***Helmenkantajat perjantaina***

Ja linkki tuohon eiliseen pinoon:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9079568&p=3&tmode=1&smode…

[color=red]Piti siis ihan kuulumisiakin kirjoitella.;) Ja ajattelin valita näin joulun tulon kunniaksi punaisen tekstin.:) Siitä onkin jo aikaa kun olen viimeksi väreillä täällä kikkaillut;)



SJT: Hyvä jos tuo meidän anoppivalitus ei haittaa, ajattelin vain, että jos jotakuta alkaa ärsyttää kun täällä aina valitan omista asioista jotka ei itse raskauteen liity mitenkään. ;) En kuitenkaan halua ketään ketjustamme karkoittaa vain siksi että purkaudun väärällä osastolla! ;)



Omaa ( . ): Yöllä en saanut millään nukutuksi. Pyörin ja hyörin ja itkinkin hysteerisenä jonkun tunnin! Mentiin siis koko perhe jo kymmeneltä sänkyyn, mutta miehen kanssa juttelimme tuonne puoli yhteen. Jossain vaiheessa tajusin hänen sekavista jutuistaan, että mieshän on KÄNNISSÄ kuin käki! Tiesin siis, että hän illalla joi yhden lasin väkevämpää rentoutuakseen, mutta en todellakaan olettanut sen olleen niin vahvaa, että känniin olisi tullut!

Vasta kun aloimme nukkumaan, tajusin mitä mieheni oli aiemmin sanonut. Hän siis ilmoitti, että aikoo olla ensi viikon töissä kun sieltä on yksi mies viikon lomalla remontoimassa vanhempiensa asuntoa jouluksi kuntoon. Ja mieheni ei sitten ajatellut, että minäkin haluaisin saada tämän meidän asunnon jouluksi kuntoon! Sitä sitten itkin lähes hysteerisenä ainakin tunnin, mieheni kyseli koko ajan, että mikä on ja lopulta suuttui kun en saanut sanottua. Menetän siis itkiessäni puhekykyni. Vihdoin kuin sain kerrottua mikä vaivaa, ei mies siltikään aio olla menemättä tuonne työpaikalleen ensi viikolla vaikka ihan hyvin siellä pärjäisivät kahdella varaosamyyjälläkin! Ihmisillä on varmasti jotkin muut ostokset mielessä viikkoa ennen joulua kuin moottoripyörät!

Ja yksi syy siihen, ettei meidän remontti ole vielä valmis on se, ettei mies voinut aloittaa lomaansa aiemmin kun tämä sama myyjä, joka nyt pitää sen viikon lomaa oli syksyllä lomalla kokonaisen kuukauden eikä sitä voinut keskeyttää! Ja nyt siis hän keskeyttää mieheni loman eikä se tunnu haittaavan ketään muuta kuin minua! Tuntuu ihan siltä, ettei koko joulun juhlinnasta tule yhtään mitään vaan saamme olla täällä keskenämme ilman kalusteita joulunpyhät. :´( Ja minulle kun on joulu aina ollut vuoden tärkein tapahtuma! Ja nyt se menee ihan pilalle.. Voitte arvata, että masentaa!



Nyt se itku taas alkoi.. palaan myöhemmin kun nyt ei pysty ajattelemaan selkeästi..



-frog2 ja rv32+6

Pitkästä aikaa minäkin täällä mukana. On ollut niin paljon kaikkee muuta ei raskauteen liittyvää, että on jäänyt vauvasivut vähän unholaan... En ole siis pinojakaan lukenut, mutta pääsen varmaan pian taas juonesta kiinni!



mä olen voinut ihan hyvin, liitoskivutkin on helpottanu - ihanaa! ja edelleen olen tosi innoissani tästä raskaudesta, tämä masu on vaan niin kaunis, olen ihan mielettömän ylpeä olotilastani! Alkaa jo vähän harmittaa että saan kantaa tätä vauvaa enää sellaset 10 viikkoa, olisin valmis kyllä pitempäänkin kantoaikaan! noh, kuten jo sanottu, taidan olla vähän outo tän asian suhteen. Synnytystäkin odotan jotenkin kieroutuneella tavallani ihan innoissani. On se vaan niin uskomaton kokemus, vaikka kivulias toki onkin. Tässä siis heti tällasta positiivista ajattelua perjantai aamuun! =)



