Raha-asioista: yhteiset vai erilliset tilit ja lainat jos vanhemmilla eri verran varallisuutta???

Meillä on ollut yhteiset rahat ihan alusta asti, jo silloin kun oltiinv asta muuttamassa yhteen. Se tuli siitä että mun kumppania harmitti jos joskus hänen palkkansa oli käytetty johonkin kivaan, esim. reissailuun, ja sit mä maksoin kaupassa parin kympin ostokset. Musta se oli ihan hölmöä ja ehdotin että jos otetaan yhteinen tili niin ei sitten tartte hänen murehtia kumman pennosista se raha on peräisin.



Tää siis meni niin päin että hän tunsin silloin alussa tarvetta elättää mut, kun mä olin opiskelija. Sit kun siirryin töihin ja ansaitsinkin n. 500 euroa kuussa enemmän kuin hän, ei enää tarvinnut ihmetellä. Nyt meillä on yhteinen asuntolaina 50% molempien nimissä, joka maksetaan käytännössä hänen tuloillaan ja sit mun tuloilla eletään ja maksellana muita laskuja, vaikka oikeasti on vähän vaikea edelleen erottaa mistä mikäkin menee mutta meidän rahat tulee eri aikoihin ja lainan lyhennys menee hänen palkkapäivänään. Meilläkin on S-tili, johon tulevaisuudessa siirretään mun vanhempainrahat ja niillä hoidetaan ruokaostokset, auton tankkaus ym. Niin, ja rekisteröidyssä parisuhteessa ollaan eli ei edes ole kyse perivanhoillisesta äijästä :)



Meillä on kaksi autoa, uudempi hänen nimissään ja hänen velallaan, vanhempi velaton mun nimissä. Käytännössä minä ajan uudemmalla, joka kuluttaa enemmän ja on turvallisempi koska olen raskaana, teen töitä kotona ja ajan vähemmän, hän taas ajaa työmatkat pieniruokaisemmalla.



Mä oon aiemmin elänyt sellaisessa suhteessa, jossa tunsin tulleeni massiivisesti hyväksikäytetyksi rahan suhteen. Minä säntillisempänä ihmisenä huolehdin siitä että kotona on ruokaa ja vuokra maksettu, hän taas käytti omat satunnaiset isommat tulonsa (freelanseri) uusiin vaatteisiin *itselleen* ja kivoihin " leluihin" *itselleen* niinkuin pleikkariin tai makeeseen keittiön pöytään. Siitä suhteesta irti päästyäni mun olis kyllä ollutkin vaikea olla samanlaisessa suhteessa.



Tässä kai kysymys on asenteesta ja luottamuksesta. Että kun yhdessä ollaan, yhteisiä unelmia toteutetaan (niin kuin talon osto, lapsi kallliilla hedelmöityshoidoilla) niin totta kai myös rahat on yhteisiä. Me jaetaan elämässä niin hyvät kuin huonotkin asiat, ilot ja pettymykset. Miksei sitten velkaa ja tuloja?

Laina on molempien nimissä. Molemmat tienaamme suunnilleen saman verran kun olen töissä.Tällä hetkellä hoitovapaalla.



Omat tilit on, lainanlyhennys menee mun tilitä yleensä ja mies maksaa suurimman osan muista laskuista, paitsi sellaiset mun omat ylimääräiset kuten aikakausilehtitilaukset ym. Ei ne summat varmaan aina tasan mene, muttei kyllä lasketakaan. Se maksaa jolla on tilillä rahaa, ja jos toiselta loppuu tyystin käyttöraha niin toinen antaa omalta tililtään. Toimii meillä hyvin, kun ollaan suht samanlaisia rahankäyttäjiä, keskivertoja ;)



Tällä hetkellä hoitovapaan takia, on lyhennysvapaata lainasta ja maksetaan vain korot ja ne menee edelleen mun tililtä. Mutta todellakin perheen yhteisiä rahoja kaikki, että ei kytätä millintarkasti tosiaankaan kummalla enemmän rahaa. Ja tietenkin nyt mies käytännössä maksaa enemmän koska mulla ei juuri tuloja ole..



Niin, naimisissa ollaan ja kaksi lasta.

Meilla on yhteinen ' paatili' , omia tileja kummallakin, mutta kaikki rahat ovat yhteisia.



