KEVÄTtoiveet vko 1 !

Huh huh, ei jaksais tehdä mitään jotenkin tosi kökkö olo. Aamulla heräsin ja oli nenä tukossa ja tuossa päivemmällä oli mahakin ihan sekasin. Kauan se flunssa on yrittänyt tulla mut nyt tais sitten lievänä päästä puhkeamaan. On ihan voimaton olo ja pää tukossa. On yritetty miehen kans vähän siivoilla. mä siivosin vaatehuoneen ja mies jynssäsi vessan. onneksi niin päin, mä en kyllä olis enää kyenny seiniä ja lattiaa kuuraan.



Söpösimmu: Mulla toi sf-mitta oli lääkärin mukaan torstaina 26 senttiä et aika samoissa ilmeisesti mennään. Toi mitta on vähän mittaajasta riippuva ja vauvan sen hetkisestä asennostakin et ota sit selvää onko sen 26 vai 28. Hyvä et sulla on flunssa helpottanut, mut tylsää et miehes telo jalkansa. Ymmärrän hyvin et saat passata, miehet kun on kipeitä niin koko maailma kaatuu, niin ainakin meillä. Onneks sä saat kohta passuuttaa miestäs oikein kunnolla ja vauvan edun nimissä :)



Mitäs Minks neuvolassa sanottiin? Oliko pissa puhdas ja muutenkin kaikki ihan ok?



(.) Supistukset on helpottanut kun oon levännyt. Kävelylenkit taitaa kyllä nyt jäädä ne on kaiken pahiten aiheuttanut niitä napakoita supistuksia. en mä kyllä muuta juuri teekään kun nukun :) ja mieskin jaksaa siitä kuittailla. Mä valmistaudun siihen että kohta ei enää nukuta ollenkaan ja muutenkin on uni niin pinnallista et tuntuu ettei oo virkee ollenkaan. Tätä se taitaa olla seuraavat pari vuotta :)



surullinensiili ja pikku-tiikeri 31+5

Unesta oli puhetta: se uni muuten muuttuu samantien vauvan syntymän jälken! Mä ainakin saan nykyisin unta tosi nopeasti, vaikka raskausaikana saatoin pyöriä sängyssä tuntikaupalla. Hormonit sen kai tekevät. Ja sitä todella simahtaa samantien kun saa vauvan käsistään!



Noel känisee tuolla isänsä sylissä. Se nukahti syötön jälkeen mun syliin, mutta kuten aina, heräsi saman tien kun nousin seisomaan. Äidin syli paras syli :) Hankalaa vaan kun äidin sylissä on myös se rinta, joka siis tulee mieleen vartin välein kun siinä maidonhajussa köllöttelee. Nyt oli pakko antaa ahmattipoika isälleen, kun mun toinen rinta on suorastaan hellänä siitä maratonitissittelystä.



Noelilla alkaa olla vähän jo vatsavaivoja. Huomaa että mahassa kiertää, kun pieni tuijottelee silmät suurina ympärilleen ja pylly paukkuu :)



Niin ja on siinä aika paljon isänsä näköä, tai lähinnä anopin. Siinä mielessä ikävää, että en haluaisi olla muistutettu anopistani joka kerta kun katson poikaa ;) Mutta siis, suu ja amorinkaari ihan suoraan anopilta, kulmiaan kurtistelee kuten isänsä, ja nenä ja suu ovat ihan samanlaiset kuin mulla. Silmistä en vielä osaa sanoa...



Tikrun tyttö on ihan ilmetty äitinsä!



Kandi & Noel 2vk+

Söpösimmu: En usko että tuosta sykkeestä voi sukupuolta päätellä. Meillä syke oli aluksi korkeampi ja laski sitten viikkojen kuluessa. Ja riippuuhan se täysin siitä liikkuuko lapsi samaan aikaan vai ei. Meillä syke hyppäsi 170:een liikkuessa ja laski nopeasti 140:een kun poika rauhoittui. Niin ja ei sitä kauheest tarttee syömisiään rajoitella raskausaikana! Se tulee mikä tulee, mä en ainakaan mahtanut sille mitään. Nyt on ehkä kolmea kiloa vaille kaikki se lähtenyt mikä tuli. Synnytyksestä tasan 2vko ja tänä aikana 3kg tippunut. Sairaalaan jäi se 9kg.



Kandi: Kysyit mitä poika touhuaa hereillä ollessaan. No, eihän tuo paljon ehdi hereillä olemaan, ku unta tulee niin vähän tiuhan syömisen takia. Tunnin tässä päiväsaikaan oli hereillä, kanniskeltiin häntä ympäri kämppää ja ihmeteltiin erilaisia ilmeitä sohvalla. Vauvahierontaa ollaan vähän kokeiltu iltaisin. Ja eilen oltiin eka kertaa ulkona! Aloitettiin ihan vajaasta 10 minuutista. Tänään olis sit vartti ulkoilua. Hereillä ollessaan poika tuijottelee meitä ja lamppuja ja ilmehtii. Kyl se välillä katseen kohdistaa selvästi meihin, mutta ei kauaksi aikaa. Kissaakin katsoi selvästi, kun se liikahti. Ja tuijottelee sitä neuvolasta saatua naamaa (ootteko te saanu sellasen?). Nukkuu hyvin kyllä itsekseen omassa sängyssä. Ollaan koitettukin pitää niin, että nukahtaa itse / tissille ja sit nostetaan omaan sänkyyn ku imeminen loppuu. Eli ettei tarttis hyssytellä uneen sylissä tms. Ja tuolle ainaki kelpaa isä yhtä hyvin ku äitikin, tiedä sit mistä kertoo, ehkä siitä, et isä meillä vaihtaa vaipan pääasiassa ja sylittelee väh. yhtä paljon ku mäkin. Mun hommaa on se imetys.



SuSi: Kurjaa jos flunssaa tms. pukkaa. Mullahan tollane olo tuli edellisenä päivänä ku seur. yönä meni vedet. Mut tuskin sulla viel sitä tarkoittaa! Oli mullaki ihan oikea flunssa raskausaikana. Ootko lämpöä mitannu?



tikru: Yhäkö tyttö vetää neljän tunnin unia? Entä syönti, syökö jo paremmin?