Voi frog2, ikävää että teidän joulu nyt sitten menee vähän pipariks. itku tuntuu täällä olevan monella tosi herkässä, mut sehän kuuluu asiaan. Itellä en oo juurikaan moista ongelmaa huomannu, kai sitä vähän herkempi kuitenkin on. En taho kestää mitään lapsiin liittyviä kauheita uutisia, esim. björkqvistien tapaus on ihan kamala. näin siitä jo untakin.



Nyt on lähettävä hommiin, moi moi!

loviisa rv 29+4

ihanaa, en yökkinyt yhtään yöllä kun en syönyt eilen pisaraakaan sokeria missään muodossa!



Sen sijaan näin unta ex-anopista, aivan kauheesta kotkasta jonka kanssa asuin samassa talossa (maatilalla MINIÄNÄ) monta vuotta. Ex-avoanoppi oli niin hirveä, että unessakin vaan itkin kun hän nalkutti ja sitten kun heräsin, oli kyyneleet silmissä. Onneksi vierellä nukkuikin mies, jonka äiti on tosi hyvä tyyppi, eikä varsinkaan asu meillä! Että tulee nää teidän anoppijutut mullakin uniin!



Mulla on siis nyt viiimeiset 7 vuotta ollut unelma-anoppi ja hyvä onkin olla, koska parin vuoden päästä muutamme miehen kotitilalle ja olisi hankala tapella vanhan emännän kanssa. Appiukko on tosin aika vaikee tyyppi, mutta hankalien miesten kanssa kuitenkin on helpompi pärjätä kuin hankalien naisten! Toki tällä kertaa appivanhemmat muuttavat pois maatilalta jo ennen kuin vien sinne yhtäkään muuttolaatikkoa. Tuntuu kyllä hieman oudolta ajatus, että anopin keittiöstä tulee mun keittiö jne, makuuhuoneesta puhumattakaan. Mut saahan sitä remontilla eri näköiseksi kriittisimpiä kohteita... Maatilan pito ei sinänsä epäilytä, vaikka olemmekin miehen kanssa molemmat " korkeakoulutason hommissa" nyt -kuitenkin luonnonvara-alalla sentään. Saapa vihdoin hoitaa lapset kotona, tosin samalla työtä tehden. Kivahan työssä on käydä kodin ulkopuolella, mutta pikkulapsien hoitoon vieminen on kurjaa.



Ihania leipomisohjeita -ja en uskalla leipoa herkkuja koska söisin kaiken. Yritin taivutella miehenkin sokerilakkoon vauvan syntymään saakka, mutta se ei onnistunut. Kiva sitten katsoa vierestä kun toinen vetää konvehtia posket pullollaan!!!



Mutta on se ihanaa kun ei yökötä tänään. Sen kunniaksi voi ruisleipääkin vetää superherkkuna.



Heinä 32+4

Nyt täytyy nopsasti koittaa pinoutua kun tänään on vihdoin lähdettävä ulkoilemaan oikein urakalla. Täällä nimittäin paistaa aurinko!!!



Sydänäänistä: Meidän lapsukaisilla on sydänäänet pysyneet tosi tasaisina aina tuonne rv 38 saakka, jolloin ovat tipahtaneet 20 pykälää alaspäin. Oliskos tilan ahtaus tms. syynä, jolloin lapset tietysti lepäävät enemmän, arvailuja vaan =)



Liikelaskennasta mulla on ohjeet, että jos tuntuu ettei päivän aikana ole liikkeitä juuri tuntenut niin pitää käydä makuulle ja tunnin ajan kuulostella liikkeitä, jos 10 liikettä tuntuu niin ei hätiä mitiä, jos ei niin pitää vielä toinenkin tunti kuulostella, jos ei vieläkään 10:ntä liikettä tunnu niin sit on otettava yhteyttä joko neuvolaan tai äippäpolille, jossa sitten tutkivat mistä moinen hiljaisuus johtuu. Joka päivä tuota tuntia ei siis tartte kuulostella, jos liikkeitä tuntuu ihan normaalisti päivän mittaan. Näin siis neuvottiin meidän neuvolassa.