Ovat olleet oikeastaan jo ennekuin menimme melkein 8 v sitten naimisiin, ja ennekuin oli lapsiakaan. Mieheni toi liittoon pienet saastot, mina kunnon opintolainan. Mieheni tienaa kaksi kertaa sen mita mina (vaikka on ollut lyhyita jaksoja jolloin mina olen tienannut enemman). Isot hankinnat paatetaan yhdessa, tietenkin, muuten kumpikin paattaa itse mita tarvitsee itselle, kotiin tai lapsille.



Mun on vaikeaa ymmartaa etta kun joskus satun menemaan lounaalle vaikka nyt yhden kollegapariskunnan kanssa niin lounaan jalkeen he sitten kayvat semmoisia sananvaihtoja (siis taysin ystavallisia) tyyllin ' unohdin lompakon toimistoon, voitko sina maksaa, mina maksan sitten sulle' tai ' sinahan maksoit viimeksi, anna nyt mina maksan' . Meilla kun on kaikki rahat yhteisie, niin tommoiseen en ole koskaan tottunut (en myoskaan lapsuudenkodissani, jossa vasta minun jo pois muutettuani aiti ehdotti kolmen tilin systeemia: kummalakin omat ja sitten yksi yhteinen johon laitetaan suhteututesti saman verran).

Jos tulosi pienenevät siksi, että hoidat kotona yhteisiä lapsia niin kai nyt sovitte sekä päivittäiset raha-asiat että omaisuuden karttumisen niin, että kaikki tappio ei sinulle kaadu?



Meillä oli vanhempainvapaiden aikaan käytössä yhteisten tulojen ja menojen systeemi. Päivärahani oli tosin suunnilleen saman kokoinen kuin miehen tili, joten tilanne oli aika tasapuolinen. Lainan maksusta pidimme vapaata. Nyt olemme juuri perustaneet.

Kun minulla oli hoitovapaan aikana pienemmät tulot niin totta kai elimme silloin miehen tuloilla - ei siinä eritelty sitä kuka mitäkin tienaa. Ei mies silloin ostellut tai tehnyt mitään sen kummemmin ylimääräistä kuin minäkään, koko perheen tulothan siinä laskivat eivätkä vain minun. Onhan ne lapset miehenkin lapsia ja hänen tulee osallistua heidän hoitoon ja kasvatukseen ja rahoittaa sitä siinä missä minunkin.

anteeksi provosoivalta kuulostava sisältö, mutta tämä on henkilökohtainen mielipiteeni (ei millään pahalla!)



itse olen mennyt naimisiin sillä mielellä, että loppuelämä yhdessä ollaan. ei olisi tullut mieleenkään uskaltautua jakamaan elämäni -arvokkaimman omaisuuteni siis- jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa en voisi jakaa jotain vähempiarvoista kuten pankkitiliä. sillä ei ole merkitystä kumpi tienaa enemmän.



ja lapsen kanssa sama juttu. miten voi uskaltaa " tehdä" toisen kanssa niin ison asian kuin lapsen, ellei uskalla ottaa yhteistä asuntolainaa?



olisi moraalisesti tosi arveluttavaa jos samassa perheessä olisi 2 eri varallisuusluokkaa. ja kelahan laskee kuitenkin esim hoitolisään vaikuttaviksi tuloiksi sekä omat että puolison. laista löytyy myös kohta, että puolisoilla on toisistaan... mikä se sana on? kumminkin, " elatusvelvollisuutta" sillä tarkoitetaan.



silti vierastan ilmaisua että mies elättää meidät. tai niinhän se todella on, kyllä mies perinteiseen tapaan elättää perheen rahallisesti kun äiti on kotona lapsen (tai lasten) kanssa. mutta olisi kummallista ajatella asiaa sen enempää. perhe on yksikkö, ja tilipäivinä maksetaan laskuja ja laitetaan säästöön jos voidaan. sillä ei ole väliä, onko " tilipäivä" seurausta miehen tekemistä töistä vai minun.



ja " elättämiseen" liittyy kyllä yhtä tärkeänä osana kuin työ, myös se että kotona tapahtuu jotain (pyykit, siivous, tiskaus, sisustus, lastenhoito, laskujen maksu, ostoksilla käynti jne). ja tietysti myös työssäkäyvä osapuoli tekee kotitöitä. pitäähän ne tehdä silloinkin kun molemmat on töissä.



mihin se mies niitä OMIA sijoituksiaan tarvitsee? tulevaisuutta varten? eikös se tulevaisuus ole omassa perheessä? ja silloin niistä sijoituksista pitäisi kysyä vaimonkin mielipidettä.

Kun menimme naimisiin, kummallakaan ei ollut omaisuutta ja palkkakin on samaa luokkaa, joten tilanne oli siinä mielessä helppo.