(.) Mulla on virtsatientulehdus, johon odotan antib. kuurin saantia jahka viljelytulokset valmistuu maanantaina. Ties mistä tuonkin saanut. Katetroinnista tai jostain nirhaumasta synn. yhteydessä. Tuo tul. on siis yks syy siihen etten koe toipuneeni synnytyksestä vielä. Yllättävän koville otti kyllä, ku vielki tuntuu. Tänään muuten kokeilin ekaa kertaa kestiksiä. Eka kerta meni ihan käsille, jäi vissiin löysälle sisävaippa ja pili väärään suuntaan, joten kastu pojalta housut, tyyny jolla imetin ja meitin paita :) No, uusiksi vaan erilaisella yhdistelmällä. Katotaan pitääkö tuo. Noin pienelle on ehkä vaikea saada istumaan, kun on niin ohuet jalat. Ei mene resorit vaipasta tiiviisti vaan jää kauheat aukot jalkojen kohdalle. Rintakumilla mennään vielä, joskin muutama imetys päivässä on onnistunut jo ilman kumia! Hienoa.



Minki ja Oskari 2vko!

Perjantaina oli 2. lastenneuvolakäynti.



-Pojan paino jo 3622g! Syntymäpainoon lähes +300g!

-Pituus syntymästä +1,6cm

-Väri hyvä, ei enää keltaisuutta.

-Napa siisti, verta erittää mutta normaalia. Tynkähän lähti vajaa viikko syntymästä.

-Nivusissa vähän nirhaumaa tms. -> ilmakylpyjä vaan ja talkkia!

-Ehdotettiin Cuplaton:n käyttöä kun puhuttiin ilmavaivoista. Katsotaan nyt.

-Seuraava käynti 2vkon päästä



Eli kaikki pojalla hyvin! Syö kuin hevonen, on jo kaksoisleuka :D



Minki

Minks: Hyvä et sait varmuuden siihen pissatulehdukseen niin ei tarvitse arvuutella. Kurja et tuli sellanen mut hyvä et saat nyt lääkkeet. Toi on sitten rasittavaa et niitä viljelytuloksia saa odotella, vielä kun on perjantai niin menee tosiaan ainakin maanantaihin, ja hyvää palvelua Laboratoriokeskuksella muka ja pah! Yleensä lääkkeet voidaan antaa jo heti kun nähdään et on pöpöjä, mut tollasessa tilanteessa ei voida tietää aiheuttajaa ja varmaan on lääkkeidenkin kans oltava tarkempi kun imettää niin joutuu sen viljelyn vastauksen odottaan. Hurjasti oli poika kasvanut! Hieno homma! Mä luin just tota äitiyspakkauksen imetysopasta ja siinä oli et kipu voi huonontaa maidon herumista, josta vois mun mielestä päätellä et ennemmin käyttää rintakumeja kun että itselle se imetys on tuskasta. Mutta hienoo et oot pystyny imettään ilmankin, on se varmasti helpompaakin kun ei tarvitse niitä kumeja jatkuvati olla pesemässä ja keittelemässä (pitääkös ne keittää...?) Saako sellaset muuten sairaalassa talon puolesta vai tartteeko olla omat? Mietin vaan et kannattaako ostaa varastoon, jos sairaalasta saa niin sillon mies kyllä ehtii käydä ostaan kotia varten omat ennen kuin vauvan kanssa kotiin tullaan. Kuinka ne valmiit kestot on sopivia vauvalle, kun tee-se-itse ohjeissa on aina et sovita vauvallesi ja muokkaa sen mukaan? Onko teillä muuten minkä kokoisia ne pienimmät? Tässä juuri suunnittelen niiden ompelun aloittamista :)



Tikrun tyttö on kyllä niin äitinsä näköinen :) Suloinen kun mikä hänkin. On ne vaan niin pikkusia. Näytti isäkin hyvin onnelliselta, on varmaan tyttö vieny isän sydämen ihan kokonaan.



kandi: Kyllä se poika siitä oman näköisekseen tulee eikä tarvitse anopin piirteitä muistella :) On Noelissa äidinkin näköä. Onko teillä tuttia otettu käyttöön jos pojalla kova imemistarve on? Vai onko tosiaan vaan nälkäinen niin usein?



Onko teillä käynyt paljon vieraita vauvaa katsomassa? Kuinka olette selvinny niistä tilanteista? Meidän kaikki sukulaiset asuu melko lähellä ja pelkään et täällä käy ovi yhtenään kun vauva saadaan kotiin.



Flunssa tuli mut onneksi ei ole kuumetta. Nenä vaan on tukossa ja siitä vähän höntti olo päässä ja lievää päänsärkyä mutta ei onneks kummempaa. Mäkin jo ehdin pelästyä et ei kai tää vaan enteile synnytystä niin kuin sulla Minks mutta onneks taitaakin olla ihan ehta pöpö. Ehtis vaan lepään. Tehtiin siskon kanssa sille vanhojentanssipukua perjantaina (siis minä tein ja sisko anto ohjeita...) saatiin melkein valmiiks, mistä olen kyllä tosi tyytyväinen, mua vähän alko jo huolettaan et jos tästä tulee lähtö sairaalaan tai käsky täydelliseen vuodelepoon niin siinä ei paljon mekkoja ommella. Saa nähdä pääsenkö tansseja katsoon, ne on viiden viikon päästä.



Käytiin hakeen pinnasänky kun saatiin yhdeltä tutulta ilmaiseksi. Kissat menee pinnojen välistä ihan heittämällä. Onko teillä minks siinä reunoissa kun se pinnasängyn suoja siis sellanen pehmeä ja sit vaan päällä se verkko? Yläasennossa meillä se suoja peittää pinnanraot, mutta onko se riittävä?



surullinensiili 31+6

Aah, viime yö oli niin loistava että nyt on äiti onnellinen :) Noel nukkui pitkiä pätkiä, pisimpänä aamuviidestä melkein puoli yhdeksään!!! Siinä me tuhisteltiin pojan pää mun kainalossa kahdestaan sängyllä - isukki nukkui omassa rauhassaan sohvalla.



Meillä tosiaan Noel ei juurikaan nuku kuin äidin sylissä/vieressä tai liikkuvissa vaunuissa. Isän sylissä herää nopeasti, ja omassa sängyssään ei viihdy kauan. Meilläkin mies hoitaa lähes jokaisen vaipanvaihdon, herätän sen armotta yölläkin samaan puuhaan vaikka olisin jo itse hereillä. Ei tunnu auttavan tuohon äidintarpeeseen isän syli. Kaippa se sairaalassa olo vähän vaikuttaa, ettei nyt malta olla äidistä erossa kun vihdoin pääsi sen syliin...



Nyt pikkuinen itkee hiukkasen nälkäisenä, täytyy mennä!



