***KOTILOT***- Viikko 1
Kommentit (35)
Hahaa, iski se p.....a:tauti sitten minuunkin. Meni uudenvuoden suunnitelmat uusiksi ja pitelin sänkyä selässäni pari päivää. Mies ja lapset herkuttelivat, ampuivat raketteja ja lauloivat karaokea koko illan, onneksi niillä edes oli hauskaa. Mies herätteli katsomaan raketteja...lapset olivat simahtaneet kymmeneltä. Kyllä täytyy kehua että on ihana mies, rakastava ja huolehtivainen.
Olo on vieläkin aika heikko paino putosi 1,5 kg ja hieman huolestuttaa kun sitä ei ole vielä yhtään tullut, maha on kyllä nyt selvästi tullut esiin ja muuttanut muotoaan. Housut ei istu, peppu ja reidet ovat hävinneet =(, luultavasti se on vain nestettä ja palautuu hyvinkin pian. Ikävintä tästä on ollut inhottavat supistukset, mutta nyt ne tuntuvat hieman rauhoittuneen, onneksi.
Kävin tänään ostamassa äitiysfarkut, ajattelin laittaa ne maanantaina jalkaan ja olla sitten siitä päivästä lähtien tosi virallisesti raskaana;) Ostin kyllä kaikkea muutakin, joten taitaa olla vähän selityksen paikka illalla kotona.
Fiilikset on suhteellisen kaoottiset, en muista aikaisemmista raskauksista tälläisiä tuntemuksia. Pirun hormoonit, olen oikea itkupilli ja herkistyn jo pienimmistäkin asioista. Muutenkin tämä raskaus on fyysisempi, tietysti ikääkin on tullut lisää joten kaikki ei ole niin helppoa kuin aikaisemmin. Paljon on myös sellaisia " pelkoja" jotka liittyvät vauvan terveyteen ja synnytykseen ym. Taitaa kuitenkin olla turhaa murehtia tulevaa, katsotaan mitä aika tuo tullessaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille.
JB 72 ja Alma rv 18+3
Lunan ultrakuulumisia odotellessa ;)
Lunan ultrakuulumisia odottelen myös =)
Lääkärissä kaikki oli hyvin, tai no, painoa oli tullut lisää 1.350g/vkossa!!! Eka ajatus oli, ihan kaunistelematta, että mitä perkelettä tässä sitä ruokavaliota yrittää vahtia, kun sitä painoa on tullut kuitenkin noin paljon! Pyysin/vaadin, että ystävät ja sukulaiset eivät täyttäisi pukinkonttia suklaalla, joulutorttuja paistoin kokonaiset 3krt puolentoista kuukauden sisään, täytin itseäni lähinnä rosollilla ja limpulla jouluaattonakin. Ja silti toi paino!!! Olin ihan varma, että olis tullut ihan kohtuudella, en sen takia käynyt edes puntarissa ennen kuin lähdin neuvolaan, mutta olis kai pitänyt, ei olisi tullut sellaista sokkia sitten siellä... Lääkäri ja th eivät mitenkään kauhistelleet painoa, koska tähän mennessä sitä on tullut ihan kohtuudella. Mulla vaan itsellä on vähän kurja olo, kun olen yrittänyt olla tiukkana, eikä siitä ole mitään hyötyä =(
Mut aikuisten oikeasti, kun muuten kaikki oli hyvin, kohdunsuu siisti, eikä edes pehmentynyt vielä (kuopusta odottaessa oli täs vaiheessa jo pehmentynyt ja lyhentynyt), hg 122, verenpaine OK, pissanäyte puhdas, vauvan syke OK, sf-mitta tippui sopivasti käyrille (kuitenkin kasvanut). Tässä raskaudessa olen välttynyt jopa supistuksilta. Ja meikäläinen ahdistuu jostain painonnoususta. Kyllä sitä yön yli nukuttuaan taas rauhoittui kummasti.