Meillä on omat palkkatilit, joilta laitamme molemmat saman verran rahaa kuukaudessa lainanhoitotilille, jolta lyhentyy asuntolaina, laina on siis yhteinen. Lisäksi laitamme tietyn samansuuruisen summan kuukaudessa yhteiselle tilille, mistä ostamme ruuat yms. Lapsilisän laitamme myös tälle tilille ja ostamme lapsen vaatteet ja tarvikkeet siltä tililtä. Lisäksi yhteisellä tilillä on häälahjasäästöjä yms.



Haluan pitää myös omat tilit, koska jonkin verran palkasta jää asunnon, ruuan yms. jälkeen yli ja haluamme käyttää ne eri asioihin, esimerkiksi mies säästää johonkin isompaan harrastusvälineeseen, minä ostan itselleni useammin vaatteita. Ei sitten tule riitaa, että taas olet ostanut itsellesi jotain noin kallista.



Tosin vasta olen äippälomalle jäämässä eli hoitavapaasta ei ole vielä kokemusta. Olemme kuitenkin puhuneet, että jos jään hoitovapaalle yhteistä lastamme hoitamaan, niin sen aikaa mies maksaa ainakin lainan ja ehkä muutkin säännölliset kulut kokonaan (meillä ei hoitorahaan saa mitään kunnallisia korotuksia eli on jotain muutamia satoja). Samoin tekisin minä jos mies jäisikin hoitovapaalle. Töistä pois jääminen lapsen takia on mielestäni yhteisen lapsen ja yhteisen perheen eteen työskentelyä.



Mutta tosiaan tilanteemme on siinä mielessä helppo, että ennen avioliittoa eroja tuloissa ja omaisuuksissa ei ollut.

Eli ma olen siis aina halunnut oman pankkitilin, mutta ihan yhdessa raha-asioita hoidetaan vaikkei niita nyt niin pennilleen lasketakaan. Meilla on tosin molemmilla suht. koht. samanlaiset tulot, minulla hiukan suuremmat kuin miehella. Asuntolaina on yhteinen ja lahtiessamme avioliittoon olimme kumpikin velkaisia opiskelijoita, sitten maksettiin yhdessa velat pois (mulla oli huomattavasti enemman velkaa kuin miehella) ja nyt ollaan tassa vaiheessa.

Meillä on molemmilla omat tilit, mutta yhteiset rahat, noin suunnilleen. Tulotasomme ei ole ollenkaan samanlainen, toinen tienaa noin 3-4 kertaa enemmän kuin toinen. Molemmat osallistuvat perheen menojen kattamiseen samanlaisella suhteellisella osuudella.



Asuntolaina on puoliksi ja siten myös talon omistus. Autot on vain toisen nimissä.



Suurempituloisen ylijäämällä rahoitetaan lomia ym ja jotain jää vielä säästöönkin.



Meillä on avioehtosopimus joka sanoo että omissa nimissä oleva omaisuus on omaa. Eli eron kohdatessa tilillä olevat rahat on sitten sen jolla on oikeus tiliin. Meillä kummallakaan ei ole oikeutta toisen tiliin (paitsi että minä käytän miehen salasanoja nettipankissa, hän ei tunne mun).



Jos jäisin palkattomaksi yhteisiä lapsia ja kotia hoitamaan, en suostuisi syöksykierteeseen!

...mutta osaksi on yhteiset ja osaksi omat.

Laina meillä on yhteisissä nimissä ja lainan lyhenykset maksetaan puoliksi, samoin myös muut laskut, kuten lämmitys, vesi, sähkö,vakuutukset ym.. Nämä menee yhteiseltä tilitä jonne kumpikin laittaa rahaa aina sen mukaan paljonko on laskuja.

Mies maksaa yksin omaa opintolainaa ja minä maksan autoa, auto on kyllä minun nimissä koska olen sen ostanutkin ennekuin alettiin seurustelemaan, vakuutukset siitä maksetaan puoliksi kun kumpikin sitä käyttää. Tuolle tilille on myös kerätty rahaa että sitten kun saadaan perheenlisäystä niin voi ostaa kaikkea vauvalle tarvittavaa.

Kummallakin on myös omat tilit mikä on minusta ihan hyvä että saa hömpötellä omiin menoihin :). Kertaakaan ei ol vielä tullut riitaa että mitä rahoilla tehdään, ja nykyään on kyllä nuo omat hömpötykset vähentynyt kun ostettiin talo ja sitä ollaan kovasti sisutettu :).