Kandi

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

la 30.12 (rv40+1) herään kivuliaisiin supistuksiin klo 3 aamulla. herätän miehen klo 5.30 aikoihin kun supistukset kovenevat ja tihenevät. tayssiin lähdetään klo 6.40. siellä käyrille " ei tähän mitään supistuksia piirry" , kiva juttu, automatkankin aikana tuli 5 minuutin välein. no, kotiin lähettivät. kotona sama meininki jatkuu, eli supistelee vaan koko päivän. pari tuntia meni niin että supistuksissa oli väliä jotain puoli tuntia, mut muuten keskimäärin vartti, välillä vähemmän. klo 21 päätetään mennä nukkuun. kun en klo 23 mennessä ole saanut unta, koska supistelee, lähdemme taas tayssiin ja sama juttu " ei tähän piirry supistuksia" ja sitten kotiin.



su 31.12 (rv40+2) supistukset jatkuu kotona. klo 4 mennessä en ole unta saanut. (olen siis nyt valvonut 24 tuntia, yhdet puolentunnin päikkärit sain vedettyä) soitan taas tayssiin, sanovat että jos en saa nukuttua, voin tulla sinne saamaan kipu- ja unilääkettä (eivät sitten tätä aiemmin sanoneet...) kotona olin ottanut kipulääkettä, käynyt suihkussa, käyttänyt kaurapussia, eikä mikään ollut auttanut. no, mutta taas siis mennään. sairaalassa tehdään taas sisätutkimus, ei merkkejä synnytyksen alusta. saan peräruiskeen ja sen jälkeen kipu-ja unilääkkeen ja jään tayssiin nukkumaan. nukuin noin kolme tuntia, minkä jälkeen taas herään supistuksiin. syön aamupalan ja hoitaja lupaa tehdä sitten tutkimuksen, on lähes varma että kotiin taas menen.

klo 9.30 onkin alkanut tapahtua. olen kolme senttiä auki, eikä kotiin lähtemisestä enää puhuta. makailen sairaalassa ja odottelen tilanteen etenemistä ja miestä joka meni äidilleen nukkumaan. klo 11 pyysin kipulääkettä, mutta hoitaja ei sitä enää antanut, vaan sanoi että seuraavat lääkkeet annetaan synnytyssalissa.

(eli kun olin saanut nukuttua ja rentouduttua, olivat supistukset tuottaneet tulosta, ja tilanne lähtenyt käyntiin. olisi siis ehkä voinut nopeamminkin reagoida tuohon tilanteeseen...)



klo 12.30 siirryimme synnytyssaliin. sain heti ilokaasun käyttööni. aluksi oli ihan ok, kunnes klo 13 oksensin.

klo 14 alettiin valmistella epiduraalia. jonka sain kolmen aikaan, kalvot puhkaistiin klo 14.50. myös oksitosiini aloitettiin, jotta supistukset pysyisi käynnissä.

klo 17 olin auki 4-5 cm, silloin sain lisää oksitosiinia. epiduraalin vaikutus alkoi heiketä. ainoa mikä auttoi oli mies joka paineli selkää aina supistuksen iskiessä. puolen tunnin kuluttua taas lisää oksitosiinia.

klo 18 lisää epiduraalia ja myös oksitosiinia. oksitosiinia lisättiin myös klo 19.30 ja 20.00.

klo 20.30 kävin vessassa. sen jälkeen olin auki 8 cm. silloin huomattiin myös että kuume noussut mulle johon sain antibioottia.

klo 21 tuli tarve ponnistaa. kätilö antoikin luvan alkaa ähkiä (epiduraalin vaikutus vähäinen, mutten pyytänyt lisää kun ajattelin ettei enää kestä kauaa.

sitten alkoikin riemu. kätilö vaihtui ja myös päivystävä lääkäri tuli katsomaan. heidän mielestään tilanne ei vielä sallinut ponnistelua ja käskivät lopettaa puuhan. olin aika rikki, väsynyt ähkimisestä ja vailla puudutusta kun en sitä ollut pyytänyt.

klo 23.50 sain lisää epiduraalia. se olikin taivaanlahja. sillä kun olin katsellut ikkunasta ilotulitukset, nukahdin kahdeksi tunniksi. tänä aikana oksitosiinia oli säännöllisesti lisätty. lähtöannos on 15ml/h ja herätessäni annos oli 195ml/tunti. supistukset vahvimmillaan vähän yli 70.

klo 2.30 tehtiin sisätutkimus ja paikkojen todettiin olevan auki ja sain taas luvan alkaa ponnistella. pyysin jo hyvissä ajoin että voisiko imukuppia käyttää, koska koin että olin kuitenkin sen verran jo poikki valvomisesta, ponnistelusta jne. ponnistusvaihe oli helppo. oikea asento ja tekniikka löytyivät nopeasti. ponnistusvaihe kesti vähän yli 30 minuuttia.



jälkeisvaihe sujui nopeasti. isä sai rauhassa tutustua lapseensa, koska äidille ommeltiin aika paljon tikkejä, ainakin itsestä tuntui siltä.



::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::



vaikka kokemus oli pitkä, ei siitä jäänyt mitään kamalaa kammoa. lähinnä mietityttää että olisi jotenkin nopeammin pitänyt silloin supistusten alkaessa reagoimaan, koska lopulta kohtu oli tosi väsynyt itse synnytyksen aikana.

mies nauroi epiduraalin tehoa. kun puudutusta ei ollut klo 22 aikoihin, olin ihan rikki ja kiukkuinen jo 40:n tehoisista supistuksista, ja kun olin puudutteen saanut, nukuin tyytyväisenä vaikka käyrille piirtyi 70:n supistuksia.

miehestä oli tosi suuri apu ja tuki synnytyksessä. joutui raukka hänkin sykkimään supistusten aikana aika paljon, koska selän painelu vaan tuntui niin hyvältä. ilman puudutusta tiuskin hänellekin, jota sitten pyysin anteeksi torkuilta herätessäni, mies nauraa tälle edelleen:) ei kuulema olisi tarvinnut pyytää anteeksi:)



mutta tälläinen kertomus. kylläpä sitä tekstiä tulikin.



tikru ja simppis 7 vrk (viikko sitten synnytyssalissa)

pikaisesti muitakin kuulumisia kuin tuo kertomus.



eli mulla romahti hemppa ton synnytyksen jälkeen, oli pahimmillaan 63. nytkin vasta 90. neuvolassa käski täti ottaa rauhallisesti syöttämisen kanssa jne. ja tyttö oli myös lastenosastolla jo sairaalassa, joten sillä oppi syömään pullosta, eikä oma maidoneritys oikein kunnolla lähtenyt vielä sairaalassa.



