Onko täällä muita nuoria erityislasten äitejä

Kaikilla asioilla on yleensä puolensa ja puolensa eli nuorena jaksaa paremmin erityislapsen kanssa, mutta helposti Sinulta puuttuu iän tuoma elämänkokemus ja -viisaus, joilla pystyisit hakemaan parhaan mahdollisen avun erityislapselle.

Ei se siitä ole kiinni ettenkö osais hakea apua... Olen vammaistyön puolelta

valmistunut lähihoitaja. Ihmetyttää vaan muiden asenne, mitä minun ikä vaikuttaa siihen onko rankkaa vai ei. Tuntuu että vain ku äidit puhuu toisilleen niin sillo ei ole merkitystä... Lääkärit yms. kyselee aina et kannattiko nuoruus pilata. Itse en ole tuota mieltä, oishan erityislapsi voinut syntyä minulle myös vanhempana.

Joidenkin kommentit. Ap, et ole pilannut nuoruutasi, ja aivan varmasti sinulta löytyy tuota elämän kokemusta. Koska ad/hd lapsen kanssa sitä karttuu huimasti enemmän, vaatii niin paljon enemmän!

Nostan sinulle ihan oikeasti hattua, että olet jaksanut muiden tyhmistä kommenteista piittamatta eteenpäin. Mä tiedän mitä on olla nuori äiti ja ad/hd lapsen äiti, olen saanut niin paljon arvostelua osakseni aikonaan juuri iän takia. Mä taistelin kolme vuotta ennen kuin sain mun ad/hd poitsulle asianmukaista hoitoa, koska eihän mua kuunneltu kun mä olin niin nuori!

Tsemppiä sulle ihan hirveesti! Älä piittaa niistä tyhmistä jutuista mitä kuulet, ne loppuu aikanaan. Mä tiedän kokemuksesta!

Onko sinulla minkä ikäinen poitsu? Miten teillä menee nyt? Olis mukava tietää kokemuksia. Minun poika aloitti koulun viikko sitten ja nyt jo ongelmia. :( Joka päivä tulee opettajalta kommenttia että poika häiritsee eikä kuuntele. Onkos tuo nyt ees ihme ku laitettiin 22 lapsen luokalle ilman avustajaa?

Mulla nyt 11v. kundi on vitosella jo. Eskarin se kävi pienryhmässä (sos.em) kun diagnoosina on keskivaikea ad/hd ja tunne-elämän häiriöt. Eka luokan aloitti ESY-luokalla, ei edes huolittu tavalliselle luokalle. Sen eka kouluvuosi oli niin HIRVEÄÄ kuin olla ja voi, suicidi puheita jatkuvasti, karkailua, aggressiivisuutta. Päästiin lääkekokeiluun aika pian, aluksi ritalin sitten concerta. Pikkaisen rauhoitti menoa, toka luokka meni jo vähän paremmin. Kolmas luokka alkoi hyvin, mutta sitten vaihdettiin koulua ja kaikki meni taas päin peetä! Neljännellä vaihtui ope ja sitten alkoi jo sujua :) Enään ei ole lääkitystä, on edelleen aika rauhaton ja levoton, mutta me pärjätään silti näin paremmin. Ja yksi hyvin mennyt päivä antaa voimia jo pitkälle!

Mutta sun TÄYTYY EHDOTTOMASTI saada sun poika erityisluokalle, pienryhmään. Koska isossa ryhmässä ei yksinkertaisesti opella ole valmiuksia, eikä aikaa ad/hd muksulle. Suosittelisin EVY-luokkamuotoa, koska on rauhallisempi useimmiten ja silloin voi olla helpompi sun pojankin rauhoittua. Mun poika oli 1-4 luokan ESY:llä nyt pääsi EVY:lle. ESY-luokat on yleensä tosi rauhattomia, eli jos tunnet että sun poika pystyy olemaan rauhallinen niin VAADI pääsyä EVY:lle!

Koulupsykologin kautta kannattaa aloittaa. Niin ja koulu kuljetus taksilla kuuluu KAIKILLE erityisoppilaille.

