G: Missä asennossa synnytit?

Esikoinen syntyi jakkaralla ja toinen seisaaltaan niin, että nojasin sänkyyn.

synnytin, oli ihan ok. nyt toisella kerralla voisin kyllä kokeilla jakkaraa, ensimmäistä sain lasketella jakkaralla ja se tuntui hyvältä.

Kummassakin synnytyksessä olen vaihdellut ponnistusasentoja monta kertaa ja hakenut helpointa tapaa. Esikoinen syntyi synnytystuolissa(?) siis yläpäästä kohotetussa sängyssä. Toinen syntyi synnytysjakkaralla.



Ensimmäisellä kerralla synnytysjakkaralla olo ei onnistunut ollenkaan, toisella kertaa se asento oli lopulta paras. Toivottavasti tulevaan kolmanteen synnytykseen menen taas kokeilemaan mikä asento tuntuu silloin parhaimmalta, vaikuttaahan vauvan tarjontakin siihen mikä ponnistusasento edesauttaa vauvan syntymistä.

Eka syntyi jakkaralla, sitä ennen yritettiin sängyssä puoli-istuvassa, mutta en osannut ponnistaa kätilönkään mielestä. Kumma kyllä ei kätillö ehdottanut asennon vaihtoakaan, mies lopulta ehdotti jakkaraa, josta olimme puhuneet. Toinen syntyi niin nopeasti ja yllättäen, ettei siinä asentoja tarvittu eli sängyllä puoli-istuvassa suunnilleen, eikä tarvinnut ponnistaa, kun hän vaan tuli. Nopea on ollut sen jälkeenkin.

eka syntyi sängyllä selältään ponnistaen, jalat telineissä... imukupin avulla vielä. Ei koskaan enää niin!!! Ainut vaihtoehto mitä annettiin oli kyljeltään, joka asento oli vauvan hapensaannin kannalta vielä huonompi silloin. Tokaa laskeutettiin polvillaan, sängynreunaan nojaten mutta syntyi sitten jakkaralta, ja hyvin meni, ponnistussuuntakin löytyi niin että vieläkin " tiedän" sen =) Ponnistusvaiheet eivät kummallakaan kerralla ole mitään nopeita olleet, mutta jos vielä tosiaan kolmatta joskus pääsen ponnistelemaan maailmaan niin ehdottomasti jakkaralta jos vain mahdollista.



eikkuli ja lapset 2/04 ja 4/06

puoli-istuvassa asennossa. Siinä kun makailin epiduraalin vaikuttaessa ja sitten alkoi ponnistutaa niin ei tullut kyllä mieleenkään lähteä enää asentoa saati paikkaa vaihtamaan. Hyvin meni ja voisin hyvin synnyttää uudelleen sängyssä. Jakkaraa olin etukäteen ajatellut, mutta ei tosiaan tullut mieleenkään tosi toimissa enää =)



Tipy+ipana 1v3kk+papuliini rv 34

puoli istuvassa asennossa, jalat kätilöiden lonkkien päällä. Ja mies tuki niskasta. Kuulostaa hankalalta, mutta minulle oli tehokkain ja toimivin asento. Siinä sain jalat tarpeeksi " auki" ja voimaa ponnistamiseen.

puoli-istuvassa sängyssä, jalat kätilöiden kyljissä. Ei annettu kokeilla mitään muuta. Ajattelin jakkaraa yrittää nyt, jos sellainen Taysin varastoista vielä löytyy. Tai sitten sen näkee, mikä hyvältä tuntuu.

Ensimmäinen lapsi syntyi synnytyspydällä puoli-istuvassa asennossa jalat kätilöiden kyljissä kiinni, ihan jees mut ponnistusvaihe liian pitkä.



Toinen lapsi: eka kokeiltiin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, ponnistusvaihe pitkittyi liikaa ja lopuksi kätilö ehdotti jakkaraa ja siinähän poika tulikin maailmaan 5-10min aikana



Kolmas lapsi: aika vauhdilla maailmaan, puoli-istuvassa asennossa jalat jalkatuissa tuettuna



Kaikista paras on tähän mennessä ollut tuo kolmas synnytys

Esikoista ponnistin ensin kyljellään ja lopuksi puoli-istuvassa asennossa jalat kätilöiden kyljissä. Tuntui täysin luonnottomalta! Toisen ponnistin polviseisonnassa. Ähkäisin vain sen verran kuin kärsin, ei tarvinnut varsinaisesti voimalla ponnistaa ollenkaan. Iso vauva syntyi kymmenessä minuutissa. Kolmas syntyi ollessani seisoma-asennossa. Se vaan tuli täysin ponnistamatta ja melkein kivuttomasti. Ehdottomasti paras asento tähän mennessä. Tietysti vaikuttaa sekin,että olin synnyttänyt aikaisemmin. Tuossa polviseisonta asennossa häiritsi se etten itse nähnyt heti vauvaa, kun hän syntyi tavallaan selän taakse. Puoli-istuvassa asennossa ja seisoma-asennossa näin itse vauvan ja seisoma-asennossa sain vauvan heti syliini.