eli pääasiassa meillä syödään edelleen pullosta. nyt jo suurin osa äidinmaitoa, mutta välillä vastiketta lisäksi. tänään on kyllä aika innokkaasti myös tissitelty. myös ruokarytmin oppi sairaalassa. eli edelleenkin syö noin kolmen-neljän tunnin välein.



muu aika meneekin sitten lähinnä nukkuessa. jonkun verran jaksaa seurustella myös päivisin.



eli nukkua saadaan ihan ok. yhdeksän aikaan illalla yleensä iltasyöminen, sitten mennään nukkuun. yöllä herätään ehkä kolme kertaa syömään ja muu aika nukutaan. eli yön aikana saadaan nukuttua sellasia kahden tunnin pätkiä. ja sit kun aamulla torkutaan tonne yhdeksään tai kymmeneen, niin ihan hyvin siinä tulee nukuttua. ja sitten vielä päikkärit päälle.



olis varmaan erilaista jos pelkästään tissistä syötäisiin. koska tavallisesti ruoka-aikoina annokset on jotain 80-90 ml, ja tissistä hän syö kerralla ehkä max 30 millii.



mut nyt pitää äitin lähteä iltapalalle, ja iltalypsylle;)



tikru ja simppis 7 vrk

Tässä, hieman myöhässä, mutta väliäkö tuolla :)



Koko synnytys kesti 8h 30min, josta virallinen ponnistusvaihe 56min, jälkeisvaihe 14min.



23.12. klo 4.00 nousin jälleen tarkistamaan kinkun lämpötilaa (ehdittiin laittaa illalla uuniin) ja tunsin että pissa ois menny housuun. Ajattelin, että viimeisetkin lantionpohjalihakset repsahtaneet. No, " pissa" olikin vaaleanpunaista ja sitä tuli lisää, jolloin tajusin että tulee " väärästä reiästä" . Lapsivettä tihutteli tästä lähtien, soitin TAYS:iin ja sanoivat että aamulla näytille, ellei suppareita sitä ennen. Mentiin näytille, ei mielestäni kivuliaita suppareita vielä. Kotiin päästiin iltapäivällä, koska supparit ei tiheitä/voimakkaita, lapsi voi hyvin ja mä 1,5cm auki. Kotona sup. vahvistuivat ja sairaalassa oltiin 18.30. Olin 3cm auki ja lähettivät synnytyssaliin. Pyysin ammeellista huonetta ja sainkin, kun oli meidän lisäksi vain 2 huonetta käytössä! Jouluna siis rauhallista synnyttää! Ammeessa oli aivan ihanaa, meillä oli Enyaa soimassa ja mies hiero hartioita. Näin meni noin klo 19.30-20.30. Supistukset mielestäni samaa tasoa kun omat menkkakivut aikoinaan. Kestin hyvin ja hymistiin miehen kanssa yhdessä sup. aikana :) Olin euforiaa täynnä ja pystyin hyvin rentoutumaan. Amme toimi kivunlievityksenä avautumisessa 3cm -> 4,5cm. Sitten siirryin ilokaasun pariin 20.30-21. Supistukset kävi tosi voimakkaiksi yhtäkkiä ja kätilö suositteli epiduraalia. Itse epäröin, mutta tilasin, koska ei tietoa kui nopeasti/hitaasti tämä tästä etenee. Omasta mielestäni olisin vielä kestänyt, mutta loput 5,5cm avautuminen pelotti kyllä, jos kestää kauankin. No, eihän se sit kestänyt. Epiduraali tuli klo 21.30, vaikutus mitä lie myöhemmin ja vaikutus muutenkin jäi kohdallani laimeaksi. Kipu laski omalla asteikollani 8:sta 6:een. Joka tapauksessa etupäässä ilokaasun voimin aukesin 1,5 tunnissa loput 5,5cm eli hienosti meni loppu ja koko avautumisvaihe!



Sitten alkoi pahin vaihe. Klo 22.30-23.15 olin täysin auki, mutten uskaltanut ponnistaa eikä ollut sellaista tunnettakaan että pitäisi. Paine oli kyllä kova häntä- ja häpyluun seudulla ja sen kivun muistan lopun ikääni. Katetroitiin, jotta kipu edessä lakkaisi. Helpotti sieltä, mutta häntäluussa ei. Virallinen ponnistusvaihe 56min, joka siis aktiivista 5 supistusta tunnissa tahtia ja 3 työntöä/supistus. Menin ihan loppu ja lopussa vain pyysin imukuppia, kätilö luotti että jaksan ja hyvin tulee, ei leikannut eikä avustanut kupilla. Lopulta sain itse pungerrettua pään ulos ja loppu olikin kätilön hommaa. Tulos: ei minkäänlaisia repeämiä, loppuun asti hyvävointinen poika, 9 apgar pistettä. Äidille jäi trauma ponnistamisesta, mutta hälvennee kyllä tässä ajan mittaan. Edelleen on luut sikakipeet. Mulla ei siis tuntunut juurikaan lihaksissa/välilihassa tai muuallakaan kudoksissa, mutta häntä- ja häpyluu ym. luut mitä tuolla on, olivat kovilla!



No, kyl se tästä, tosi hyvin kaikki kuiteki meni :) Supistukset voisin ottaa uudestaan, jos joku ponnistaisi mun puolesta! Mutta tosiaan siihen katsoen, kui paljon jossain vaiheessa synnytystä pelkäsin ja mietittiin jopa sektiota, niin loppu hyvin kaikki hyvin! Ylpeä saan olla että jaksoin ja pystyin!



Niin ja jälkeisvaihe ei tuntunut missään. Eikä virtsarakon tyhjennys katetrilla. Käsi vähän kipee, kun eivät saaneet tippaa suoneen. Kolme kertaa yritti kaks eri hoitsua, sit luovuttivat anestesialääkärille. Eli neljäs kerta onnistui, muut puhkoivat suonet. No, keskittipä huomion hetkeksi supistuksista käteen :)



Minki ja Oskari

Väsyttää väsyttää väsyttää. Ei ehdi kirjoitella enempää. Mutta alkaa viemään mehut tuo pojan nurinkurinen rytmi. Yöllä taas yhdet 2h unet, muut 1h. Nukupa siinä sitten itse...



Eli ei se onni aina ole läsnä. Hukkuu tähän väsymykseen. Heti ku saa nukuttua, on parempi olo. Pitää kyl käydä kävelyl tänään, saa ajatuksia tuuletettua. Poika vetää päivällä 4h maratonunia, joten siinä ehtii jo vaik mitä. Viimesestä kävelystä (25min) menin ihan paskaksi, oli turhan pitkä eka lenkki synn. jälkeen. Nyt pitää ottaa rauhallisemmin.