Tänä aamuna kävin siinä sokerirasituksessa. Täti otti paastoarvon pikatesterillä ensin, se oli 4.2, eli ihan hyvin. En usko, että voi kauheasti heittää virallisissa tuloksissa. Heti maanantaina meinaan soittaa tulokset, jännittää ihan! Luin kirjaa sen kaksi tuntia, minkä siellä joutui kuluttamaan, ja oikeasti sitä saa luettua kummasti kun lapset eivät häärää vieressä. Ylipäätään sitä on yllättävän tehokas tekemään nykyään mitä tahansa jos saa tehdä ihan yssikseen ;o)
Vauvan liikkeet ovat ihan muuttuneet, ja tajusin kun tunsin hikan tosi alhaalla, että neiti on siellä nyt pää alaspäin. Eli liikkeet tuntuu nyt vallan erilaisilta. Saa nähdä, keksiikö vielä kääntyä, tilaa ainakin on. Mulla on kyllä edellisetkin muksut kääntyneet pää alaspäin jo tosi aikaisessa vaiheessa -ja pysyneetkin niin :o) Sopii kyllä mulle jos vauva päättää viihtyä näin...
Eipä muuta ihmeellistä! Kaikille hyviä joulunlopettamispyhiä, Jään hollille odottelemaan niitä Lunan kuulumisia -" aarre" vai sittenkin " nuppu" ;o)
T:Anttuli kera " pepin" rv25+9
P.S. Odotin jo ä-pakkausta kovasti, mut sen tuleminen jäi ensi viikkoon!
Menipä aika myöhäseen meidän reissu, oltiin kotona vasta yhdeksän jälkeen kun kaupoilla pyörittiin ja sitten piti vielä pojat hakea. Ja pojista puheen ollen, sellainen täällä masussa sitten tosiaan on! Nyt on nähty pussit ja asia on saletti, ei tarvi enää pähkäillä :) Ihan helpottunut olo kun se selvisi varmaksi. Tuntuu ihan, että nyt se odotus vasta oikein alkoi. Ihan innoissani odotan nyt uutta pikkuprinssiä paapottavakseni :) Eikun laittamaan kotia valmiiksi vauvaa varten!
Lääkäri arvioi, että samaa kokoluokkaa olisi syntyessään kuin isoveljet, eli n. 3600g. Ensin kun se sanoi, että olis keskivertoa isompi niin pelästyin, että joku nelikiloinen sitten vai, mutta 3,5 kg onkin kuulemma se keskiverto vauvan koko :) Että ei olis mitään jättiä tulossa kuitenkaan, vaikka anoppi sellaista pelkää tän mahan koon perusteella.
LapaLepalle sanoisin kyllä, että ala vaan ostella niitä vaaleanpunaisia, tytön sinä varmasti saat! Mullekin povattiin poikaa molemmilta ennustajilta ja vielä se kiinalainen taulukkokin lupasi poikaa, joten kyllä ne jotain tietää :) Sullehan on tyttöä povattu niistä kaikista.
Mutta nyt alkaa jo vähän väsy painaa, taidan mennä maate. Tuun sitten huomenna kirjoittelemaan lisää. Hitsi, aamulla täytyy aloittaa se verensokerimittaus... Mahtava aamunaloitus.
Luna ja " Aarre" (edelleen :) rv 28 tasan
Luna: hienoa, että nyt tiedät vauvan sukupuolen! Ja ihan mukavan kokoista vauvaa se lääkäri arvioi syntyväksi =) Mustakin se vauvan odotus lähtee oikeasti liikkeelle, kun tietää, kumpaa odottelee...
Unohdin ihan eilen mainita mun elämää helpottaneesta asiasta, nimittäin manteleista! Mulla on koko raskauden ajan ollut närästystä, ja Rennie alkoi jo tympiä toden teolla. Nyt rv20 jälkeen närästys on ollut vähäistä, et olen kärsinyt mieluummin lievästä närästyksestä kuin syönyt närästyslääkettä (lääkkeitä -siis yök!). Kunnes mun mummoni kehoitti kokeilemaan kokonaisia manteleita pieneen närästykseen. Ja se auttaa!!! Nyt vasta mennyt yksi vajaa pussi kahdessa viikossa (n150g), joten ei siitä määrästä nyt hirveitä piilorasvamääriä kehoonsa saa ahdettua. Ja niissä manteleissa on sitä hyvää rasvaa. Mieskin ihmettelee, että miten ihmeessä jotkut mantelit voivat auttaa... Joten ainakin kannattaa kokeilla manteleita (ainakin lievään) närästykseen =)
Viikonloppuja!
T:Anttuli rv tasan 26
AIHA:
Hulda: Kiitokset eilisestä pizzaseurasta! Onnistuiko salaattipäivä tänään :)
Kiitos samoin! Ei tosin onnistunu salaattipäivät, vielä tänäänkään... *noloa* x)
Keikkatyöstä oli puhetta: Mä oon miettiny, että imetys antais periks tehdä jonkinlaisia vuoroja tuossa kun vauva on 3kk. (Mulla on joustava työnantaja ja saan tehdä 4h vuorojakin.) Mun peruspalkka on parempi kuin miehellä, joten senkin takia mun työssä käynti ois meillä silkkaa plussaa.
