Synnytys käynnistetty suuren kokoepäilyn takia ennen LA?

Kaksi aiempaa lasta ovat olleet hyvän kokoisia kaikin puolin, n.3,5kg. Tosin poika syntyi 3vk etuajassa, joten olisi vielä masussa kasvanut. Nyt kolmannen kanssa tuntuu itsestäni siltä, että iso vauva on tulossa. Myös käyrä on koko ajan ollut isoimman kasvun tasolla. Jouduin käymään tutkimuksissa vk36 (kaatumisen vuoksi) ja lääkäri sanoi ultran mukaan vauvan olevan 3,7kg! Mutta lääkäri ei uskonut ultraa vaan arvioi vauvan n.3kg. Neuvolan lääkäri sanoi vaan, että vauva ei ole pieni, mutta ei antanut tarkempaa arviota.



Muuten synnytys ei pelottaisi ja olisin jo valmis lähtemään, vk nyt 38, mutta pelottaa synnyttää kovin isoa vauvaa. Mitä jos ultran arvio olikin oikea? Tytön syntyessä vatsan kasvu oli sama kuin em.arvioajankohtana ja silloin tyttö painoi 3,5kg. Paljonko vauva on vielä ehtii kasvaa. Olen yrittänyt tsempata itseäni ja rohkaistua sillä, että iso vauva on kovin valmis ja vahva, mutta...



Nyt epäilen, että lapsivettä on tihkunut ja jos vielä ilmenee jotain ajattelen kyllä mennä tarkistuttamaan tilanteen ja samalla keskustelemaan koosta. Jos lapsivettä tihkuu silloinhan synnytystä lähdetäänkin käynnistelemään. Tiedän kokemuksesta että se on kivuliaampi vaihtoehto, mutta toivottavasti kaikki nyt menisi vain hyvin vauvan kannalta!

Täällä yksi, joka taas toivoo todella ettei joutuisi käynnistettäväksi, ei ainakaan etuajassa...

Eli kolmatta nyt odottelen ja esikoista siis jouduttiin käynnistämään koska arvioitiin yli 4 kiloiseksi ja sitten oli vielä syynä istukan vanheneminen (vajaatoiminta?!) ja niukasti lapsivettä...Synnytystä alettiin käynnistää 10 pv ennen laskettua aikaa.

Minua käynnistettiin 5pv ja kuudentena päivänä poika vasta syntyi. Käynnistys aloitettiin sellaisilla tableteilla jota kohdunsuulle laitettiin... en nyt muista, laitettiinki niitä 2 vai 3 päivässä. Joka tapauksessa aina ensin tutkittiin, ennen kuin lääke laitettiin kohdunsuulle. Maksimi määrät sain jo ensimmäisenä päivänä sitä lääkettä. Käyrissä maattiin muistaakseen kolmentunnin välein... ja paikat oli NIIN KIPEENÄ että :( siis siitä jatkuvasta tutkimisesta ja tablettien laitosta... Kokeiltiin minulle myös vyöhyketerapiaakin... ja suolihuuhtelua... tuloksetta :( No siis kuudennen päivän aamuna pääsin saliin ja oli senverran hyvä tilanne, että puhkaisivat kalvot ja synnytys sitten eteni nopeasti. Kokonais kestoa taisi olla 5,5h ja reilu tunti siitä ponnistettiin.

Poika oli mitoiltaan 4040g ja 50cm.



Kuopuksemme synnytys lähti onneksi itsestään käyntiin pari päivää enne la. OLIN IKI ONNELLINEN!! Terkkarin mukaan hän olisi ollut myös 4 kiloinen ellei ylikin, ultrassa sitten pari viikkoa ennen la (synnytystapa-arviossa) todettiin että jos la syntyy niin 3700g olisi. aika tarkalle meni, poika painoi 3680 :)



Nyt sitten kolmatta odotellaan... sokereiden takia minulla siis seurattu lasten kokoa... ja ihan hyvä niin!! Mitään ihan jättiläisiähän nämä lapset eivät kyllä ole olleet. Mutta itselläni jäänyt kammo käynnistykseen! Ymmärrän toki, että meistä jokainen viime metreillä haluaa vaan sen vauvan syntyvän ja pian!!! Mutta aina se käynnistyskään ei tuota tulosta kovinkaan nopeaan...

Varmaankin kyllä vaikuttaa tuohonkin onko ensi synnyttäjä vaiko uudelleen synnyttäjä ja riippuu ihan millä mallilla siellä alhaalla ne asiat on... joko kypsynyt tms.