Kissat pelkää vauvaa. Hyvä niin. Ovat kohtuu hyvin pysyneet makkarin ulkopuolella, muutaman kerran käyvät kokeileen suljettua ovea, josko pääsis entiseen paikkaan nukkumaan. Toinen kissa on outo. Se on jo kolmesti laatannut haistettuaan vauvaa :) Ja normaalisti tuo kissa ei osaa laatata! Joku siinä hajussa pelottaa. Pelkohan on yks syy miks kissa oksentaa.



söpösimmu: Ponnistin normaalisti puoli-istualtaan itse omista jaloista kiinni pitäen. Tossa sen jälkeen ku olin auki enkä uskaltanut ponnistaa, etittiin oikeaa asentoa, mutta tärisin ja olin heikko jo siin vaihees, joten en oikein pystyny oleen konttausasennossa tai muissa. Mut olis ehkä ollu parempia jotku muut asennot, koska toi istuma-asento teki niin kipeetä häntäluuhun. Olis kyllä varmaan muissaki tehny sinne kipeetä, ei sillä... En muista mitkä oli kätilöiden ekat sanat äidille. Ei tuosta hetkestä paljon muista. Oli aika sekaisin. Sukupuolesta ei ollut puhetta.



Tigger kertokoon itse kuulumiset, mä taidan pitää salaisuuden itselläni :) Jos hän haluaa itse kertoa.



Kandi: Kui Noel nukkuu yöt? Onnea tosiaan kotiin pääsystä!!



Minki

Epistä Minks et sä tiedät etkä kerro :) Tuskaa odottaa jännityksessä :)



Oli kyllä niin sulosia kuvia molempien kandin ja minksin pojista että. Vitsi että tuntuu pitkältä tää oma odotus.



Hienosti sä Minks selvisit synnytyksestä omista epäilyistäs huolimatta ja varmasti jäi itselle voittaja olo vaikka vielä ponnistusvaihetta muisteletkin kauhulla. Kuinka hyvin sulta tulee maitoa? Toivottavasti pojan unirytmi vähän muuttuu ja saatte itsekin levättyä? Pitääkö sun mies muuten koko isyysloman nyt yhteen putkeen?



Kuinka rajua ja kuinka kauan se jälkivuoto kestää? Miten on sektion jälkeen? Paljonko kannattaa varata siteitä mukaan sairaalaan?



Nyt niitä neuvolakuulumisia:

Painoo tullu reilu 400g/viikko, verenpaine 117/74, pissa puhdas, sf 28 ja kaikki muutenkin ihan ok, hb:tä ei otettu tänään. Torstaina täytyy mennä kohdunsuukontrolliin lääkärille, koska on ollu sitä painon tunnetta supistusten yhetydessä ja muutenkin. Sit katsotaan kuinka jatko sujuu. Niin ja vauveli oli jo asettunut oikein päin, mutta onneksi ei ollut kiinnittynyt vaan sai vielä neuvolantäti pään liikkumaan. Kohtu on vaan nyt tosi supistusherkkä, kovettui kun terkka tutki vauvaa ja paineli ja sanoi et supistaa aika herkästi. Käski ottaa rennosti ainakin torstaihin saakka. Sanoi että 34 viikolle pitäis malttaa pysyä massussa sitten ei enää yritetä estää muuta kun levolla jos synnytys käynnistyy. Hieman tässä saa nyt olla huolissaan, mutta katsotaan nyt ensin että miltä tuolla alhaalla vaikuttaa ennen kuin enempää murehditaan. Olin kyllä niin huojentunut neuvolan jälkeen kun kuulin että vauva on oikein päin, tosin kai se vielä mahtuis kääntymäänkin, mutta toivottavasti ei sitä tee. Saa nähdä pääseekö tässä enää jumppaan tai ylipäänsä yhtään mihinkään. Kunhan sais olla kotona.



surullinensiili ja pikku-tiikeri 31+1

Jos yhtään lohduttaa, Noel ei ole kertaakaan nukkunut yli kolmea tuntia ;) Taitaa olla 2,5h pisin pätkä herralla täällä kotioloissa... Mutta kummasti sitä jaksaa. Taitaa hormonit avittaa unen saannissa kummasti.

Yleensä Noel nukkuu jotain puolen tunnin ja kahden tunnin välille. Näin iltaisella saattaa nukkua pitkäänkin, kuten äsken reilut pari tuntia. Nyt herra heräilee isukin kanssa sängyllä ja ähkii kakkaa :)



Pieni on niin ihana paketti, voisin vaan lässyttää sen kanssa päivästä toiseen! Ei siihen masuasukkiin tule samanlaista kiintymystä vaikka kuinka sitä silittelisi. Se kuitenkin pärjäilee kohdussa ihan itsekseenkin, kun taas nämä vastasyntyneet suorastaan huutavat (kirjaimellisestikin ;)) hoitoa ja läheisyyttä.



Tänään oli neuvola, painoa tullut kivasti. Syntymäpaino oli 20.12. 3700g, nyt perjantaina 29.12. sairaalasta lähtiessä 3520, ja tänään neuvolassa 3680. Eli hyvin on tullut painoa, maitoa tuntuu riittävän.



Nyt on pakko mennä, Noel taisi vääntää kakat ja kunhan mies saa ne vaihdettua, on mun rynnättävä tunkemaan tissiä suuhun. Muuten tulee kamala huuto! Meillä ei tunneta mitään välivaiheita: joko kaikki on hyvin (=syö/nukkuu/kakkaa), tai sitten huuto raikaa koko asunnossa. Toisaalta kiva kun ei tarvitse tulkita epämääräistä käninää, mutta toisaalta se huuto on todella raivokasta ja pelkään jo nyt julkisilla paikoilla olemista nälkäisen pojan kanssa...



Nyt pitää mennä, yritän tulla huomenna paremmalla ajalla uudelleen.



Kandi & Noel 2 viikkoa



p.s. yksi äitiyslegenda kumottu: ei se synnytys ja vanhemmuus välttämättä tarkoita puolen vuoden selibaattia. Mä olisin jo ihan valmis ässäilyihin mikäli ei olisi jälkivuotoa eikä tuota perhepetiä :) Tosin mulla ei olekaan tikkejä tai kipuja synnytyselimissä, kun tehtiin se sektio... Mutta siis, ihan toiveikkaasti katselen tulevaa kevättä myös parisuhteen kannalta. Mies on ihan yhtä haluttava kuin ennenkin.

