Paniikkihäiriöstä kärsiviä odottajia tai muita ahdistuneita?
Heips!
Kaipaisin kovasti seuraa muista, jotka kärsivät paniikkihäiriöstä tai esim. masennuksesta ja odottavat vauvaa.
Kun sain tietää odottavani kauan toivottua lasta, palasivat kaikki paniikkioireet. Olin juuri ajanut lääkitystä alas ja jouduin aloittamaan sen uudelleen. Ilman lääkkeitä tärisen, voin pahoin ja oksennan ja olo on hyvin epätodellinen.
Lääkityksen (Paroxetiini) vaikutus ei ole vielä oikein alkanut ja olen kauhuissani siitä, kestääkö vauvanalku tämän stressin ja panikoinnin, mitä koen.
Aina kun vatsassa nipistää, olen varma, että nyt alkaa vuoto ja menee kesken. Ja mitä enemmän pelkään, sitä enemmän stressaan ja toisinpäin.
Luulin tulevani vain onnelliseksi kun vihdoin tulin raskaaksi mutta toisin kävi. Olisi pitänyt muistaa, että kaikki elämänmuutokset ovat jo vuosia saaneet minut reagoimaan näin.
Nyt toivoisin kovasti, että löytäisin jotain tukea ja turvaa täältä. Raskaus on niin alkuvaiheessa, etten voi läheisilleni vielä kertoa tästä, vaikka saisinkin varmaan ihan hyvää tukea.
Elliida
Kommentit (7)
ihanasta vastauksestasi!
Olen kyllä paniikkihäiriöstä puhunut ystäville mutta vauvasta en puhu vielä, koska ympärillä on niin paljon lapsettomuutta, etten viitsi valittaa tällaisessa tilanteessa, kun pitäisi kaiken järjen mukaan olla onnensa kukkuloilla. Miehelle saan tietty puhua ja hän ymmärtää.
Yritän nyt keskittyä kaikkeen muuhun paitsi murehtimiseen. Vaikka kuinka vaikealta tuntuu, olisi parempi jos pystyisi hetkittäin rentoutumaan.
Ei kai se vauva vielä varsinaisesti mitään tunne mutta kai stressihormoni siihen jotenkin vaikuttaa?
Kohtalotovereita vielä kaipailen!
Elliida
Minä kärsin jonkinasteisesta paniikkihäiriöstä, joka tosin ei ole muutamaan vuoteen ollut kovinkaan pahassa vaiheessa. Lääkkeitä olen viimeksi syönyt kolme vuotta sitten. Aloin odottamaan esikoistani syksyllä -04 ja todellakin paniikkioireet tulivat takaisin. Voin myös muuten käsittämättömän huonosti. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että alkuraskauden myllerryksen hälvetessä katosivat onneksi myös paniikkioireet. Nyt odotan toista lastani ja taas alkuvaiheessa samat oireet yllättivät, mutta tällä kertaa jo paljon lievempinä ja helpottivat vielä nopeammin. Itse tulkitsisin siis, että liittyvät juuri raskauden yhteydessä hormonitoiminnan valtaviin muutoksiin?
Toivottavasti sinulla helpottaa myös pian!
oireet helpottu raskauden myötä. kovasti kyllä ihmiset pelottelivat, että voi pahentua raskaana ollessa, mutta minulla ei niin käynyt. saas nyt nähdä sitten synnytyksen jälkeen..
rv35+5
Onko vielä muita joilla kokemuksia tästä inhottavasta vaivasta?
Tuntuu että oireet vain pahenevat vaikka lääkkeen pitäisi jo vaikuttaa.
Oksennan useaan kertaan päivässä enkä tiedä onko se lainkaan raskauspahoinvointia vai pelkästään paniikkipahoinvointia.
Elliida
Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä aikoinaan, mutta vuosia ollut oireeton. Esikoisen raskaus meni hyvin, vaikka pelkäsin hormoonien laukaisevan kohtaukset uudestaan, mutta sitten synnytyksen jälkeen tuli masennus ja paniikit. Niihen auttoi asiasta puhuminen ja hyväksyminen. Toisen raskaudessa ei ollut mitään ja synnytyksen jälkeen ihan normaali olo, paitsi iski uupumus. Nyt viimeisen vuoden aikana olen alkanut saada rajuja kohtauksia öisin. Minulla kohtauksen saa menemään ohi syvä hengitys jonka terapeuttini joskus opetti. Kohtaukset loppuivat siihen paikkaan kun tein positiivisen testin.