Verensokeriansa seuraaville: kertokaahan millaisia lukemia saatte kotimittareilla mihinkin aikaan päivästä. Mulla on kotona kaksikin mittaria ja aattelin, että täytyis tässä koittaa itekin seurata puolihuvikseen sitä.
ON: Migreeni. Yöllä en saanu pariin tuntiin unta, kun oltiin yökylässä mun vanhemmilla. Saatiin silti kyllä uus auto hankittua, joten ihan hyvä reissu. Peugeot 405 vaihtui Opel Astraan (farkku). 5x3pistevyöt ja edessä airbagit, taakse mahtuu kaikki kolme istuinta. Rattaatkin mahtuu kyytiin.
Pitkä joululoma koulusta ja töissäkään en oo ollu suppareiden takia. Tuloksena aivan hirveä hinku töihin, mut opiskelumotivaatiota ei oo yhtään kertyny. :/ Maanantaina pitäis taas aloittaa puurtaminen ja sitä ennenkin mielellään tehdä muutamia tehtäviä. PLÄÄÄÄÄH.
hulda 17+2
Eipä alkanut hyvin tää sokerimittaus... Heti ensimmäinen arvo pompsahti yli rajan, joten jos vielä toinen ylitys tulee niin joudun jatkamaan tätä taas uudet 6 päivää, aaargh! Eli aamulla ennen aamupalaa arvo oli 6,0, kun sais olla max. 5,8. Tunti syömisen jälkeen jäi nipin napin rajan alle, tuli 7,4 kun sais olla 7,5... Kohta on iltaruoka ja uusi mittauskierros, saas nähdä... Mies joutui aamulla " napsauttaan" sen verikokeen multa, kun itseä hirvitti niin, mutta höh, eihän se tuntunut missään. Seuraavan otin jo itse :)
PikkuPilu kyseli siitä dieetistä. Eli tavalliset sokerit pois, makeutusaineita saa käyttää ja light-mehuja ja -limppareita, vähärasvaista, paljon kuituja ja täysjyvätuotteita, kohtuudella hedelmiä ja marjoja, pienet ruoka-annokset, mutta useasti päivässä, eli aamupala, 2 ateriaa ja 2-4 välipalaa. Mulla on ihan karsee suklaanhimo koko ajan, kun oon tottunut ruuan jälkeen mussuttamaan suklaapatukan tai konvehteja tässä joulun aikaan... Välillä tekis mieli napata ihan vaan yksi konvehti, mut sit tulee mieleen, et heti se kuitenkin tekee kauheen piikin seuraavaan mittaukseen :) On tää taistelua kyllä...
Mies vei äsken joulukuusen pihalle, johan se meillä olikin ennätyskauan! Yleensä jo tammikuun ekapäivä heivaan sen pihalle.
k.a.t.a kyseli ennustajista, eli ne on nää nettiennustajat madam mamma ja ennustajaelli joilta sähköpostitse voi kysellä lapsiennustusta. En nyt muista niitä osoitteita... Tarvis kattoo ne sähköpostista. Hyvin tuntui mammat tietävän meille ainakin sukupuolen oikein, syntymäaika jää vielä nähtäväksi.
Luna ja " Aarre" rv 28+1
Onnittelut pikkuprinssistä.Olen jo sopeutunut itsekin että poika tulee....
Nyt vain toivotaan että kaikki menee hyvin.Minä jopa jo ajattelen tätä poikaa tietyllä nimellä, ja sen nimen aion laittaa kaavakkeeseen hätäkastetta varten.
KYSYN: minulla rakenneultrassa vauva perätilassa ja edelleen potkut tulee suoraan virtsarakkoon...kiva....
Onko muilla perätilassa.lääkäri sanoi että voi olla että ei edes käänny.
Tiedättekö ketään jolla ulkokäännös tehty ja heti onnistunut.OYS ei kuulemma pakota synnyttämään perätila vauvaa....onneksi. viikoll a30 aletaan seuraamaan
hyvää loppiaista kaikille
Luna: kiva kun saitte varmuuden sukupuolesta. Mä vieläkin olen miettinyt sitä uusinta ultraa, mut säilyköön nyt jännitys kun ei toi mieskään ollut niin innokas sitä selvittämään.
