Anoppi!!!!!
Nyt on kuppi täynnä. Miten sanoa anopille ihan ystävällisesti, että 10 vuoden jälkeen en enää jaksa kuunnella JATKUVASTI miten upea, hyväpalkkainen ja kielitaitoinen jne jne jne hänen toinen poikansa on. Enkä kuunnella jokaisesta työmatkasta yksityiskohtaisesti, enkä työtarjouksista. Enkä että meidän lapset on itseasiassa aivan kauniin setänsä näköisiä. Jne. Kuitenkin kyseessä ihan tavallinen tallaaja.
Meidän asiat ei sitten juuri kiinnostakaan. Omat työmatkat tms, joista en viisti hänelle enää edes kertoa, ovat saaneet korkeintaan kommentin ' aijaa' .
En viitsi enää yrittää edes miettiä mitä sen päässä liikkuu mutta voisikö joku ehkä saman kokenut kertoa miten ko. asian saisi menemään perille? Kaikkea kuvittelen yrittäneeni. Hän vaan tuntuu ajattelevan, että kaikki, ja erityisesti me, haluamme kuulla jatkuvasti ko. pojan elämästä.
huh
Kommentit (8)
Korvien sulkeminen kyllä kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta. Sitäkin olen usein yrittänyt mutta aina ei sekään onnistu. Mutta parempi päättää olla noteeraamatta ko. juttuja kuin kerätä kiukkua ja lopulta saada joku infernaalinen raivari jostain pikkuasiasta.. :). Sen kyllä jo oon oivaltanut ettei se muutu, samaa jatkunut yli kymmenen vuotta vaikka välillä luulin että ymmärsi koska tosiaankin vaihdoimme aina puheenaihetta.
Kiitos kommentista, onneksi ei murheet tämän pahempia kuin outo anoppi :).
Omat vanhempani tekevät niin, että minulle ylistävät veljeni asioita ja veljelleni minun asioita. Oletko varma, ettei tämä toinen veli ole ihan täynnä sinun miehesi ylistämistä? Jotkut ihmiset kuuntelevat sen oloisina, että tuntuu, että kuunteleeko tuo ollenkaan, mutta sitten osaavat kyllä innoissaan sanasta sanaan selittää kertomuksesi muille. Voihan olla, että anoppi on tämän ahaa-lausahduksensa jälkeen ylistänyt taas muille teidän asioita. Miehesi kannattaa kysyä veljeltään miten asiat ovat.
Eli oma jo edesmennyt isoaitini teki myos silla tavalla etta aina ylisti sita perheenjasenta joka ei ollut paikalla. Se sai valilla ihan naurettavia piirteita, eli esim. serkkuni kuulemma kaveli kauniita, lyhyita _askeleita_ kun taas mina (olin siis noin 5 vee tuolloin) harpoin, ja se oli tuomittavaa... ;-) ;-) En tieda kuuluuko tuo jossain pain Suomea kulttuuriin eli etta ei saa kehua pain naamaa koska se voi menna paahan. Mutta varmasti ottaa paahan ja mina olisin varmaan jo pamauttanut etta suu tukkoon (itse asiassa sanoinkin juuri noi apelle vaikkakin ihan eri syysta muutama viikko sitten), mutta jos sinulla on enemman itsehillintaa kuin minulla niin kannattaa varmasti yleisen viihtyvyyden nimissa hillita itsensa ja vaan ehka rajoittaa kontaktia tahan mainioon anoppiin...
Meillä tilanne on paremminkin niin päin, että mieheni on anopille se ykköspoika, jonka lapsi on maailman ihanin jne. Ja mieheni on fiksuin ja viisain ihminen päällä maan. Kun taas anopin nuorempi poika on sitten kaikessa taas vähän huonompi. Saman arvon alennuksen on kokenut appiukko. Mitä tuohon voi oikein sanoa? Nyt myös miehen veljellä on vastasyntynyt vauva, joka ei kuulemma ole ollenkaan sama asia kuin esikoisen lapsi (meidän poika siis). Voiko lastenlapsia oikeasti laittaa eri arvoiseen asemaan?!? Minusta se on sairasta.
Kannattaisiko kysyä ihan suoraan et mikä on kun tämä toinen poika on sulle niin rakas et sitä aina kehut ja kysy perään et etkö rakasta ollenkaan ....miehesi nimi? Meillä oli sellainen tilanne et mun isän on kasvattunut isovanhemmat ja muut lapset oli kotona. Tämä minun mummoni sit aina kehu kovasti tätä toista poikaansa ja niiden perhettä. Olivat niin hienoja ja menestyneitä ihmisiä. Äitini ja isäni eivät saaneet koskaan mitään sanotuksi. No minä sitten nuorena, ehkä noin 12-vuotiaana kysyin ihan suoraan mummoltani et miksi sinä oikein isäni hylkäsit? siinä oli paikalla muitakin ihmisiä ja tottakai mummo alkoi itkemään. Oli pitkän aikaa todella normaali tai niin normaali kuin se ihminen pystyi olemaan.
Kiva lukea muiden kokemuksista.
Sen tiedän, että miestäni tai meitä ei kehuta tälle suosikkipojalle. Suosikkia sen sijaan myös muutamalle muulle suvun jäsenelle.. varmaankin kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan:). Ko. tyyppi pitää kyllä itseäänkin ja omia kuulumisiaan ainoina kuuntelemisen arvoisina... Tiedätte varmaan näitä tyyppejä.
Niinkuin joku totesikin, perheenjäsenten eriarvoiseen asemaan laittaminen on " sairasta" . Motiiveja en edes yritä analysoida.
Nyt tuli kyllä oma mitta niin täyteen, että anopin luona käyminen ja kuulumisten kertominen jää minimiin. Makailkoon kuten petaili. Ennen muuta mietityttää miltä moiset jutut meidän lapsista kuulostaa ja siksi suututtaa.
itse en välitä näistä omien lasten kehumisjutuista enkä kommentoi niitä mitenkään
muut ihmiset kyllä vähän hihittelevät kun ovat paikalla, sekään ei jotenkin tunnu kivalta
seurusteluaikana ajattelin että kyseessä on " myyntipuhe" muttei sille loppua näy
Ei kai auta muu, kuin joka ikinen kerta vakisin vaihtaa puheenaihetta. Eikohan anoppi usko hiljalleen, ettei tuo puheenaihe kerrassaan teita kiinnosta. Minunkin anoppi on kuuluisa tahdittomista ja typerista kommenteistaan ja olen vain vetanyt sita linjaa, etta aiheista mista en kaipaa minkaanlaisia kommentteja en hanelle tai hanen kuullen edes puhu ja muutoin onnistun usein sulkemaan korvat turhanpaivaiselta jaarittelulta.