Mutta näin meillä...

... koska kohdunsuu on ollut ulkopuolelta auki jo monta viikkoa -nyt rv32. Esikoiseni kohdalla synnytys käynnistettiin yliaikaisena ja se oli ihan ok vaikka oli ns. raaka tilanne. tietysti luonnollinen synnytys on mukavin, mutta jos vauva on 5-kiloinen, se ei naurata. Mulla vielä laskee sokerit loppuraskautta kohti aivan liian alhaisiksi (insuliinin liikatuotanto) joka aiheuttaa kovaa pahoinvointia, viimeeksi vikat n.4 viikkoa oli karseita kun yölläkin meinas pyörtyä sokerivajeeseen. Nytkin on jo laskenut tosi alhaisiksi sokerit ja etoo taas kuin alkuraskaudessa. Siihen verrattuna käynnistys vaikka pari viikkoa ennen LA olisi tosi helpotus.

Esikoinen oli 4670g ja 54cm. Solisluu murtui ja papereissa lukee " tiukka ulosautto" , vauva oli siis aika pahasti jumissa! Synnytin jalat telineissä, onneksi mun supistukset oli tosi hyviä ja omat voimat riitti ponnistamiseen, imukuppia ei onneksi tarvittu! Vauva oli vaan tosi tiukassa koko kropan matkaltaan, ei ainoastaan pää tai hartiat. Sokerit oli mulla raskausaikana kunnossa, samoin vauvalla syntymän jälkeen, joten sokerivauvasta ei ollut kyse.



Minua ei oltu neuvolasta edes lähetetty synnytystapa-arvioon, vaikka sf-mitta meni yli koko ajan yli yläkäyrän ja mahani oli ulospäinkin aivan valtava! Koko neuvolatouhu oli kaikkiaan kohdallani täysin ala-arvoista, mutta se siitä... Kätilö sanoi synnärillä, että seuraava vauva ei saa enää olla näin iso, täytyy seurata tarkemmin.



Nyt olen uudelleen raskaana ja pelottaa!!! Neuvolani on onneksi muuton takia vaihtunut, mutta jännittää joudunko kovasti tappelemaan, että pelkoni otetaan tosissaan. Edellisessä neuvolassa kun ei minua kuunneltu missään asiassa yhtään, koko raskausaikana ei edes kertaakaan kysytty miten olen voinut... Jotenkin meni usko koko " hienoon" neuvolajärjestelmään työhönsä tympääntyneen terveydenhoitajan takia :( Neuvolalääkäri sentään myönsi, että hän teki uransa suurimman painoarviovirheen kohdallani.

neljäs käynnistettiin suuren painoarvion vuoksi. Eka lapsi oli 3,5kg, toka 4,2kg ja häneltä murtui solisluu, sillä poika suorastaan rynni ulos maailmaan. Hänen kokoaan ei arvioitu lainkaan ja hänen piti olla ihan samankokoinen kuin ekakin. Kolmannen paino arvoitiin päivä ennen syntymää 4 kilon paikkeille, neiti oli 3,6 kg. Neljännellä tehtiin pianoarvio ja sanottiin 37+ viikolla hänen olevan jo ainakin 4 kg. Minut laitettiin heti seuraavana päivänä käynnistykseen sairaalaan,parin päivän kuluttua viikoilla 37+5 poika syntyi, sectiolla sitten loppujen lopuksi, koska oli tulossa käsi ja napanuora edellä, ja hän painoi 3,7 kg. Hänellä oli kaikki hyvin ja olin iloinen että minut käynnistykseen laitettiin. Olisi hänelle tuota painoa vielä vähäsen kerinnyt kertyä kun loppuun asti olisi menty. Minulla käynnistykseen kuitenkin taisi vaikuttaas se että kakkosen solisluu murtui...



Vaadi painoarviota hyvissä ajoin, vaikka tottahan sekin on että ne voivat heittää aika lailla... Kysele ihmeessä mahdollisuutta päästä käynnistykseen, ettei tarvi uudestaan noin isoa vauvaa synnyttää...

ja nyt toisella neuvolapuolen ylilääkäri laittoi papereihin merkinnän, että rv 36 tietämillä mennään äitipolille kokoarvioon ja sitten mahdollisesti tarpeen mukaan rv 38 tietämillä käynnistetään. Tavoitteena olis hänen mukaan max. sellainen 4,2 kg vauva. Vaikka esikoinen mahtuikin syntymään ihan ok, niin ko. lääkärin mielestä enää noilla yli neljän kilon menevistä lisägrammoista ei ole kehityksen kannalta mitään lisähyötyä eli ei oo järkeä kasvattaa vauvaa tieten tahtoen vatsassa viisikiloiseksi. Riskit on kuulemma suuremmat kuin hyödyt. Esikoisella suuri koko huomattiin vasta vajaa viikko ennen laskettua aikaa (oon 178 cm ja vauva oli aika sopivasti lantion suojissa) ja käynnistykseen sain ajan rv 40+3, mutta poika syntyikin itsekseen rv 40+1.