Voimia sulle ja taistele sun pojan puolesta, että pääsee HETI erityisluokalle! Kunta/Kaupunki on velvollinen järjestämään sen erityisluokka paikan ja mahdollisimman läheltä kotia tietysti!

erityis luokallakin on aina avustaja ja ope tietty kans. Luokkakoko muistaakseni max. 10 oppilasta. Missä päin suomee asutte? Koska jos teidän kunnassa/kaupungissa ei ole erityisopetus luokkaa, niin silloin kunta/kaupunki on velvollinen järjestämään sen lähikunnassa ja tietysti hoitamaan koulukuljetukset. Jos sulla on iltapäivähoidon tarve, niin mä sain ainakin lähipäiväkodista paikan ja pojalla oli sielläkin oma avustaja. Oli niin levoton ettei huolittu MLL iltikseen. Mutta vaadi ja taistele, muuten ei saa mitään! Tärkeintä on sun pojan koulun käynti, että se saisi sujua hyvin koko kouluajan :))

Tuntuu välillä että oon aivan loppu... meillä poika kunnan järjestämässä iltapäiväkerhossa silloin kun itse olen iltavuorossa. Siellä sujunut suht mukavasti. Kotona esim. tänään kun poika tuli koulusta reput ja muut tavarat lentävät. On liian väsynyt tekemään kotitehtäviä vaikka pakkohan ne on tehdä. Kotielämä on muuttumassa helvetiksi. :( Täällä on kaiken maailman luokkia mutta eskarin opettaja sanoi että tämä lapsi on NORMAALI. Oiskohan ammattitaidossa puutteita. Pojalla loppui toimintaterapia kesäkuun lopussa ja nyt alkaa leikkiterapia kasperissa. Olen alottanut tänään taistelun pienluokkaan pääsemiseksi mutta koulun puolelta ensimmäinen ehdotus on lääkitys...

Sullahan on varmaan diagnoosi poitsun ah/dh:sta? Eli päikkäri ei ole pätevä arvioimaan, noi kuuluu koulupsykologin päätös valtaan, siis luokkamuodot. Eli yhteys koulun omaan koulupsykologiin joka esittää asian kaupungin johtavalle koulupsykologille. Tai sitten ota yhteys suoraan johtavaan psykologiin ja selitä tilanne.

Iltikseen vaadi myös avustajaa, koska sen kuuluis auttaa läksyjen tekemisessä esim. Näin meillä ainakin tehtiin, koska tuo mun poika oli niin mahdoton että tarvitsi jatkuvasti aikuisen valvontaa ja läksyissä tietty tukea ja apua. Helpompihan ne on tehdä heti koulun jälkeen kun asiat on vielä muistissa.

Kysy vaan lisää jos mieleen tulee jotain! Mä kerron näitten omien kokemusten pohjalta mitä tiedän. Mulle ei muuten silloin kun eka luokka alkoi niin esitetty edes vaihtoehdoksi EVY:ä vaan suoraan ESY(on siis ent. tarkkis). Mun pojalle joka oli tosi rauhaton ja muutenkin vaikea ois sittenkin paremmin sopinut EVY, ois voinu noi alkuvuodet sujua rauhallisemmin. On melkei mahdoton vaihtaa myöhemmin luokkamuotoa noiden välillä, meillä onneksi oli koulun vaihto lähikouluun jossa aloitti EVY ja sain hirveän palopuheen jälkeen pojan vaihdettua tuolle EVY:lle, onneksi!

Eli jos ne tyrkkyttää sulle ESY:ä ja susta tuntuu ettei se ole sun pojan paikka niin ÄLÄ SUOSTU vaan vaadi toinen luokkamuoto. Yleensä ne haluu kaikki ah/hd ESY:lle, mikä ei välttämättä ole ollenkaan sopiva niille, koska siellä voi olla todella rauhantonta ja joukossahan se vaan lisääntyy. Ja näkyy sitten myös kotonakin.

Mä itkin (väsymyksestä) melkein koko ekan mun pojan koulu vuoden

oli niin rankkaa etten ois ikinä uskonu! Enkä toivo semmostaa kenellekkään! Se halus jatkuvasti juosta auton alle, hukuttautua jokeen , vetää ranteet auki ja hypätä katolta. Me käytiin perheneuvolat, kriisipsykologit ja kaikki mahdolliset läpi että joku apu löytyis. Mä tein kotona kaikkeni että poikaa helpottais, mutta sillä oli niin rankkaa toi koulun aloitus että siihen loppujen lopuksi auttoi vain aika. Onneksi sillä oli tosi mukava mies ope joka ei turhista säikähtänyt, välillä poikaa joutui pitämään vaan paikallaan kun uhkasi tuhota kaiken. Kyllä se tuhoskin, mutta koululla on vakuutukset jos ikkunoita yms. hajoaa. Mutta tää nyt oli vaan miten meillä on mennyt, en tarkoita että kaikilla näin käy. Toivon teidän selviävän helpommalla!!