Jottei kuulostaisi liian ruusuiselta: mä olisin varmaan paljon väsyneempi ja näkisin asiat eri valossa, jos Noel olisi tullut normaalisti terveenä vauvana kotiin. Nyt sitä on vaan niin kiitollinen että se on elossa ja syö ja huutaa terveillä keuhkoillaan, ettei osaa harmitella juuri mitään. Eli siis olen mäkin väsynyt, mutta se lapsen kotiin saamisen ihanuus ajaa kaiken muun edelle.

Kandi: Sun täytyy opetella kantoliina imetys niin ei ole näkäisen pojan huuto ongelma julkisilla paikoilla :) Kuinkahan sekin muka onnistuu? Onko teillä muuten jotain rajoituksia pojan kanssa sen leikkauksen takia muuta kun se ettei kylvettää saa ennen kuin haava on parantunut? Kuinka sä itse olet toipunut sektiosta? Onko se haava kovin kipeä? Olitko muuten hereillä kun se tehtiin? Ihana kuulla että teilläkin arki sujuu mukavasti pojan kanssa ja terhakalta pikkuinen vaikuttaa :)



Missä tikru viipyy? :) Miten sitä voikaan olla näin malttamaton? Sen verran voit varmaan minks paljastaa että kaikki on hyvin?



Muuten, onko teillä sitterit? Minkä ikäisenä sille oikein on käyttöä?



(.) Kävin siellä cervix-kontrolllissa ja kiinni oli ja kohdunkaula 3cm ja napakka. Kolmen viikon päästä täytyy kuitenkin mennä kontrolliin. Sillon on vasta seuraava neuvolakin kun kaikki muuten ok. Mä en tajua miten se lääkäri oikein ronkki, mut sai kohdunsuun vuotamaan verta, eipä olekaan pikkuhousunsuojille ollut käyttöä pitkään aikaan. Onneksi teki sisätutkimuksen nyt paljon varovaisemmin kun ennen, ahdistaa kyllä jo ajatus seuraavasta. Eipä siis tarvitse mitään erityistoimenpiteitä vaan saa olla normaalisti, pääsen siis jumppaankin jee! Sitä ehti parin päivän aikana kummasti miettiin kaiken näköisiä, et mitä jos tästä nyt koittaakin täydellinen vuodelepo.



Äippäpakkaus saapui lopultakin! Eihän siinä mennytkään kun kymmenen viikkoa... Kissit olis jo kovasti avaamassa sitä. Täytyisköhän sitä odottaa miestä ennen kuin avaa sen, blaah, ei sitä kuitenkaan niin paljon kiinnosta :)

Surullinensiili, kyselit lapsen hoidosta ja mun sektioarvesta. Ensinnäkin sektiosta sen verran, että se meni tosi hienosti ja olin kuulemma helppo leikeltävä, kun ei ollut mitään vanhoja arpia tai kiinnikkeitä vatsassa. Ainut todella kipeä aika oli leikkausta seuraava päivä, kun piti aamulla nousta istumaan ja seisomaan. Silloin tuli kyllä huuto ja vedet silmistä, mutta sen ekan kerran jälkeen helpotti. Ja toipuminen on ollut tosi nopeaa! Toki on vielä rajoituksia: en saa nostella juurikaan muuta kuin vauvaa enkä voi aloittaa vielä pariin viikkoon mitään jumppaa, mutta kokonaisuudessaan sektion jälkeinen olo on niin paljon helpompaa kuin kuvittelin.



Olin siis spinaalipuudutuksessa sektiossa. Papereiden mukaan sektio oli kiireellinen, mutta siis sain kuulla sektion tarpeesta kolmen-neljän aikaan iltapäivällä, ja leikkauksen valmistelut aloitettiin seiskan maissa (Noel syntyi 19.45). Vaikeinta koko hommassa oli sopeutuminen ajatukseen sektiosta. Mulla oli kuitenkin sekä selkäydinpuudutus- että sektiokammo ;) Itketti ihan sikana kun mietin vaan etten pääse synnyttämään alakautta. Siinä vaiheessahan vauvan voinnista ei tiedetty vielä muuta kuin että rytmihäiriöitä on.



Sain sektion jälkeen vauvan noin 10cm päähän naamasta alle minuutiksi, ja lääkäri vilautti mulle myös haarovälin (mikä oli ihan turhaa kun tiesin että on poika ja olisin senkin ajan ennemmin katsellut pienen naamaa). Sitten poika vietiinkin lastenosastolle, ja seuraavan kerran näin hänet seuraavana iltapäivänä :( Mies sai sentään käydä katsomassa jo samana iltana, ja silittelikin pojan päätä.



Sektiossa oli kaiken kaikkiaan tosi rento tunnelma. Melkein koko leikkaava porukka oli naisia, ja osa vielä aika nuoria. Henkilökunta jutteli omiaan ja naureskeli, mikä oli musta ihan älyttömän hienoa. Jotenkin tuli sellainen fiilis ettei asiat voi olla kovin pahasti, kun lääkäreillä on varaa vitsailla. Ja mies istui tosiaan mun pään vieressä koko ajan, ja meidän edessä oli sellainen sermi jottei nähty mitä mahalle tehtiin. Radio oli päällä, ja kun alkoi kuulua saksien ääntä, pyysin pistämään kovemmalle :) Meni kyllä ihan ohi se musiikki, kai siellä jotain poppia soitettiin. Niin ja kanavankin olisin saanut valita, mutta siinä tilanteessa oli kyllä ihan sama mitä sieltä tuli.



Itse olin vähän pöhnässä, kun pelotti kamalasti ja yritin olla mahdollisimman rentona. Puhuin ihan solkenaan, jottei pelko olisi saanut yliotetta. Mies sanoi jälkeenpäin että olin tosi reipas, mutta itsellä oli kyllä ihan toinen olo. No, jos tulee toinen sektio eteen vielä, niin en ainakaan pelkää yhtä paljon. Olisi ollut " kivempi" operaatio jos olisin osannut rentoutua paremmin.



Ja Noelin hoidosta: pientä ei saa nostaa kainaloista, eikä kääntää esim. pyllyä pestessä käsivarren päälle mahalleen. Pyllynpesu on siis pikkaisen hankalaa yksinään. Kylvettää saa, muttei saa pidellä kainaloiden alta kiinni. Niin ja olalla ei saa vielä röyhtäyttää, kun rintakehä lytistyy siinä liikaa. Nämä rajoitukset ovat 4-6 viikon ajan, toipumisesta riippuen. Meillä on sydänkontrolli 25.1., ajattelin siinä kysäistä josko voi alkaa pestä pyllyä normaalisti. Muuta kummempaa ei ole.