Nyt sitten jännään vaan lapsen koon kasvua ja äitipolin lääkärin kommettia asiasta sitten kokoultran yhteydessä. Hän kun on se ihminen, joka oikeasti käynnistyksestä päättää. Aion kyllä tapella asiasta, jos näyttää siltä, että kokoa tulee samaan malliin ja lääkäri ei käynnistämistä lupaile.



Pidä sinäkin vaan puoliasi. Kokoarvioon on aikanakin päästävä ehdottomasti, vaikka ne arviot nyt saattaa heitellä paljonkin. Yleensähän nuo viimeiset viikot on merkityksellisiä sikiölle kai lähinnä keuhkojen kehittymisen kannalta, joten siksi ei ennen rv 36 käynnistetä, jos ei oo pakko. Tuo mainitsemani lääkäri kyllä vakuutti, että jos mennään 4 kilon tietämillä jo pari viikkoa ennen la, niin vauva on tarpeeksi kehittynyt syntymään. Nippanappa kolmikiloisilla asia on sitten eri.



Kyllä kai se toinen mahtuu, kun yksikin mahtui, mutta mitä hyötyä ottaa turhia riskejä. Mun ei ainakaan tarvi edes liiotella pelkoani ison lapsen suhteen, koska oon jo miettinyt asiaa varmaan pari kuukautta vaikka matkaa on vielä 4 kk synnytykseen.



A.A. rv 22+1

viikolla 40+1 raskausdiabeteksen takia, vauvaa epäiltiin 4-kiloiseksi. Jäin sairaalaan yöksi ja seuraavana aamuna käynnistettiin. Vauva syntyi 40+3 ja painoa oli 3620.

Eli mulla esikoinen 4,7kg ja 53cm. Toisessa raskaudessa pääsin rv 38+2 äitipolille painoarvioon (vaadin sitä itse neuvolassa ekan ison koon takia) ja koska arvion tulos oli " nelosella alkaa, vaikea sanoa paljonko yli" (ultran mukaan 4390g) päätettiin synnytys käynnistää seuraavana päivänä. Tämä siitä huolimatta, että eka synnytys oli nopea (reilut 3h) ja ihan helposti mahtui iso esikoinen tulemaan.



Itsekin pelkäsin viimeisiä viikkoja, odotus oli muutenkin tuskaista, eikä vauvan iso koko sitä yhtään helpommaksi tehnyt. Äitipolilla sanoin ihan rehellisesti, että en halua synnyttää yhtä isoa tai isompaa kuin eka. Eikä lääkkäri ainakaan pahana sitä pitänyt, totesi, että 4kg on ihan tarpeeksi iso ja saa tulla jo ulos :)



Kakkonen oli sitten lopulta 4,1kg ja ah niin ihana synnyttää :) Pieni tirppa.

Laskettuun aikaan on nyt 2 viikkoa ja painoarvio ultran mittojen mukaan n. 3,9kg. Esikoinen tulossa, lantion mitoissa lääkärin mukaan tilaa.



Pelko synnytykseen liittyvistä ongelmista vie jo yöunia ja se aiempi luottamus hyvin menevään synnytykseen on karissut painoarvioiden mukana. Odottaminen oli näihin viikkoihin asti mukavaa, nytkään ei ole vaivoja, ei edes turvotuksia, mutta pelko on jo aika vahva.

Viikon päästä on lääkärineuvola. Ei viimeksi innostunut kovin juttelemaan käynnistyksestä, tapauskohtaista. Hyvän oloiset lantion mitathan ovat hyvä asia, mutta tarkoittaako se sitä, että vauvan annetaan edelleen kasvaa? Sanoi vain että 5 kiloa on jonkinlainen raja, jonka jälkeen ei tarvitse synnytellä alakautta.



Kohdun suu on sormelle auki. Kai siis olisi jo edes jonkinlaista kypsyyttä kokeilla käynnistystä? Sektiota en ole tähän mennessä edes halunnut ajatella. Pitää yrittää ensi kerralla vain vaatia kovasti, että aletaan käynnistelemään.