Sattumuksia ja hassuja tapauksia odotusajalta

Ei nyt mitään kovin erikoista oo sattunu, mutta nämä on jääny itelle mieleen.



Kesällä oltiin marketissa käymässä, raskaus siinä vaiheessa jotain neljännellä kuulla menossa, maha pieni eikä juuri edes näkynyt vielä. Asfalttipihalla astuin nilkan jotenkin huonosti ja kaatua kömmähdin suoraan polvilleni, sain kuitenkin käsillä vastaan etten nyt ihan pitkin pituuttani rojahtanut. Otti aivan sairaan kipeää, polvista tietysti iho makkaralle ja veri juoksemaan, kämmenet samoin vereslihalla. Oli " sanaton hetki" , purin vain huulta etten huuda ääneen. Mies säikähti ja huusi auton luota: " EI KAI VAUVAAN SATTUNUT???" Sain ähkittyä, ettei vauvalla hätää mutta muhun sattuu. Mies siihen, että tuu nyt pois sieltä konttimasta, ihmiset kattoo! Teki mieli tirvaista päin näköä.



Nyt tietysti loppumetreillä miestä jo kovasti jännittää, koska on lähtö laitokselle. Jokainen huokaisu ja asennon vaihtaminen saa miehen katsomaan kysyvästi. Tässä yhtenä yönä mies kuorsasi sitten kuin höyrysaha, tönin ja tönin, mutta tämä se vaan kuorsaa. Lopulta meni hermot ja huitaisin kylkeen oikein kunnolla. Mies havahtuu ja kysyy sen viisaimman kysymyksensä: " JOKO?" Minä että ei kun älä hemmetti vieköön kuorsaa että saa muutkin nukkua!! Mies suuttuu: " Et viittis turhan takia herättää!!"



Vähän aiheen viereen menee kaverin kanssa käyty keskustelu tähän tapaan.

- Mitäs sulle kuuluu nykyään?

- Tossa pesin ja viikkasin vauvalle vaatteita valmiiksi.

- Sulla ei sitten vissiin päähän enää mahu mitään muuta kun toi vauva?!!!

- ....niin no.... ei varmaan, esikoinen kuitenkin tulossa ja elämä muuttumassa ihan täysin, että kyllähän se mielessä pyörii 24/7....

- Kuulostaapa tosi tylsältä!!!



Kitty

Moni on käynyt lukemassa ja ompa yksi rohkea jättänyt omansakin. Toivorikkaana nostelen, jos vaikka löytyisi muitakin rohkeita

heh yritystä on alan tuntea itseni nimittäin oudoksi, jos muille ei mitään ole sattunut

oltiin miehen kanssa ruokakaupassa. Yöt on mennyt valvoessa ja olo on sen mukainen: väsynyt ja haahuileva. Valitsin kanapakettia kaupassa ja olin vahingossa lähteä vieraan miehen matkaan ja laittaa sen paketin jonkun toisen kärryihin. Mieheni katseli ihmeissään vieressä, että mitä mä oikein teen...



rv 36

Hyvä ystäväni hauskuuttaa tällä tarinalla illanistujaisissa, joten rohkenen tarinan kertoa täällä.



Ystäväni odotti vauvaa loppumetreilä ja oli päättänyt ostaa valmiiksi löysät housut synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen. Isossa marketissa myytiin remontin alta pois merkkiverkkareita halvalla ja sinne ystäväni suunnisti.

Marketissa verkkarit kainaloon ja väliaikaiseen sovituskoppikyhäelmään verhon taakse sovittelemaan lahjepituutta.

Ystäväni riisui mammahousut pois ahtaassa kopissa, pyllisteli ja ähisi, yritti saada jalkoja verkkareihin. Siinä pyllistellessä ummetuksen riivaamaystäväni sai mahaan kertyneet todella pahanhajuiset ilmakupalt liikkeelle ja joutui päästämään pierut kovalla pörinällä ulos. Hämmentynyt ja suuren vatsan kanssa kömpelösti liikkuva ystäväni peruutti ajattelemattaan muutaman askeleen, jolloin hän osui takapuolellaan sovituskopin seinään.