Lupita " pelotteli" nukkumattomalla vauvalla...Lapsia on näköjään niin erilaisia, kun meidän vauvat ovat taas nukkuneet ensimmäisen kuukauden 22 h/vrk ja tuon muunajan sitten söivät tai muuten vaan killistelivät ympärilleen =) Meilläkin ovat kyllä molemmat lapset kitisseet ja kiljuneet ja roikkuneet 1 h välein tissillä yötäpäivää, mutta vasta tuossa 2 kk - 6 kk ikäisenä! Saas nähdä millainen vekara tästä kolmannesta sitten tulee.



Kestovaippailusta ei valitettavasti ole kokemusta, eikä mulla kyllä liiemmin ole intoa ryhtyä sellaiseen puuhaan. Meillä tulee jo tällä hetkellä pyykkiä sen verran että jokapäivä on pestävä koneellinen sekä viikonloppuisin sitten pari-kolme koneellista/päivä, joten kyllä noi kestovaipat saavat mun osalta jäädä kauppaan ja päädyn kuormittamaan kaatopaikkoja. Olen ehkä suomen epäekologisin ihminen, joten se siitä...



Joululahjat ovat jo melkein ostettuna, muutama puuttuu, mutta onneksi tiedän jo mistä ne saa hankittua, joten ei tartte kun mennä kauppaan hakemaan.



Loviisa muistaakseni ihasteli vatsaansa, mä en kyllä oikein ole omasta kropastani kovin riemuissani. Onhan tuo vatsa toisaalta kiva kun siihen pistää käden niin tuntee vauvan liikkuvat, mutta kun katson peilistä niin en kyllä pidä näkemästäni. Mulla vatsa on 2 edellistä kertaa ja nytkin sellainen valtava laaja pallo eli ei mikään lindexin farkkuhaalarimainoksen omainen pyöreä pallukka vaan lähinnä keski-ikäisen miehen kaljamahaa muistuttava hyvin alhaalla roikkuva suuri rantapallo!! Ihan hirvee! Mieheni silmissä olen kuulemma päivä päivältä vaan seksikkäämpi, ja mua kun ei vois se vähempää kiinnostaa....



Palatakseni taas tähän aiheeseen niin joku tässä taannoin kirjoitteli siitä että heillä on ollut aikaisemminkin pitkä selibaattijakso loppuraskaudessa ja synnytyksen jälkeen. Mulla on kyllä himot ja halut palanneet heti synnytyksen jälkeen, joten pari viikkoa ollaan maltettu odotella ja sitten onkin jo makuukammarielämä palautunut ennalleen ja omalta kohdaltani joka kerta hieman parantunutkin entisestään! No noita himoja saa vielä jonkun aikaa siis odotella.



Mukavaa viikonloppua kaikille.

T.kolomonen rv 29+4

Kirjottelen nyt sit vähän lyhyemmin.



Supparit ja liitoskivut loppui viime viikon tiistai illalla ku seinään, ainoastaan vaavin potkut tuntuu ja näkyy. Tai no, liitoskivut kyl tulee aina illalla takas, jos on koko päivän touhunnut, mut jo puolentunnin huili auttaa :)



Tiistaina oli neuvola ja eilen äp. Täs vähän tuloksia sieltä:



PAINO: yht.14,7kg (satanen paukkui rikki, p...le ku ei oo päässy lenkille)

TURV: -

RR: 139/84 (sama ku alussa)

PISSA: --

B-Hb: 199 (ntäti kehotti aloittamaan raudan)

SF: 29 (vähän yli yläkäyrän)

PAASTOSOKERI: 4,5 (sokerirasituksen 0-arvo oli 5,3)

TARJONTA: rt

SYKE: 150

LIIKKEET:++

KOHDUNSUUN TILANNE: hieman pehminnyt, kiinni, 5cm pitkä.