Anttuli kirjoitti siitä närästyksestä, mulla kans ollut ihan älytöntä poltetta ruokatorvessa ja välillä tosi kamala olo. Vähensin kahvin juonnin 1 kuppiin päivässä, kun olin juonut ennen 3-4 kuppia. Siitä oli apua. Meillä on työpaikalla kiinasta kotoisin oleva rouva, joka sanoi myös että siellä kiinassa oli kanssa syöty pähkinöitä/manteleita närästykseen. Täytyy varmaan kokeilla, noi Renniet alkaa tosiaan tökkimään.
Taidan sittenkin kelpuuttaa vanhan turvakaukalomme ja sijoitan sit uuteen istuimeen, kun vauva on kasvanut kaukalosta ulos. On loppupelissä niin lyhyt aika, kun sit vois jo 6kk laittaa isojen istuimeen. Jotenkin vaan haluais laittaa kaikkea uutta kivaa, jos vaikka on viim. lapsemme. Ja onhan noi eskoiselle ostetut tavarat jo kohta 7 v vanhoja ja kiertäneet tässä välissä siskoni ja serkkuni lapsilla. Rattaat ostin sillon 2002 kuopukselle, kun se oli 4kk ja myin brion yhdistelmät kun en niistä oikein tykännyt. No nyt ostin rattaisiin vaan sen duolift pussin, niin sopii sit rattaat paremmin vastasyntyneelle sen kassin kanssa.
NAKSU ja NASU rv27
Mulla ei närästystä oo vielä ollut, mutta oon manteleita kyllä pyrkinytkin syömään päivässä kolme kokonaista. Manteleissa pitäis olla kaliumia jota haluan ruokavaliossani lisätä, kun tuota verenpainetta on... (kaliumin suhdetta natriumiin pitää tasata)
Mut tosiaan kiinalaisten uskomus on, että 3 mantelia päivässä pitää lääkärin loitolla. ;) Joten kyllä varmaan moneen vaivaan tuo helpotusta.
Täältä voi tarkistella mitä manteli sisältää:
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=379&lang=fi
Mun vaaka näyttää 1,8kg enemmän kuin ennen joulua. Tuskin se yhtäkkiä tollain alkaa nousta, joten kyllä tää joulun mässäily sen tekee. Nyt oon järkeilly, että söin sitä kinkkua niin paljon joka sulaa hitaasti, että ties vaikka se vielä tuolla jossain jumittaa. Punaista lihaa koitan vältellä nyt tammikuun (kun ei tuota tipatonta kannata ees viettää...) ja syödä paljon tuoreita kasviksia. Naposteluporkkanat on törkeen ihania! Karkista en vielä suostu luopumaan. Vettä pitäis kans yrittää juoda paljon. Suuret tavoitteet taas, saa nähdä... Oispa koulunkin suhteen yhtä suuret tavoitteet...
Voi kun olis nukuttanut vielä, mutta pakko oli nousta mittaan verensokeri ja syömään aamupala... Vaikkei ole nälkäkään vielä! Rasittavaa tää rumba kyllä. Eilen tuli sitten iltaruuan jälkeen oikein roima arvon ylitys (8,9 kun raja on 7,5) eli tämä mamma saa sitten jatkaa piikitystä vielä toisenkin viikon, nyyh.
Pellava: kiitos onnitteluista! Kurja homma toi perätila, toivotaan että vauva vielä ymmärtäisi kääntyä itsekseen. Se ulkokäännöskään ei taida mitään herkkua olla. Meidän poju on ollut jo monta viikkoa " oikein" päin, kun hikkaliikkeet on tuntunut alhaalla ja isommat potkut ylhäällä ja lääkärikin sen vahvisti että pää alaspäin siellä jo ollaan. Kunhan nyt ymmärtää sit olla enää kääntymättä!
Oon nyt alkanut sitä nimeä miettiä pojalle. Vaikeelta tuntuu, mistä ihmeestä sen oikean löytäis... Tytölle mulla olis ollut monta nimeä, sellasia joita ei ihan joka toisella olis ollut ja nyt tietysti täytyis keksiä pojallekin joku sellainen " oma" nimi. Meillä on kaikilla nimessä E-kirjain, tosin ihan sattumalta, mutta kuitenkin olis kiva jos vauvan nimestäkin se löytyis niin kuuluis sitten " porukkaan" :) Joskus pari vuotta sitten mietin, että jos vielä saisin pojan niin antaisin sille nimeksi Veeti, mutta nythän noitakin on jo pilvin pimein... Eikä se nimi muutenkaan enää tunnu sopivalta. Kai mun täytyy sitten tosiaan käydä siellä hautausmaalla kävelemässä, sieltä löytää mitä erikoisempia vanhoja nimiä :)
Luna ja " Aarre" rv 28+2
Linkki viimeviikon listalle:
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9162354&p=1&tmode=1&smode…
Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä. Muksut meni nukkumaan ihan normaaliin aikaan ja me miehen kanssa kateltiin telkkaria ja herkuteltiin.