Asunnon omistus ja samoin mökkitontin. Olin hoitovapaalla 3v ja toki rahamme olivat silloinkin yhteisiä. Meillä on samanlaset kulutustavat ja yhteiset lapset, miksi minulle kuuluisikaan vähemmän kaikkea? Mieheni tienaa monin kerroin enemmän kuin itse ja maksaa minulle myös lisäeläkevakuutusta. Jossain vaiheessa tienasimme suunnilleen saman, mutta tilanteet vaihtelevat. Päävastuu kahdesta lapsesta on kuitenkin minulla hänen pitkien ja vaativien työpäiviensä takia.

mutta omat tilit.

Useamman kerran olen ollut hoitovapaalla ja olemme aina laskeneet pakolliset menot summaksi.Siis asumismenot,lehdet,puhelimet,lasten harrastukset jne. Ne maksetaan ja hoitovapaalla kun olen tuloni luonnollisesti pienemmät,joten siirrämme miehen palkasta minun tililleni summan joka vastaa puolta pakollisten menojen jälkeen jäävästä summasta.

Molemmilla siis täsmälleen saman verran käyttörahaa kuussa.

Ruokaa ostamme molemmat..samoin lasten vaatteet yn. menevät molempien kukkarosta vaikka minä vaatteet valitsen : )



Ei koskaan ole ollut vääntöä raha-asioiden suhteen....joskus käyttövaraa on tosi niukasti,silloin mietimme yhdessä tarkemmin mitä ostetaan.Mies myös erittäin hyvin tietoinen ruoan hinnoista ja osaa hyödyntää hyvän tarjouksen jos bongaa : )

Meillä on molemmilla omat käyttötilit ja yhteiset lainanhoito- ja säästötilit. Toinen tienaa selvästi enemmän.



Rahat ovat yhteisiä: pari kertaa kuussa tarkistetaan, mitä laskuja on maksettavana ja varataan tietty summa ruoka- ja talousrahaa. Molemmille varataan omaa rahaa, jonka käytöstä toisella ei ole lupa motkottaa. Jos jotain jää, laitetaan säästöön (esim. matkaa varten). Isommat hankinnat mietitään yhdessä. Asuntolaina on molempien nimissä, auto miehen nimissä, ja molemmilla on ollut opintolainaa.



Olemme naimisissa, mutta näin olemme tehneet siitä lähtien, kun muutimme yhteen.

Me aloimme seurustelemaan jo opiskeluaikana. Kun muutimme yhteen, niin laitoimme rahatkin yhteen. Alkuaikoina mies tienasi ja minä opiskelin. Slloinkin meillä oli yhteiset rahat.



Meillä on asunto puoliksi ja samoin lainat puoliksi. Samoin kaikki säästöt ja sijoitukset ovat puoliksi. Meillä kummallakin on aika liberaali rahankäyttösuhde eli rahaa voi käyttää jos sitä on. Ei meillä ole suurempia riitoja koskaan ollut.



Ollaan sovittu niin, että mahdolliset perinnöt ovat kummankin omaa omaisuutta.



Jään nyt äitiyslomalle enkä näe mitään syytä muuttaa systeemiä. Jos jompikumpi meistä jää hoitovapaalle, niin silloinkin on yhteiset rahat. Meillä kummallakin on eläkevakuutukset, jotka juoksevat myös tänä aikana.



Jos kyseessä on yhteinen elämä, avioliitto ja lapset, niin mielestäni on hiukan outoa, että rahat eivät olisi yhteisiä. Jos toisella on avioliiton edeltävältä ajalta sijoituksia tai perintöjä, niin toki ne voidaan pitää erillisinä. Mutta normaalit ansiotulot kyllä pitäisi käyttää perhe-elämään ja ylijäämät sitten säästöihin.



Miksi sen hoitovapaalla olevan pitäisi joutua kärsimään taloudellisesti siitä, että hän yhteisellä päätöksellä hoitaa yhteisiä lapsia?