Noel nukkuu omassa sängyssään, mutta herää varmaan ihan kohta. Täytyy siis hoitaa tärkeimmät asiat nyt alta pois...



Tikrun kuulumisia odotellaan täälläkin!



Kandi & Noel

kandi: Olipa kiva lukea sun kuulumisia, kuinka hoitaa leikkauksen läpikäynyttä vauvaa ja kuinka sun sektio meni! Kuka tahansa meistä olis pelänny sektiota. Minäkin, vaikka jossain vaihees pelkäsin alatiesynnytystä enemmän kun sektiota. Eli olisin mäkin varmaan höpissyt koko sen leikkauksen ajan ja pyytänyt musiikkia kovemmalle. Kurjaa, kun et voinut pitää vauvaa sylissä vaan se vietiin heti pois. Jäi varmaan tosi orpo ja tyhjä olo. Jotain omaa vietiin vatsasta ja jätettiin sut siihen... Itse olin viikko synnytyksen jälkeen ekaa kertaa erossa vauvastani, kun kävin pienellä kävelyllä. Silloin kävelyllä tuli kyllä orpo olo. Sellainen että on yhtäkkiä niin yksin. Oli masuasukista kuitenkin seuraa ja vauvan läsnäoloon tottui. Kävelystä tulin niin kipeäksi etten ole sen jälkeen uudestaan käynyt kävelyllä. Pystytkö sä jo liikkumaan kui hyvin? Eikö se leikkaushaava vaivaa mitenkään muuten ku rajoittaa nostamisia? Meinaan meikällä on tuo alakerta vielä aika hellänä... ja on sentään kohta 2vko synnytyksestä. Huomenna neuvolassa kysyn kyllä et tsekkaavat mun pissan, et onko joku tulehdus tullut katetroinnista.



Niin että se niistä ässäilyistä miehen kanssa :) Mies kyllä muuttui het kerrasta ku multa läks maha. Nyt käy niin kuumana, vaikka puolet raskaudesta pidättäytyi lähes täysin. Yksilöllistä tuo, että kui paljon se masuasukki " häiritsee" . Niin teilläkö on niin päin, että ensin vaipanvaihto ja sit tissille? Meillä on toisinpäin, kun ei raaskita huudattaa nälkäistä poikaa vaipanvaihdossa. On niin tyytyväinen ja jopa tykkää vaipanvaihdosta, kun on kylläinen! " Hyvä" ettei olla ainoita, joilla vauva nukkuu vain pieniä pätkiä! Sairaalas sanoivat kyllä syöttöpunnituksen jälkeen, että tuolla määrällä nukkuu 5h unet, mutta eipä nuku :) Taitaa kasvaa kohisten poika tätä vauhtia.



Surull.siili: Ai sullako supistelee kanssa herkästi? No, mut hyvä jos eivät ole avaavia ja kaulaakin jäljellä noin hyvin! Ei niistä silloin haittaa ole. Ei mulla ainakaan. Piti vaan ite tottua siihen, et pienestäkin on maha kovana. Mitenkähän sulla sen jumpan kanssa? Ehkä säkin tykkäät nyt siitä toisesta ohjaajasta, joka vetää rauhallisemmin :) Ja onnittelut vauvan kääntymisestä! Itsellekin oli tärkeä tieto se, että oikeinpäin ollaan ja kaik hyvin. Kysyit vuodosta. Mulla aika vähäistä enää, pienin side käy, pikkuhousunsuojakin varmaan riittää kohta. Sairaalassa tuli aika paljon vuotoa, käytin ihan niitä hirmu isoja paksuja siteitä. Suosittelen ottamaan ainaki sen äp:n vuokkoset-pakkauksen sairaalaan, nimittäin on mukavempi ohkasemman siteen päällä istua kipeellä kannikalla kun sellasen paksun joka painaa just pahoista kohdin! Maitoa multa tulee paljon! Isi pitää 3vkoa lomaa putkeen, ihan hyvä niin. Sitteri on, mutta turhan iso vielä. Ja mieluummin sylittelee vauvaa ku pistää sen " kylmään" tuoliin.



Tikrusta: Mä en tiedä haluaako hän itse kertoa ja siksi en uskalla paljastaa. Mutta siis sen voin sanoa että kaikki on hyvin! Ainakin oli silloin, kun hän soitti heti syntymäyön jälkeen. Syntymäpäivä osui kyllä aika nappiin, voin paljastaa sen verran, että hän vei sen meille tarkoitetun päivän 1.1.2007! Ihan kade olin :) Miten osuikin noin hyvin.



Nyt imettämään!



Minki ja Oskari 11vrk

eli nyt oon kotona.



meidän pikkuinen prinsessa syntyi 1.1.2007 klo 03.16. synnytys kesti 19 h.

tytöllä pieniä ongelmia hapensaannin kanssa aluksi, siksi oli vuorokauden lastenosastolla.



nyt kaikki kuitenkin ok, yöt menneet vaihtelevasti. ekana yönä vauvan kaa nukuin 4 tuntia, vain koska vein sen ees siks ajaks hoitajille, viime yön oli vieressä koko yön



mut kerron enemmän kunhan tästä tokenen. kauhua ei kuitenkaan jäänyt.



tikru ja simppis 3 vrk

Tosin tuon jo tiesinkin, kun jollain muulla palstalla tiedettiin kertoa jo pari päivää sitten uutisista :)



Vielä siitä sektiosta toipumisesta: siis ihan ällistyttävän nopeaa! Keskiviikkoiltana leikattiin, ja perjantaina olin jo omin jaloin liikkeellä siellä Lastenklinikan reissulla Noelin kanssa (joka siis jäi sinne). Kätilöt tosin vähän varoittelivat että voi tulla takapakkia kun niin pikaisesti toivuin, mutta eipä ole tullut. Viikko leikkauksesta otettiin tikit pois, ja silloin olin jo ihan täysin kunnossa. Oikeastaan vain ekat kolme-neljä päivää tuntui siltä, että on tosiaan ollut suurehkossa leikkauksessa. Nyt on olo jo ihan normaali, mitä nyt kipottelee kun Noel potkii välillä sänkysyötöillä suoraan tuohon vatsaan. Pitää oikein muistuttaa itseään etten ole vielä ihan kunnossa, kun kroppa ei sitä tee.