Mies lähti ulos katselemaan ilotulitusta ja mä kurkistelin raketteja ikkunasta. Esikoinen heräsi muutaman kerran raketteihin, eikä oikein ollut innostunut kamalasta paukkeesta. Kuopus nukkui sikeästi. Nukkumaan meitsi sitten simahtikin jo yhden jälkeen...
Lupasin vielä mennä tänään iltavuoroon töihin vaikka saikulla olenkin. Vika vuoro nyt sitten vähään aikaan. Toivottavasti rento vuoro tulossa.
Hulda: Toivottavasti sulla noi kipeet supparit kans loppuis. Mullakaan ei mitään syytä niihin. Kait se on vaan kärsittävä ja levättävä mahdollisimman paljon. Mikä siis on tosi helppoa näin kahden lapsen äitinä...
Eli näin se uusi vuosi alkaa!
AIHA Rv 18+6 tai 19+3
Ollaan sairasteltu niin rutkasti, että pitänyt hieman taukoa kaikesta. Kuopus joutui sairaalaan asti kun keuhkokuume iski, edellisenä päivänä omalääkäri sanoi, ettei keuhkoissa kuulu mitään ja seuraavana päivänä mentiin ambulanssilla vauhdilla sairaalaan. Oikeasti pelottaa näiden lääkäreiden ammattitaito. Siinä kuopusta hoitaessa poskiontelotulehdus löysi tiensä tähän raatoon ja sen kanssa nyt taistellaan, ei taida antibiootit auttaa. Enpä ole ehtinyt miettimään raskaana oloa pariin viikkon juuri lainkaan.
Teillä oli ketjuissa kaikenlaisia gallupeja ja yksi taisi koskea synnytyksiä?! No voin mainita, että olen ns syöksysynnyttäjä. Minulla on avaavia suppareita kuten muillakin, mutten tunne niitä. Tunnen vasta kun noin 5cm auki ja siitä ponnistukseen ei yleensä kauan mene. Esikoisesta olin sairaalassa kun se yritettiin käynnistää tuloksetta. Vedet meni kun olin lähdössä kotiin ja parin tunnin päästä muksu oli ulkona. Toisesta kykin sairaalassa puoli vuorokautta kun olin reippaasti auki vaikka en tuntenut mitään. Sitten kun alkoi sattumaan, meinasin synnyttää hissiin. Kivuliaita taisi kestää 45min. Luomuna kummatkin syntyneet kun mitään lievitystä ei keritä antaa. Nyt kolmannesta varmaan lähden taas heti kun vähän masu kovettuu sairaalaan. Ei tämäkään helppoa ole, rajun supistamisen takia kohtu ei jaksa enää supistua syntymän jälkeen ja siitä seuraa runsasta vuotoa.
Nyt odotellaan kovasti kutsua niskapoimu-ultraan. Raskaus tuntuu vieläkin hyvin epätodelliselta. Jännittää onko kaveri selvinnyt kaikista lääkkeistä, väsymyksestä ja stressistä.
Toivottelen kaikille vauvantuoksuista Uutta Vuotta!
Lumituuli rv10+2
Pitkästä aikaa taas koneella, joulut ja vuodenvaihteet vietetty ja arki alkanut. Tänään olin eka päivää töissä 2 viikon loman jälkeen. Ei oikein tuntunut hyvältä, supisteli (ei kipeitä) ja vatsa tuntui koko ajan vähän kireältä. Aiemmissa raskauksissa ei vastaavaa ja nyt sit mietinkin et kauanko tämmöistä voi seurailla, neuvola olis vasta 12.1. Työ on kyllä aika fyysistä, jalkojen päällä joutuu olemaan.(hoitoalalla).