ei ole ratkaisu ongelmiin. Tottakai se voi helpottaa oireita, mutta ei sitä edes ihan helpolla aloiteta. Meillä neuropsykologi määräsi sen. Koululääkäri (muistaakseni sekin on neuropsykologi) voi myös määrätä sen, joka kaupungissa pitäisi olla yksi semmoinen kenellä on valtuudet kirjoittaa noita erityislupa lääke repeptejä. Meillä koululääkäri ei suostunut koska käytiin tutkimuksissa muualla. Mutta lääkityksissä on sitten ne ihanat sivuoireet vielä lisäksi, eli sopiva valmiste ei välttämättä heti löydy. Ritalin ei sopinut, Concerta jonkun aikaa kunnes alkoi päänsäryt. Sitten en enään jaksanut kokeilla taas uutta vaan lopetettiin kokonaan. Concerta oli aika kallis ja seuraava olis ollut vielä kalliimpi.

Mutta silti jos on lääkitys niin ehdottomasti se erityisluokka!

Meillä kyllä diagnoosi jonka on tehny yhdessä 2 lastenlääkäriä, lasten neurologi, varhaiskasvatuksen psygologi ja toimintaterapeutti yhdessä. Eskarin täti oli tämönen 50v asenteella et nää on näitä " muotidiagnooseja" . Meidän poika vaikuttais olevan vähän helpompi tapaus kuin teillä... Opettajalta tuli eilen viestiä että poika on hyväntuulinen ja yrittää kyllä parhaansa mut on hyvin levoton. Meillä suurin osa agressiosta puretaan aina kotona. Täällä meno onkin sitten sen mukaista. Oppimisongelmia ei onneksi ole, poika lukee ja laskee sujuvasti niin halutessaan. Kynähommiin ei suostu. Psykologin arviot oli että kielelliset taidot 9v tasolla, matemaattiset 8,5v tasolla ja sitten keskittymiskyky ja työskentelytaidot 3v2kk. Eskarin täti painotti luokkavalinnassa juuri kun poika on nii fiksu. Tuolla se sit heitetään hukkaan ku ei anneta mahdollisuutta pysyä mukana. Itse muuten ajattelin että lääkitys on se viimeinen keino kun kaikki muu on kokeiltu.... Tulipas taas purkaus...

Olipas muuten inhottavan " tietäväinen" eskarin ope! Mua ärsyttää suunnattomasti tommoset ihmiset, olen törmännyt tuollasiin vaikka kuinka paljon.

Kiva että ope antaa positiivistäkin palautetta! Kysypä jos ois mahdollista saada sermi tai vastaava pojan viereen tunneilla vois helpottaa keskittymistä. Kun ei näkis niin paljon ympärilleen, vaan vaikka pelkän open niin vois olla helpompi seurata tuntia. Erityisluokillakin käytetään niitä välillä, kun keskittyminen on hankalaa. Jos se vaikka auttaisi vähän edes?

Mun mielestä kans se lääkitys on viimenen keino, kun on kaikkee muutakin mahdollista mitä voi kokeilla. Meillä muuten suurin osa agressioista purettiin just koulussa, jäi niitä tietty kotiinkin äitiä varten.

Saa tottakai purkautua ja valittaa, se helpottaa huomattavasti :)

Nyt meillä on asioihin saatu jotain tolkkua! =) Poika oli viikon lasten psykiatrisella osastolla tutkimuksissa ja sai lisää diagnooseja. Nyt etsitään avustajaa kouluun ja kokeillaan concerta lääkitystä. Koulussa nykyisin jo tosi mahdoton; tappelee yms. Meno kotona jo vähän rauhoittunut!

En ole vähään aikaan käynyt täällä, kone tökki välillä :( Tosi hyvä että ootte saanu apua ja toivottavasti concerta sopii sitten sun pojalle! Onhan niitä onneksi muitakin vaihtoehtoja kuin vain se yksi lääke, en ole enään niin perillä niistä kun ei ole vähään aikaan tarvittu. Niin ne päänsäryt mitä mun poitsulla oli niin tosiaan saattoi olla jonkun muunkin aiheuttamaa kuin concertan. On niin kova jännittämään kaikkea, silloin lääkityksen aikana pää kipeä tosi useesti ja on se vieläkin aika usein. Saitteko ihan oman avustajan vai luokka avustajan? Toivottavasti siellä koulussakin alkaa sujumaan paremmin kun saa sopivan lääkityksen ja se avustajan tulokin varmasti auttaa!

Mä toivon paljon jaksamista sulle ja sun pojalle ;)



Niin ja tule tänne vaikka kertomaan välillä miten menee, käyn aina silloin tällöin täälläkin!