Luento lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä
LOVE:n Syysseminaari 2007: Näkymätön lähisuhdeväkivalta
22.11. klo 18-20 Merja Laitinen: Häväistyt ruumiit, rikotut mielet
Paikka: Naisjärjestöjen Keskusliitto, Mannerheimintie 40 A 17, 2. kerros 00100 Helsinki.* *Ennakkoilmoittautumiset osoitteeseen:
yhdistys.lovery@gmail.com viimeistään luentopäivänä kello 16.00 mennessä.**
*Merja Laitinen* tarkastelee perheen sisäistä lapsen seksuaalista
hyväksikäyttöä uhrin näkökulmasta. Hän on halunnut rikkoa tutkimuksellaanlapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää vaikenemista ja yksinkertaistavia käsityksiä, jotka vaikeuttavat tämän yksityisen alueelle sijoittuvan sosiaalisen ongelman hahmottamista. Koska seksuaalinen hyväksikäyttö on piilossa läheissuhteissa, siitä ei puhuta tapahtumaympäristössään. Liian usein se on sivuutettu myös julkisuudessa, ammattilaiskeskusteluissa sekä tutkimuksessa, Laitinen toteaa.
Tutkimuksen mukaan koti määrittyy yhteiskuntamme peruspilariksi hyvyyden ja turvan pesäpaikkana, joten onkin vaikeaa tunnistaa pahuutta, joka sijoittuu kulttuurisesti hyväksi määriteltyyn.
- On vastenmielistä liittää kotiin negatiivisia tunteita, häpeää ja
syyllisyyttä, sekä toimintaa, joka on määriteltävissä juridisesti,
eettisesti ja moraalisesti vääräksi. Helpompi on sijoittaa se muualle,
virtuaalisiin ympäristöihin (Internetiin), maantieteellisesti kauas
(lapsiseksiturismi Aasiassa) ja poikkeaviin henkilöihin (pedofiileihin),
Laitinen sanoo.
Tutkimuksen mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on hyvin monimuotoinen ilmiö, jossa väkivalta, valta ja sukupuoli limittyvät toisiinsa eri tavoin saaden aikaan erilaisia ilmiasuja: leikkiin kätketystä hyväksikäytöstä sadistiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen ympärille muodostuu salaisuus, jota
vahvistavat ja rakentavat uhrin kokemat häpeän ja syyllisyyden tunteet. Ruumiillinen häpeä muodostuu suhteessa seksuaalisen hyväksikäytön tilanteisiin, siihen että lapsi on ollut fyysisesti osallisena väärässä ja salattavassa toiminnassa. Tiedollinen häpeä merkitsee sitä, että jossain vaiheessa lapsi ymmärtää tiedollisestikin kokemansa ja käsittää tapahtuneen moraalisen luonteen, löytää sanat ja niiden merkitykset.
- Uhrit asemoivat paikkansa perheissään vieraaksi, ulkopuoliseksi,
vähämerkitykselliseksi ja itsensä siten joukkoon kuulumattomiksi. He ovat kodeissaan yksin ja yksinäisiä, outoja muukalaisia. He eivät arvosta itseään vaan häpeävät ja kantavat syyllisyyttä, Laitinen sanoo.
Tutkimuksen 21 ihmisestä ainoastaan neljä on kohdannut lapsuuden perhettä koskevan hyvinvointipalvelujärjestelmän väliintulon seksuaalisen hyväksikäytön paljastuttua. Tapaukset osoittavat, miten uhri ja uhriutuminen voidaan sivuuttaa, vaikka hyväksikäyttö tai sen epäily tulisivat viranomaisten tietoon.
Tutkimuksen mukaan on kuitenkin selvää, että uhrit tarvitsevat jossain
elämänvaiheessaan tukea vallan, väkivallan, sukupuolen ja seksuaalisuuden muodostaman kytköksen auki purkamiseen sekä sen merkitysten avaamiseen ja tulkitsemiseen.
*Lähde: http://www.ulapland.fi/?newsid=4770&deptid=14890&languageid=3&news=1
LOVE*n internet sivut
*http://groups.google.com/group/yhdistys-love/web/yhdistys-love-main-page
*