Keskiviikkoaamuna olis sit meno siihen sokrukokeeseen. Nyt voi alkaa jo pikku hiljaa siirtämään ajatuksia enemmän tulevaan vauvaan, kun on toi joulu takanapäin. Hankintoja pitäisi tehdä pikku hiljaa, sänky, turvakaukalo, hoitolaukku ja kovapohjaisen kantokassin meinasin rattaisiin ostaa. Vaatteita ei uskalla ostaa, kun ei oikein varmuutta sukupuolesta. Mukavaa alkanutta vuotta ja viikkoa kaikille!
NAKSU ja NASU rv 26+2
Upea uusi vauvavuosi =)
Meille on viimeksi syntynyt vauva vuonna 2004, ja uuden vuoden vaihtuessa mies heti sanoi, että tänä vuonna meille syntyy vauva! Se oli jotenkin kivaa, että se oli hänellä heti mielessä kun ajatteli uuden vuoden vaihtumista, ite mietin lähinnä jotain toteutettamiskelpoista lupausta ;o)
Täällä oli hirmuisesti rätinää ja pauketta, paljon enemmän kuin viime vuonna. Mutta sekä esikoinen että kuopus nukkuivat koko yön mitään hätkähtämättä, että ovat kyllä hyväunisia tapauksia, toivottavasti tämä kolmas liittyy joukkoon =) Tiedä häntä, omanlaisensa tapaus kun kuitenkin on...
Nyt vielä tämä viikko tällaista arkeenpalaamistouhuja, alan pikkuhiljaa keräämään jouluvarustusta alas... Loppiaisen jälkeen ryhdyn penkomaan vauvanvaatteita esiin, pesemään ja laittamaan kokojärjestykseen. Ja ens tai seuraavalla viikolla tulee äitiyspakkauskin! Kivaa! Oikein odotan kevättä ja vauvaa! Torstaina mulla on lekuri ja pe sokerirasitus, tämä viikko menee varmasti nopeasti.
Mua jännittää niin synnytys, että olen jo monen monta iltaa miettinyt sitä yrittäessäni nukkuia. Esikoinen syntyi neljässä tunnissa ja olin jo valmiiksi laitoksella kun supistukset alkoivat, lapsivesi tihkui yöllä ja yön nukuin tyytyväisenä tarkkailuhuoneessa. Sain epiduraalin, ja niin poika syntyi rv41+1. Kuopuksesta käynnistettiin rv40+2, koska verenpaine oli korkea, alapaine huiteli hieman sadan yläpuolella ja kohdunsuu oli valmiiksi kolme senttiä auki. Synnytystä yritettiin käynnistää tabletilla, jonka seurauksena neljässä tunnissa olin sitten (en juuri huomannut supistuksia) auennut neljään senttiin. Lääkäri päätti puhkaista kalvot, ja siitä, kun lääkäri ne puhkaisi, kuopus oli maailmassa alle kahdessa tunnissa. Supistukset alkoivat heti vesien menosta, ne olivat tosi rajuja ja jatkuvia, ehdin jossain kuuden sentin tuntumassa saada epiduraalin, koska (kätilö jälkikäteen kertoi) olin ollut todella kärsivän näköinen. Kai nyt, kun kaikki avaavat supistukset tulevat kahden tunnin sisään! Auts. Esikoisen synnytys oli jotenkin lempeämpi, vaikka kestikin kauemmin. Ehdin sentään vetää henkeä suppareiden välissä. Esikoista ponnistin 17 min (vauva 3850g) ja kuopusta 4 min. (vauva 4190g).
Mun keho siis aloittaa avaavat supistukset vesien menosta... Mua mietityttää, että taas huomaamatta paikat aukee vaikka kuinka, sitten täällä kotona tai kaupassa tai kylässä lapsivedet menee, supistukset alkaa, musta tulee täysin toimintakyvytön lamaannuttavasta kivusta ja vauva syntyy käsiin. Hui. En viimeksi ottanut tätä asiaa puheeksi neuvolassa, enkä kyllä vielä tästä puhu lääkärille, se on niin liukuhihnameininkiä tyyliin hyvinkö-sitä-voidaan-kiitos-näkemiin -touhua, että sitten seuraavalla neuvolakäynnillä kysyn, että josko sitä voisi käydä äitipolilla käydä sopimassa vaikkapa tihennetystä seurannasta loppuraskaudesta, että raskaus voitaisiin sitten käynnistää JOS paikat ovat auki ja LA lähellä. Että voisin sairaalassa aloittaa koko touhun turvallisin mielin. Eihän seuranta mitään takaa, mutta ainakin levollisemman mielen...