Kätilö laittoi mut eka ponnistamaan kyljellään pari kertaa kokeeksi. Siitä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, joten ponnistin lopulta puoli-istuvassa asennossa. Jalat ei ollut tuettuina missään vaan otin niistä itse " tukea" ponnistukseen pitämällä polvista kiinni. Ponnistusvaihe kesti 15 min.



Jos vielä joskus synnyttämään pääsen, niin kokeilisin mieluusti muitakin vaihtoehtoja, tosin tuossakaan asennossa ei ollut kyllä mitään vikaa.



-S ja muksu 1,5 v

Puoli-istuvassa asennossa sängyllä, taisi olla sängyn pää nostettu selän tueksi. Itse " tuin" jalkoja repimällä sukista niin vimmatusti ponnistaessani. Asento oli hyvä, ja tuskin muuhun olisin juuri pystynytkään kun epiduraali vei voimat jaloista. Mutta asennossa ei ollut mitään vikaa ja voisin siinä toisenkin ponnistaa. Toki voisin kokeilla myös jakkaraa.

Ekalla kerralla ponnistusvaihe kesti vajaat 20 minuuttia ja vauva syntyi helposti. Tosin painoi vain 2,7 kg.



Nyt toisella kerralla ponnistusvaihe kesti yli tunnin eikä valmista oikein tullut. Kokeilin puoli-istuvaa asentoa. Lisäksi kokeiltiin molemmilla kyljillä. Lopulta lapsi syntyi siten, että olin itse selälläni jalat niissä tukijutuissa ja käytettiin imukuppia. Siinä vaiheessa onneksi epiduraali vaikutti enkä tuntenut kipua. Mitään traumoja ei asiasta jäänyt. Pääasia oli, että lapsi saatiin ulos. Syynä oli vauvan isohko koko (4 kg) ja poikkeava tarjonta.

mies tuki takana. Ehdottomasti seuraavalla kerralla samoin, jos sellainen tulee. Nelikiloinen poika syntyi vartin ponnistelulla, vaikka ei edes oikein ponnistuttanut.

tokan sängyssä nelinkontin ja kolmannen lattialla polvilteen mieheen nojaten. Tämän neljännen haluaisin ehdottomasti synnyttää vedessä.

Olin ajatellut, että siinä olisi hyvä ponnistaa painovoimaa hyväksikäyttäen, mutta mulla oli pakottava tarve saada kantapäät lähelle pakaroita ja lonkat aivan auki, joten käytännössä välillä seisoin jakkaralla. Eli parempi ehkä olisi ollut mulla kyykkyasento.



Ensi kerralla synnytän sängyllä nojaten pystyyn nostettuun päätyyn ja siitä voi nousta myös kyykkyasentoon sängyn päälle. Toivottavasti ensi kerta tulee...

kätilön ehdottama asento, kun helpoiten kuulemma näin pystyi auttamaan vauvan pään syntymistä.itsestä asento oli huono, ponnistaminen oli aika vaikeaa/hankalaa!

Ensimmäisen lapseni synnytin sängyllä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa. En saanut lasta liikkumaan kuin ihan pikkiriikkisen kerrallaan ja kun lopetin ponnistamisen, lapsi " vetäytyi" saman matkan takaisin. Asento tuntui minusta todella pahalle. En voinut kuitenkaan vaihtaa asentoa, koska epiduraali oli vienyt tunnon navasta alaspäin! =/



Toisen lapseni synnytin jakkaralla ja voi miten luontevaa se oli! Jakkara oli minulle juuri oikean kokoinen ja sain siinä työntöihin helposti voimaa. Ponnistusvaihe kesti 1/10 siitä ajasta mitä ekalla kerralla (johtuu tietysti monista muistakin seikoista).



Tahtoo sanoa että: Kuunnelkaa Omaa Kehoanne! Se kyllä kertoo mikä asento sopii juuri sinun ruumiinrakenteellesi ja juuri sinun vauvallesi syntyä!

esikko syntyi selallaan maaten nojaten katiloihin ja hoitajiin, imukupilla autettiin. (aqua-tipat, epiduraali)

Toinenkin normaalissa sangyssa, mieheen nojaten jalat telineissa, nopee tapaus.(luomu)

Kolmosesta ehdin nippanappa sangylle nousta kun ekasta ponnistuksesta tuli jo ulos; sangyn rapuillehan katilo sita vaitti synnyttaneeni...(luomu)

Nelonen sitten kaynnistettiin, mutta nopeesti kaikki sujui ja kylkiasento oli kylla miellyttavin silla kertaa. (kaynnistystippa, muuten luomuna)

Viidetta haaveillessani toivon tulevan synnytyksen ainostaan alkavan normaalisti supistuksilla, kaikkein mukavinta noin itselle!



Mulla eniten ongelmia on ollu jokaisesta istukan syntyminen, hassua ettei siita valisteta enempaa... painellaan ja vedetaan ja sitten on vatsanahka monta viikkoa kipeena! Vedet on puhkaistu jokaisesta synnytyksen kestaessa.



- levinia ulkomailta -

Kehoa kannattaa kuunnella. Synnytys käy myös nopsemmin, kun on jalkeilla ja pystyasennossa, mutta kukin tyylillään ja huutamiseen ei kannata tuhlata voimia. =)