Ja painoakin on pudonnut jo varmaan ihan mukavasti. Toki tuo rankka alku vei omansa, kun mieskin laihtui ihan silmissä. Oli vähän muut asiat mielessä kuin ruoka. Mutta veikkailisin että ainakin lähemmäs 10kg on lähtenyt (13.5kg oli neuvolakortin mukaan mun yhteissaldo)! Pitäisi päästä käymään vaa' alla, kun en neuvolassa tajunnut. Kotona mulla ei sellaista vekotinta ole - vaikka tekisi kyllä mieli hankkia tässä vähitellen. Kesäksi olisi kiva päästä uikkarikuntoon (bikineitä en näiden arpien kanssa käytä ihan vähään aikaan)...



Minks, millaisia hetkiä teidän Oskari viettää hereillä ollessaan? Itkeekö paljon, kohdistaako jo katsettaan, viihtyykö yksikseen yhtään?



Ja kohtahan me kaikki ollaan vauvapuolella, kun SuSilla ja söpösimmullakin on enää pari hassua viikkoa raskautta jäljellä! Ja vastahan me siirryttiin odotuspuolelle :)



Kandi & Noel 15vrk

Ensimmäinen tyttö tähän joukkoon! Hienoa että kaikki meni kuitenkin hyvin. Jaksamisia ja toipumisia koko perheelle!



kandi: Hyvä ettei leikkaus sen kummemmin rajoita päivä rutiineja ja se että oot ite toipunu hyvin auttaa varmasti jaksamaan vauvan kanssa paremmin. Eikä se sektio huono vaihtoehto altiesynnytykselle ole kun sille on kuitenkin hyvä peruste. Aika kurjaa kun vauvavietiin pois



Onkohan alennusmyynneillä vauvanvaatteita? Täytyypä lähteä jokupäivä katsastamaan. Hobbyhallin kuvastossa oli ihana nallepuh sitteri 49,90, vähän tekis mieli tilata...



surullinensiili ja pikku-tiikeri 31+3

Tigger: Paaaljon oonnneaa! Pitkältä kuulosti urakkasi, yritä saada levätä! Jotenkin aavistinkin, että Simppis on tyttö! No, mun synnytysjärjestyksen arvailu menikin sit vähän pieleen, kun jotenkin aattelin, että synnytät ennen Minksiä. Mutta toisaalta, eikös aika lähelle menny veikkaukseni, että melkein pääset lehteen vuoden ekan vauvan äitinä ;)



Kandi: Kuulosti ihan lohduttavalta, ettei sektion toipuminen ihan kamalaa ole ¿ nyt voi huoletta itekin asennoitua kumpaan tapaan vaan ihan rauhassa. Noel näyttää kuvissa kivalta ja persoonalliselta. Kumpaa ulkonäköä siinä on mielestäsi enemmän? Taitaa olla isää paljon, eikö?



Minks: Nyt kotona rauhassa vaan, kyllä niitä kävelyjä kerkee tekeen myöhemminkin. Jos ei saa levättyäkään ite tarpeeksi, niin mies hommiin ja ite sängylle pötkölleen ;) Nimimerkillä ¿eilen vartti kävelyä ja kauhee pissähätä¿. Sitä paitsi meillä meni mies telomaan sählyissä nilkkansa. Että se sitten harmittaa, jos ei se parane pian, kun tarttisin kantoapua ¿ tähän mennessä se on kannellu kaikki painavat asiat. Ja minä tahdon huomiota! Mutta nyt se oon mää joka passaa, kun se huikkaa koko ajan ¿tuo mulle sitä ja tätä, asettele mun jalkani koholle, tai jopa pese mun varpaanvälit, kun meen lääkärille näyttään koipeani!¿ Joten mene tässä sitten kävelylle. Minäpä muuten näytän kuka helmikuussa pesee ja kenen varpaanvälit!



SuSi: Ehkä sulla supistelee, koska kohtu on näköjään selvästi ottanut kasvuharppauksen, kun sf:kin oli niin iso. Kannattaahan sitä lepäillä, mutta jos kerran saat hyvillä mielillä harrastaa liikuntaa, niin teet aina vaan sen, mikä hyvältä tuntuu. Ja nythän ei oo mitään juhlia järjestettävänä, eihän, niin ei tarvitse kiireessä pingottaa valmisteluja, eikä leipomisia, vaikka mielelläsi ja hyvin osaat leipoakin ¿ voi ottaa ihan lunkisti. Meillä on muuten tosiaan ihan samat vaunut :) Kyllä meiänkin Hartaneissa on ne sinivalkoiset raidat sisäpuolella, vaikka ulkoapäin väri synkkä. Tosi kiva, kun ne on niin kevyet! Tehtiin niistä ja turvakaukaloista varaus ja haetaan, kunhan saadaan järkättyä kotiin tilaa. Miten meni äitiyspakkauksen penkominen? Mä sain miehen kiinnostumaan kamojen ihastelusta, kun asetin tehtäväksi hakea meille sisällön kappaleita vuorotellen, ja sitten piti aina näyttää toiselle, mikä on kyseessä. Sen tahti oli tosin vähän nopeempi kuin mun; minä kun oisin analysoinut jokaista värikuviota.



Mulla oli kans tällä viikolla neuvola. Tästä eteenpäin siirrytäänkin sitten käymään siellä kahden viikon välein. Kaikki oli kunnossa; valittelin ainoastaan flunssaani, joka kyllä kerkes lakkaamaankin jo, mutta todettiin siinä neuvolatädin kanssa, että sitä lasten Nasolinia saa huoletta käyttää. Oon joskus ottanutkin sitä äärimmäisessä hädässä nenän tukkosuuteen ja nyt ainakin nuhan aikana se teki yöunet ihan autuaaksi. Mulle sanottiin, että vauva taitaa siellä vielä vaihdella asentoaan, mutta tunnusteluhetkellä sillä näytti olevan peppu ylhäälläpäin. Sf-mitta oli 26,5 ja mun paino oli noussu viikkoa kohti taas useita satoja grammoja¿ No niin kuin neuvoittekin, painelen sitten keväällä vaunujen kanssa lenkkiä niin, että kilot vähän karisisi ja rajoitan vähän noita joulusuklaitten ahmimisia nyt. Jos pystyn. Vempulan syke oli 140-150. Kieltämättä vähän mietityttää aina noi sykkeet, voisko niistä jotain sukupuolta päätellä ¿ se on tasottunu nyt noihin lukemiin, kun aikasemmin se oli aina korkeempi. Hmm...



-Söpösimmu 31+1 ja Vempula