Alkuraskauteen kuuluu alakulo ja mielialavaihtelut, kuumat aallot, heikotus, oksetus etc. Ne voi helposti mieltää paniikeiksi myös. Minulle tärkein voimavara on ollut kohtauksien hallitseminen ja kontrolloiminen, niitä ei saa pelätä eikä niistä ahdistua. Kaikkia tuntemuksia ei myöskään kannata tulkita paniikkikohtauksiksi. Nii' in helppohan se on toisen sanoa, mutta näin itse opin elämään niiden kanssa.
Sinun tapauksessa uskoisin, että tuntemuksesi ovat raskausperäisiä ja alitajunnassasi vaan ahdistut kun et hallitse kehoasi. Koko raskaus on valitettavasti sitä alusta loppuun ja se on täysin normaalia. Oksenna vaan rauhassa miettien, että se on vauva mikä oksettaa ja kaikki muutkin tuntemuksen vaan hormoonien piikkiin. Nyt relaat ja nautit tästä ainutlaatuisesta ajasta. Kaikki menee varmasti hyvin kunhan totut olotilaasi. Kaikkea hyvää odotukseen:)
En kyllä kuulu tänne odotuspuolelle, mulla on 7kk ikäinen tyttö ja toista kuumeillaan..
No kuitenkin.. Ensinnäkin noista lääkkeistä, ainakin mulle ekat pari viikkoa oli ihan tuskaa, eli oireet paheni entisestään. Sitten alko helpottaan.
Kun tulin raskaaksi jätin lääkkeet pois, vaikka olisin niitä saanut syödä.
No kerran jouduin hyperventilaation takia päivystykseen (viikolla 38) mut muuten koko raskausaika meni todella hyvin, eli paniikit pysy poissa.
Siirryin syömään E-Epaa eli kalaöljykapseleita ja ne on mulla kyllä auttanu, vaikka eihän nuo lääkärit niihin usko vaikka paljon on tutkittu ja monissa maissa niitä masennus- ja paniikkihäiriöpotilaille annetaan ennen masennuslääkkeitä..
Kuitenkin, nyt syön siis noita, ja ihan hyvin on mennyt.. Ennen kärsin koko ajan semmosesta epätodellisesta olosta ja paniikkikohtauksia tuli päivittäin, nyt ehkä kerran kahdessa viikossa..
mutta asia on tuttu koska ystäväni kärsii siitä. Tämä ystävä sai koeputkihedelmöityksellä monen vuoden toivomisen jälkeen lapsen. Raskauden aikana hänellä ei ollut paniikkioireita ja pärjäsi pitkästä aikaa ilman lääkitystä eikä lapsen kanssakaan mitään erityistä ongelmaa omassa jaksamisessa vaikka lapsi oli kaiken lisäksi sydänvikainen. Päinvastoin tuntui että odotus ja vauvan syntymä vaikuttivat positiivisesti paniikkioireisiin, vaikka odotuksen odotus ja vauvan terveys asettivat kovia haasteita. Nimenomaan alkuraskauden jälkeen ystäväni oikein hehkui onnesta.
En ole siis mikään asiantuntija, mutta kyllähän jokaisella on outo olo varsinkin raskauden alkuvaiheessa. Minulla ei ole paniikkihäiriötä, mutta olin tosi itkuinen, äkäinen ja alakuloinen raskauden alussa vaikka lapsi on todella toivottu ja keskenmenon jälkeen viimein onnisti. Joten sikäli ei ole yhtään ihme, että alkuvaiheessa tuntuu raskaalta ja sekavalta kun vielä kärsii paniikkihäiriöstäkin. Hormonimyrsky kuitenkin ainakin minulla kolmessa odotuksessa tasaantuu huomattavasti alkupahoinvoinnin ja muutenkin alun jälkeen. Ehkä sinullakin oireet vähenevät kun hormonit tasoittuvat. Toivotaan ainakin niin. Ja kyllä varmasti kannattaisi puhua jollekin omalle luottohenkilölle asiasta eikä hautoa yksinään. Vauva ei sitä tiedä, onko sinulla aluksi huono olla vai ei, siitä on turha stressata. Ethän voi tehdä enempää kuin pystyt.
Toivotan sinulle ihanaa odotusaikaa ongelmista huolimatta