PAINOARVIO: 1700g

NAPAVIRTAUS: hyvä

Vettä normaalisti ja istukka hyvässä paikassa.



Eli kaikki vihdoin ja viimein hyvin :). Tota painoarviota imettelin, ku kuulosti niin paljolta, mut lääkäri näytti käyrältä, et keskikäyrällä mennään. Vaukirjan ja parissa muussa opuksessa on painoarvio ois rv 30 n. 1300g.



Nukkuminen on vähän hakusessa, ilta venyy aina reippaasti yli puolen yön ja sit herään viiden kuuden maissa ja nukahdan uudestaan joskus 7 maissa ja herään joskus kahdeksan yhdeksän maissa. Uni on kyl täydempää ku ei oo kipuja ja suppareita :)



Sellasta tänne napaan ;)



Äippä ja Papu 29+4

Pikainen pinoutuminen...



Eilisestä asti supistellut tiuhaan ja osittain kivuliaasti :( Soitin neuvolaan ja terkkari varasi päivystysajan äippäpolille. Eli sinne lähdetään tarkistuttamaan tilanne, kunhan mies palaa työreissultaan... Pääsee kyllä pian lähtemään, eikä matkaa ole 100km enempää. Eikä nää supparit kyllä synnytykseen viittaa, mut esikoinenkin lähti tulemaan yllätyksenä tosi vauhdilla! LAS:sta olivat ehdottaneet, että menisin suoraan TYKS:aan, mutta en mä kyllä tosiaan ole vielä synnyttämään menossa! Tietysti sinne Turkuun meluumin haluaisin, kun siellä esikoisenkin synnytin ja siellä on kuitenkin kaikki valmiudet teho-osastoineen ja keskoloineen... Mutta ei nyt maalailla piruja seinille!!!



Tulen ilmoittamaan myöhemmin, mikä oli tuomio :)

Pessi80 rv29+6 (viikkoja siis vielä aivan liian vähän)

Kävin eilen illalla katsomassa yhden tutun reilun viikon ikäistä tyttövauvaa ja kyllä se oli mukamas pieni ja niin suloinen!



Mulla on kanssa jäänyt värien kanssa kikkailut vähemmälle alkuhuuman jälkeen, kun sen oppi, mutta jos minäkin joulun kunniaksi...



[color=green][b]Frog: [/b]Toivottavasti ei aiheuteta kovasti pahennusta purnaamalla anopeista ja jos tosiaan useemmin on päästävä purkaantuun, niin voidaanhan me tosiaan aloittaa sille oma pino!..hih..= ) [/color]



[color=maroon][b]Äippä: [/b]Kiva kun sullakin alkaa helpottaan! Mulla kanssa paukku juuri keskiviikon neuvolassa uudet kymmenluvut rikki ja th:n kanssa puhuttiinkin, että toivottavasti ei ihan hirveesti loppua kohden tulis, kun minäkään en liikkuun pääse, kun alapäätä vihloo heti kävellessä![/color]



[color=orange]Pessille tsempit lääkäriin ja koitahan vielä pitää masukki kyydissä! Viikkoja ei tosiaan ole vielä liikaa! Toivotaan, että supparit hellittää!! bd bd [/color]



Nyt haluaisin mielipiteen sektio-asiasta teiltä rakkaat kohtalotoverit ja kanssasisaret!;

Kuulin eilen juuri sektion kokeneelta äidiltä, että nykyään sektion saa ihan vaan pyytämällä, ilman tappelua jos on huonoja kokemuksia alatiesynnytyksestä tai se pelottaa kovasti.

Onko kellään kokemusta?

