Synkän vuoden synkkä päätös
Vuoden viimeinen päivä alkoi tuskallisimmalla mahdollisella tavalla: kolmas keskenmeno. Vuosi 2006 on ollut yhtä rämpimistä surusta toiseen. Ensimmäinen km helmikuussa, toinen keskeytynyt km toukokuussa ja nyt kolmas surkea päätös raskaudelle. Tuska viiltää syvältä, kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. On vain tyhjyys sisälläni. Ja kysymys: saanko koskaan pitää sylissäni omaa pientä nyyttiä?
Kommentit (2)
itselläni km:t 2/2006 rv 16, 5/2006 rv 11 sekä 12/2006 rv 17. Kaikki näistä ovat olleet nimenomaan keskeytyneitä keskenmenoja ja vaatineet lääkkeiden avulla tyhjennyksen ja kaavinnan. Raskasta on siis ollut, joten en voi kuin toivoa kaikille samaa kokeneille paljon voimia ja parempaa onnea tänä vuonna!!!
Itselläni jälkitarkastus ja tulosten kuuleminen (kolmannen keskenmenon jälkeen asioita jo tutkitaankin) kuun puolessa välissä, saas nähdä onko mitään syytä selvinnyt tapahtuneille. Miehen kanssa kun meillä on jo kaksi lasta, se lohduttaa kuitenkin:)
lupaisin. Ja jos jollain keinolla voisin sinua auttaa, auttaisin.
Nyt en voi kun vain toivoa, että sinunkin vuorosi saada oma nyytti tulee. Tämän alkaneen vuoden on pakko olla oikeudenmukaisempi sinulle!!
Voimia, ja uskoa onnistumiseen ja parempaan vuoteen lähetän sinulle näin virtuaalisesti.
vm69 (km 03/2006 vkolla 20+5 ja km 11/2006 8+ )