Meillä on miehen tahdosta erilliset käyttötilit kummallakin ja sitten yhteinen lainanhoitotili, jonne rahat menevät miehen tililtä jonne minä taas sitten maksan oman osani. Meillä on hirveästi vaikeuksia raha-asioiden jakamisessa, mies tienaa 3-4 kertaa enemmän nyt kun olen hoitovapaalla ja normaalistikin 2-3 kertaa enemmän. Silti hänestä olisi kohtuullista, että minä maksan puolet lähes kaikesta menoista ja lopuilla rahoillani saisin tehdä mitä haluan. Niitä vaan ei jää, eikä ne edes riitä. Yleensä olen vähintään 1-2 viikkoa kuusta täysin rahaton ja miehen " armoilla" . Meillä on kolme lasta ja yhdessä oltu 14 v., naimisissa siitä 8,5v. Miehellä on aina ollut vaikeaa laittaa rahojaan perheeseen, kaikkea muuta voisi kyllä ostella, esim. moottoripyöriä jne ja baarireissuihinkin löytyy rahaa koska vain. Jos sanon, että lapset tarvis kenkiä tms. niin automaattinen vastaus on " ei ole nyt rahaa" . Elämä alkaa olla todella vaikeaa tän eriarvoisen rahatilanteen takia ja ero onkin vahvasti mielessä... Kai sitä helpomminkin vois elää, kuin päivittäin tapella joistain muutamasta eurosta jonka olen taas miehelle velkaa jostain kauppareissusta. En käsitä sen ajatusmaailmaa, et mikä järki on kierrättää rahoja saman perheen sisällä, kun kaikki ne kuitenkin menee tän perheen käyttöön. Idiootti mikä idiootti :/

Meidän perheessä pankkitilejä piisaa, niin aikuisilla kuin lapsillakin. Jokaisella tilillä on kylläkin oma merkityksensä. Pääasiassa kaikki laskut ja eri tileille tehtävät siirrot menevät miehen tililtä, koska tienaa enemmän kuin minä. Vastaavasti sitten minä maksan kauppalaskut, kun olen se joka hoitaa ruokakaupassa juoksemisen.

Mieheni maksaa myös kaikki lasteni kulut, vaikka lapset eivät biologisesti hänen olekaan.

Asuntolaina ja asunto on puoliksi molempien nimissä. Muu omaisuus on sitten miten sattuu. Eipä ole niitä paljon mietitty, koska tarkoitus on yhdessä olla kuolemaan saakka.

Moni tuttu on kylläkin ihmetellyt tätä meidän yhteistä talouden hoitoa, mutta mielestäni kun kerran yhdessä ollaan niin kaikki on yhteistä.

wannabemummy:

Ollaan sovittu niin, että mahdolliset perinnöt ovat kummankin omaa omaisuutta.

Tätähän ei voi oikeasti vain sopia näin. Jos teillä ei ole avioehtoa ja ero tulee niin toinen on oikeutettu siihen puoleen näistä tai sitten tulee kyseeseen lahjaverot ym....

omaisuutta saman verran molemmilla, toinen tienaa enemmän



Oikeesti olin miettinyt jo ennen kumppanini tapaamista, että mulle käy vain kaikki tai ei mitään....en hanki yhteisiä lapsia muuta kuin sellaisen tyypin kanssa jonka kanssa haluan ja joka minun kanssa haluaa jo ennen niitä lapsia uskaltaa mennä minun kanssa naimisiin ja jakaa taloudelliset asiat.

Naimisissa oltu 10 vuotta ja kaikki asiat hoidetaan yhteistuumin. Heti kun yhteen muutettiin niin yhdessä sovittu rahan käytöstä ja laskut maksettu sieltä tililtä missä rahaa on. Asuntolaina otettiin molempien nimiin, ihan vaan verotus syistä eli molemmat saa korkohyvitykset. Mielestäni on helpompaa kun rahat mitä tienataan on yhteisiä. Tuntuisi järjettömältä pyydellä toiselta rahaa ja perustella mihin ne käyttää. Tietysti suurimmista hankinnoista päätetään yhdessä. Helpompaa näin.

Onpa mielenkiintoista lukea, miten eri perheet hoitavat raha-asioitaan! Meidän perheessä on käytössä seuraavanlainen variaatio & toimii erittäin hyvin!



Eli yhteiselle tilille tulevat kaikki tulot, palkat, hoitorahat, mitä nyt kulloinkin sattuu olemaan. Siltä maksetaan kaikki pakolliset & yhteiset kulut, asuntolaina on yhteinen. Omille tileille siirtyy rahaa tietty määrä kuussa (kummallekin siis sama summa). Sieltä maksetaan mm. omat vaatteet tai harrastukset. Ja oman harkinnan mukaan sellaiset menot, mitkä ehkä on ns. " luksusta" itselle, esim. minä kalliimmat kosmetiikkani tai mieheni jotain kännykkäjuttuja.



Erittäin tasa-arvoista riippumatta siitä, kuka hoitaa lapsia kotona (tällä hetkellä se on mieheni) ja riidat rahojen käytöstä ovat minimissä! Suosittelen siis!