Mitä mieltä olette (ihan oma mielipide siis), että olisko sitä mahiksia saada kun on kaksi normaalia alatie synnytystä takana, eikä niissä ole tapahtunut mitään erikoista ja on mennyt ihan hyvin. Mutta tää kolmas synnytys on alkanut pelottaa ihan kamalasti ja eniten se että jos vauvalle sattuu synnytyksen aikana jotain! Tämä ehkä juontaa sieltä alkuraskauden vaikeuksista.

Pitäiskö mun siis teidän mielestä vaan yrittää unohtaa koko sektio-vaihtoehto ja keskittää ajatukset alatiesynnytykseen?!



...Joululahjat on nyt kaikki hommattu! Jes!



Nyt en muuta sit muistakaan, kun ajatukset meni sekasin tota synnytys-juttua kirjoittaessa..

mammutti ja Vilppu rv 31

Purnataan vaan anopeista, mullakaan mikään ihana ole. Oikeestaan ei olla ees kauheemmin tekemisissä sen kanssa. Ja ei ole isäntä varmaan ees sanonu sille et meille on vauva tulossa. Se kun ei ole edes vaivautunut minuun tutustumaan vaan on tehnyt päätelmänsä minusta ja siitä millainen olen mieheni exän paskapuheiden perusteella. Tosi reiluu. Muutenki soittaa miehelleni vain silloin kun se on jotain vailla.



Olo on suorastaan kurja, istuminen on niin tuskaa ja kun ei pysty koisaamaan kun jommalla kummalla kyljellä niin monta kertaa yössä sitten herää kun lonkat ja olkapäät särkee ihan hulluna. Kun nyt vaan helpottaisi ettei joudu sairaalaan. Pelottaa kuitenkin et onkohan vauvalla kaikki hyvin kun on taas vaisuksi mennyt. Ensi viikolla olisi taas neuvola onneksi.



Mammuttiko se oli kun synnytyspelosta on nyt äkisti alkanut kärsimään. Kannattaa ainaski mainita siitä neuvolassa, pääset sitte keskustelemaan siitä synnytystavasta niin siellä voitte tohtorin kanssa päättää mikä olisi parasta. Kun jos pelko pääsee pahaksi niin on isompi riski sitten sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen.



Pittääkin taas mennä makoileen kun tosiaan tää istuminen on ihan kamalaa tuskaa.



Hyviä vointeja teille muille ja jaksamista



Emppu-mamma ja " eetu" 30+1

...esikoista odotan joten en voi kommentoida mitenkään kokemuksen rintaäänellä. Itse en ole synnytykselle uhrannut montaakaan ajatusta vielä,mutta kieltämättä sen oltua viime perhevalmennuksessa aiheena, on asia alkanut pyöriä mielessä. Mitään kauhukuvia en ole onnistunut itselleni luomaan ja tiedän kipukynnykseni olevan korkea. Joten luomusti varmaan aloitellaan ja tuntemusten mukaan sitten kivunlievitystä. Sektiota en mitenkään toivo mutta tietysti sellainen voi eteen tulla jos jotain menee vikaan.



Mammutille kuitenkin sanoisin ettei olennaisinta ole se kuinka helposti sektion saisit vaan se tarvitsetko sitä todella. Alatiesynnytys on normaalisti sujuessaan kuitenkin vauvalle parempi ja valmistaa häntä elämään kohdun ulkopuolella. Eli itse ajattelisin " lapsen parasta" . Ymmärrän, että äidin kohtuuton pelko ei ole enää lapsellekaan hyväksi,mutta kun sinulla ei mitä ilmeisimmin kuitenkaan ole syytä pelätä aiempien kokemustesi perusteella. Ehdottasin että juttelisit synnytyspelostasi neuvolassa/sairaalassa etkä rynnistäisi suoraan vaatimaan sektiota. Ja kuulopuheideni mukaan ainakaan TYKSissä ei sektioita ihan vaan pelkän äidin toiveen takia tehdäkään.



