä kitinää yhtään. Oma sisareni pomppaa pystyyn kuin ohjus, jos vaunuista kuuluu pienikin inahdus. Itse olen kahden lapsen äitinä jo oppinut erottamaan unikitinän todellisesta hädästä :) Samoin lapseton veljeni komentelee minua jatkuvasti ottamaan lapsia syliin, kun ne näyttävät niin onnettomilta syöttötuolissa tms. Vai tarkoititko, että tämä uusi mies suuttuu, jos lapset kitisevät?
Minusta sinun pitää nyt uskoa itseesi. Olet nimimerkistäsi päätellen nuori nainen, ja sinulla on elämä vielä edessä. Eron jälkeen itsetunto voi olla huono, ja itse koin, että huonolla itsetunnolla varustettuna vedin puoleeni tosi surkeitä äijiä. Tällä en siis tarkoita, että tämä sinun nykyisesi olisi mitenkään surkea. Itselläni oli nuorena tosi huono itsetunto, tyydyin tosi vähään ja vähää minä sitten sainkin. Vasta kun aloin ajatella enemmän itseäni, hakea itselleni kivoja harrastuksia ja tutustua ennen kaikkea itseeni, aloin kuin ihmeen kaupalla törmätä kivoihin kavereihin ja hyviin miehiinkin. Itse olin tosi alamaissa ja päätin unohtaa miehet hetkeksi kokonaan. Aloin käydä tanssitunneilla, teatterissa, lukea kirjoja jne. Mutta tää nyt eksyikin aiheesta.
Yritän siis sanoa, että sinä olet arvokas ihminen, kahden pienen lapsen äiti. Minusta tuollainen, että mies sanoo, että kosisi oikeasti, jos lapsia ei olisi, on henkistä väkivaltaa. Siitä tulee sellainen olo, että lapset jotenkin tekisivät sinusta huonomman ihmisen. Älä missään nimessä ajattele niin! Ero koskettaa lapsia aina, joten lapset tarvitsevat nyt kovasti tukea. Älä vain tingi heidän hyvinvoinnistaan. Eli olet tosi oikeassa, kun sanot, että lapset tulevat sinulla aina ykkösinä. Se juuri kertoo, että olet kunnon ihminen ja hyvä äiti.
Tälle uudelle miehelle voisit minusta ihan teroittaa mieleen, että olet tosiaan pienten lasten äiti ja lapset tunnetusti tarvitsevat äitiään. On ymmärrettävää, että uudelle miehelle tilanne on outo ja vaikea myös. Mutta hän on kuitenkin aikuinen ihminen. Muistuta, että lapset ovat mukanasi aina, ja jos se on uudelle miehelle liikaa, on ehkä parasta, että suhteenne ei jatku. Jos taas mies kokee, että tarvitsee vain aikaa sopeutua, edetkää todella hitaasti tunnustellen. Tosiaan kihlautuminen n. puolen vuoden tuntemisen jälkeen, on minustakin turhan nopeaa. Olet minusta siinäkin tosi oikeassa.
Täällä saa usein hyvin ehdottomia mielipiteitä kysymyksiinsä, eli osa neuvoo jättämään miehen heti :) Päätös on täysin sinun, tunnustele tunteitasi ja luota itseesi. Kirjoituksestasi päätellen olet ihan vastuuntuntoinen fiksu ihminen. Ja muista, että ilman miestäkin pärjää. Minulla on paljon tuttuja, jotka eivät oikein osaa olla yksin, joten heillä on sitten aina seuralainen usein ihan tavan vuoksi. Etenkin naiset kokevat seurustelemattomuutensa usein häpeällisenä. Monilla on mottona, että parempi huonokin mies kun ei miestä ollenkaan. Vaikka oikeasti se on juuri päinvastoin.
Joskus on tosi viisasta olla yksinkin, ainakin itselläni se oli tosi hyvää aikaa. Minusta suhde on hyvä aloittaa siltä pohjalta, että yksinkin pärjää mutta toisen seura on kivaa plussaa. Eli jos hakee kumppania täyttämään jonkun paikan, suhde voi helpommin epäonnistua.
Kaikkea hyvää sinulle ja onnea matkaan, minkä päätöksen sitten ikinä teetkin!
Et sinä epäonnistu kaikissa suhteissasi..! Mutta - se mies, josta on parisuhteeseen ei todennäköisesti ole ensimmäinen vastaantulija, eikä edes toinen, eikä ehkä kymmenes tai kahdeskymmeneskään. Eli kärsivällisyyttä. Sanoisin sinulle samaa tästä kuin kaverisi ja monet palstallakin - jätä mies. Kuinka elämänne sujuisi esim. avoliitossa, kun tämä mies ei kestä edes lasten kiukuttelua?
Maailma on täynny miehiä ja myös sellaisia, jotka tulevat lasten kanssa toimeen. On myös miehiä, jotka ovat eronneet ja heillä on itselläänkin lapsi suhteesta, tuo lisää ymmärrystä asiaan. Älä pelkää että jäät yksin, älä huoli ketään jotenkuten tyydyttävää miestä vaan malta odottaa että löytyy mies joka on valmis rakastamaan niin sinua kuin lapsiasikin, isäpuolena.
Kun erosin lapsen isästä, selkeä kriteeri uudelle kumppanille oli että hyväksyy täysin lapseni ja osallistuu arkeen, eli pääsen esim. kuntosalille käymään ja isäpuoli on lapsen kanssa ilman että se on ongelma, kuten käytännössä nyt tapahtuukin.
terveisin uusioperheläinen :)
Tässä varmasti vaikea kenekään ulkopuolisen oikeasti neuvoa. Mutta lähipiirissä sattunut muutamia samankaltaisia tapauksia ja niistä ei ole mitään hyvää seurannut. En usko, että ajankaan kanssa mies tottuu lapsiin ja kun se ei riitä että tottuu vaan niistä pitää myös tykätä. Lapset huomaavat varmasti kylmäkiskoisuuden. Voin hyvin ymmärtää, varsinkin miessukupuolesta puhuttaessa, että voi olla vaikea hyväksyä toisen lapsia. Älä anna minkään mennä lapsiesi edelle. Mitä sitten, jos teille tulee yhteinen lapsi? Yhdessä näistä tuntemistani perheistä tilanne räjähti täysin käsiin sen jälkeen ja ero tuli. Mies mollasi naisen lapset ja piti omansa ylitsevuotavasti ensisijaisena, vaati sitä myös tältä äidiltä. Tunnen tämän perheen juuri tämän " kylmäkiskoisen" miehen kautta, jonka olen tuntenut vuosikausia. Nainen otti ja lähti kaikkien kolmen lapsen kanssa ja nyt sitten taistellaan tämän yhteisen huoltajuudesta.