Mutta eipä tänne kummempia mietteitä, saatiin pyhinä vauvan kutsumanimi päätettyä, oikein hyvä ja molempia kovasti miellyttävä! Se on taas askel lähemmäs vauvan tuloa =)
T:Anttuli kera " pepin" rv25+2
Tänään on tosi hyvä fiilis. Mies pääsee aikaisin kotiin ja mennään ostamaan uudet rattaat/vaunut. Sain maksettua ison kasan laskujakin ja varasin meille risteilyn helmikuun alkuun. :)
NAKSU: Teillä on kans noin paljon hankintoja vielä kolmanelle? Meillä kans on siis nuo yhdistelmät, kaukalo jne. Hirvee kasa vaatteitakin täytyy ostaa, mut me ootellaan kanssa sitä tietoa sukupuolesta. Aika vähän kaupoissa ees olis mitään unisex-vaatetta vauvalle. :/
Anttusanttu mainitsi kutsumanimestä, että ovat saaneet päätettyä. Me ollaan oltu varmoja, että tiedetään mikä pojan kutsumanimeks tulee, mut nyt sit kun oon innostunu tutkimaan jonkun verran isän sukua, niin oon löytäny monta ihanaa nimeä jota oon makustellu ja oon alkanu miettiä, että se alkuperäinen onkin ihan tylsä... x) Mulle kävi viimekskin sit niin, että vaihtui vielä viime tingassa (rv35) vaikka oltiin jo melko varmoja nimestä. No, kaipa johonkin sopuun vielä päästään nimestä.
Onks teillä muilla millaisia " vaatimuksia" nimen suhteen? Meiän ekojen lasten nimet on vanhoja ja samalla linjalla aateltiin jatkaa. Ei mitään hirveen harvinaista nimeä kuitenkaan etsitä. Ja mulla on kauhee pinttymä, että yhdenkään lapsen etunimi ei saa alkaa samalla kirjaimella. (Mulla ja sisaruksilla alkaa kaikilla samalla...)
AIHA: Juu. koitetaan nähdä. Mietin jo, että voitaishan me vaikka käydä kävelylenkilläkin jossain vaiheessa ilman lapsiakin. Piristäis ainaskin mua. (Olettaen että löydetään sopiva aika...) x)
Lumituuli: Mulla kans supistukset on sellaisia, että ellen olis ollu sairaalassa niin en olis tienny että paikat aukee. Tosin siis mulla on ollu sairaalaan mennessä kyllä ja jo pidemmän aikaa paikat aina auki 4cm, mut siis ainakin 8cm saa avautua ennen kuin alan vähän tiedostaa jonkinasteista jomotusta. Senkin takia jo toivon, että tämä käynnistetään...
Kävin heti aamusella siellä sokerirasituksessa ja nyt pääsin kotiin syömään :) Hyvin meni sokeriliemet alas, eihän se oikein miltään edes maistunut. Pistäminen oli vähän ikävää, kun täti tuikkasi joka kerta melkein samaan kohtaan! Viimeinen kerta jo kirpas niin, että ihan jäykkänä siinä istuin ja melkein henkeä pidättelin... Hyi! Onneks on nyt ohi. Tuloksia jään odottelemaan, neuvolantätin on määrä soitella mulle jos niissä jotain oli.
Uusivuosi meni kivasti, oltiin miehen veljen luona ja siellä kun on lähes saman ikäiset pojat kuin meillä niin saivat sitten keskenään paukutella kissanpieruja ja kiinalaisia yms. ja kivaa oli :) Tää pariskunta ilmoitti sitten meille, että aikovat naimisiin maaliskuun 3. pvä. Vähän nyt jänskättää, että vieläkö oon yhdessä koossa silloin, mutta enköhän... L.a. on kuitenkin vasta 30.3. Minkäköhän kaavun sitä keksii päällensä sitten niihin häihin? Tässä yks päivä mittasin mahan ympäryksen ja se oli jo hirmuiset 110 cm! Saman verran se oli esikoisesta viimeisillä viikoilla, iiks! Alan jo itsekin vähän huolestua tästä mahan koosta. Jos se tätä vauhtia jatkaa kasvuaan niin johan se kohta vallan halkeaa, huh huh...