Älkää siis ketään vetäkö hernettä nenään, kukin synnyttää tavallaan. Mutta myönnettäköön että en ymmärrä sitä että sektio halutaan vain koska siinä pääsee itse " helpommalla" . Ylitsepääsemättöämät pelot ja lääketieteelliset & rakenteelliset syyt on sitten eri juttu.



äippä + masukki 31+5

Pullea tervehdys pitkästä aikaa! Kyllä mullakin alkaa tää masun kantaminen jo ottamaan voimille. Eikä vähiten selkäkipujen takia. Nyt olen öisin törmännyt uuteen hankaluuteen, nimittäin kovaan vihlontaan kyljelläni nukkuessa. Vihlontaa tuntuu tuolla lähellä nivusia alavatsassa ja estää kokonaan liikkumisen. Se menee ohi, kun pääsee pystyy ja hengittelee rauhallisesti ja menee sitten toiseen asentoon jatkamaan unia. Sen vähän mitä nykyisin nukun... Herranen aika, ei kai nuo supistuksia ole??? Päivällä tuota vaivaa ei kyllä tunnu, joten yhdistän sen tuohon asentoon.



Esikoinen oli viisi päivää sairaalassa ja KAIKKI meidän jouluvalmistelut on ihan levällään! Lahjat ostamatta, viime yönä sain kirjoitettua sentään joulukortit. Eli stressi hiipii...



Ostin käytetyn Huggis-kantoliinan. Onko kenelläkään kokemusta noista? Sitä kangasta tuntuu siinä riittävän! Eilen katseltiin sitä opas DVD:tä ja mies oli lähinnä huvittunut moisesta kankaanmäärästä. Pitänee alkaa nuken kanssa käyttöä harjoittelemaan :-) Tuleva isosisko (5v) ainakin oli varsin innokas koekaniini. Tosin kantajaksi, ei kyytiin.





Mukavaa viikonloppua!



Timbe (rv 32 tasan)

piti kommentoida tuota synnytys-asiaa... kaveri synnytti nyt sektiolla kolmannen lapsensa ja on todella kipeä se leikkaushaava. ei parannu kovinkaan nopeasti, kaikki vauvan kanssa toimiminen tekee kipeää. itse olin normaalin synnytyksen jälkeen kuitenkin ihan hyvissä voimissa, tottakai oli alapää hellänä, mut ei mitenkään pahaa särkyä. kaveri kertoi, että oli aika kammottavaa ilman kipua olla siinä leikkauspöydälläkin, kun epiduraalia yritettiin laittaa. synnytyksen kivuissahan se ei tunnu missään ;) eli ajattelinkin itse, että mielestäni tuo sektio ei ole sen " helpompi" ratkaisu, ehkä jopa päinvastoin. normaalisynnytyksestä kuitenkin parantuu niin nopeasti. mä luotan lääkäreihin ym, voihan sektiossakin joku mennä pieleen, ikinä ei tiedä.



oma vointi edelleen loistava, tultiin juuri laivalta esikoisen kanssa, oli kiva reissu.



vko 32 menossa

Iltaa helmiksille! Pikainen pinoutuminen..



Nyt on istuttu autossa koko päivä. Kävimme Orivedellä katsomassa hevostani ja oli kyllä puuduttava ajomatka. 3 h suuntaansa, kun kierreltiin hieman. Mutta hepo voi hyvin ja oli hiukan jotain oppinutkin. On hidas oppimaan, mutta eipä tässä niin kovin kiirettä olekaan. Sitten keväällä täytyy miettiä, että mikä tilanne on, että onko hepalle tarpeeksi aikaa vai olisiko parempi pistää aluksi ylläpitoon. Vauva on kuitenkin etusijalla. Olisi vaan harmi pistää heppa ylläpitoon, kun olisi ihana käydä välillä tallilla rentotumassa. Mutta realiteetit on mitä ne on. Koulu vie aikaa ja rahaakin pitäisi jostain saada.



Nyt on pakko mennä pitkäkseen, kun maha painaa kylkiluita niin inhottavasti. Hyvät yöt kaikille!



Jolanda + koukkis rv 30+6