Alkaa jo ollakin vähän hankalaa tän mahan kanssa. Vaikea löytää hyvää nukkumisasentoa, kenkiä ei saa jalkaan istumatta ja aika monet paidat on jo käyneet liian pieniksi. Ja tätä vielä kolme kuukautta edessä ja eikun pahenee vaan! Nytkin jo ähkin ja puhisen ihan vaan kävellessäni... Odotan kyllä sitä synnytystä jo ihan innolla, voi kun jo kohta pääsis tästä mahasta :)
Enää kolme päivää siihen ultraan, perjantaina se on. Mieskin jo odottaa sitä ihan innoissaan, vaikka ensin ei pitänyt sitä lainkaan tarpeellisena eikä ainakaan ollut tulossa mukaan. Niin sitä mieli muuttuu :) Sitten kerrotaan jo pojillekin, että kumpi sieltä on tulossa, nyt sen luulis jo olevan varmaa tietoa.
Sitä sais sitten alkaa laittaan vauvan kamoja valmiiksi. Vihdoin, ihanaa! Meillä on sänky, hoitopöytä ja vaunut yms valmiina, uuden turvakaukalon vaan haluaisin vaikka vanha sellanenkin kyllä löytyy. Mutta sen kuosi ei oo enää mun mieleeni :) Maalaan kaikki vauvankalusteet sitten kun tietää tuleeko poika- vai tyttöväritys. Mulla on kyllä ihania suunnitelmia niihin ja sitten siihen nurkkaukseen mihin hoitopöytä tulee. Pääsis vaan jo tekemään!
Luna ja " Aarre" rv 27+4
Uutena vuotena ei juurikaan mitään ihmeellistä tehty. Käytiin illalla ampumassa mun äidin luona vähän matkan päässä raketit, kun taloyhtiön pihassa ei saanut ampua. Esikoinen ei enää kauheasti pelännyt, kuopus itki ja oli ihan kauhusta kankeana. Muksut menikin vaan pikkasen myöhemmin nukkumaan kun normaalisti. Kuopus ei osannut nukkua pahimmassa paukkeessa, joten sitä sai nukuttaa :b Esikoinen onneksi nukkui hyvin!
Hulda kyseli nimistä.. Meillä ei oo oikeastaan mitään varsinaista periaatetta nimissä, kunhan kuulostaa hyvälle siihen jatkeeksi :) Mäkään en kyllä haluaisi samalla kirjaimella alkamaan.. Mulla on molempien tyttöjen odotusaikana vaan löytynyt se paras nimi ja se on sitten tuntunut hyvältä :) Nyt ei oo vielä sellasta ihan kaikkein parasta tullut vastaan ;)
Luna: Mä kanssa oon alusta asti puhunut että haluan siihen ylimääräiseen ultraan(varsinkin jos sukupuoli ei selviä muuten) ja mies on pitänyt sitä ihan turhana. Sitten kun käytiin ekassa ultrassa ja näki sen pienen ihmisen, niin kyseli jo että millos sinne 3/4D-ultraan sitten kannatas varata aikaa ;) Niin se mieli muuttuu :)
ON: On kyllä ihanaa tuntea pientä möyryämistä mahassa! Sitä onkin jo odottanut :) Ja tuntuu laskettu aikakin paljon lähemmältä, kun on sentään saman vuoden puolella :) Seuraava neuvola on 15. päivä ja ultra viimeinen päivä, niitä odotellessa ;)
PP 16+2
Lapalepa: Aloitin keikkailut heinäkuussa-06 eli kakkonen oli silloin n 4kuinen. (Imetys kun meillä ei onnistunut kuin 3viikkoa, niin ei tarvinnut sitä murehtia.) Meillä mies vuoroviikoin ilta ja aamuvuoroissa, joten tein keikkaa aamuviikkojen iltoina ja viikonloppuina. Eli mies lapsenvahtina. Enemmänkin keikkaa olisi ollut tarjolla kun pystyin tekemään.
Aattelin mun äitiä kans joskus lapsenvahdiksi, mutta eipä tuo innostunut, joten sekin rajasi keikkailumäärää, kun ketään ei rahalla kannata palkata muksuja hoitamaan. Lastenhoitaja ottaa 30¿/h ja itellä tulot 10+¿/h niin ei kannata ei.
Muuten kyl kivaa vaihtelua tuo keikkailua ja extrarahaa tähän köyhien arkeen ;)
Hulda: Kiitokset eilisestä pizzaseurasta! Onnistuiko salaattipäivä tänään :)
ON: Eipä kummosta. Odottelen kuin kuuta nousevaa ens keskiviikon rakenneultraa. Ja tiistaina olis neuvolakin.
Jeps!
AIHA Rv 19+3 tai 20 tasan