Sovituskoppi oli karkeasta laudasta kyhätty aaltopahviseinäinen ja kevytrakenteinen hökötys, joka kaatui töytäisyn johdosta. Naapurikopissa oli mies sovittamassa uimahousuja, kun koko koppirivistö rysähti nurin.

Ystäväni seisoi hurjan p-kanhajun ja kopinraunioiden keskellä housut kintuissa, vieressä kirkkanpunainen tuntematon mies mu-sillaan! Jatkon voinette arvata...

Ja ystäväni ei vielä vuosienkaan päästä kykene käymään tuossa marketissa tuntematta suunnatonta häpeää! :)

Vähän aiheen vierestä mutta:

Vastaava tapaus ystäväpiirissä: kaverini ole juuri saanut ekan vauvansa ja oli ihan horminihöyryissä kotona. Opiskelukaveri soitti ja kyseli kuulumisia. Kaveri tietysti kertoi ihanasta vauvasta ummet ja lammet. Opiskelukaveri keskeytti kyllästyneenä ja kysi " no mitä MUUTA teille kuuluu...?"



Itse olen entistäkin hajamielisempi, kännykän jätin auton katolle ja lähdin ajamaan (no hävisihän se...) ja töissä tuntuu, että pää on ihan tuulitunneli.

Meillä kun toinen raskaus melkeinpä heti perään niin mä en enää tunnista et mitkä mielen " oikut" voi laittaa hormoonien piikkiin..Kait tämä joskus tästä tasoittuu :)

Vuosi sitten ollessani viimeisilläni päätin tehdä kunnon kävelylenkin kunnollisten suppareiden toivossa[mua hullua... :D].

Lumihangessa istui sitten pari penskaa[tässä välissä haluan korostaa olevani noin yleiseti ottaen erittäin lapsirakas ihminen! ;)], olisko olleet ekaluokkalaisia tyttöjä. Olivat jääneet ilmeisesti kotimatkalla siihen syömään lunta ja juoruamaan.

Ja kyllähän te tiedätte että kun on la ohitettu ja olo tukala ja meno muutenkin vaappuvaa niin ette haluaisi seuraavaa kuulla. Kun mä olin vetänyt ankantahtia siitä kinoksen ohi niin perään kuului " haa-haa, läski!" Meinas penskat saada kunnon lumipesut....

Minulla itselläni ei vielä ole raskauden kuluessa tapahtunut mitään hassua, tai en ainakaan ole sitä sen piikkiin laittanut (esikoista odotellaan rv27+2)... Ennen raskautta mulle sattu kaikenlaista...



Mutta tämä on tapahtunut eräälle ystävälleni, joka oli viimeisillään. Hän oli perheensä kanssa kaupungilla, ja hänen miehensä pysäköi erään tavaratalon eteen " taskuparkkiin" autonsa ja vaimo lähti kauppaan yksin, vanhemmat lapset nukkuivat, joten mies jäi heitä " vahtimaan" . Ystäväni ollessa kaupassa. oli sillä välin heidän autonsa eteen pysäköinyt aivan tismalleen samanlainen auto... Kun ystäväni tuli kaupasta kahden täyden kauppakassin kanssa (jotka sisälsivät viikonlopun ruokatavarat!), niin tottakai hän istui kassiensa kanssa juurikin tähän " väärään" autoon, ja istumaan päästyään hän sanoi " että on hirveä p-hätä!" ja päästi kunnon paukun... Kun ystäväni tajusi että istuu aivan väärässä autossa, aukaisi nopeasti oven ja vaihtoi autoa... Jättäen ostokset väärään autoon... No saipa ainakin toinen vähän hyvitystä hajuille....

kaupungissani oli kesäkonsertti ja olin vastakkaisella rannalla koirani kanssa kuuntelemassa kun anna erikson lauloi. oltiin rannalla iltahämärässä varmaan pari tuntia, koira siinä ui ja haki keppiä ja teki omia kolttosiaan kun tuleva mamma istui iltaa kivellä. kaveri soitti ja tuli sitte jututtamaan siinä mua rannalle. siinä istuskeltuamme käskin koiran käymään luonani ja kun koulutettu on niin tuli suoraan eteeni, oksensi suoraan vauhdista kengilleni epämääräistä merivesi/hiekka/puusekoitusta ja lähti takaisin toimiin. siinä kaveri tokas että on tainnu liikaa katsoa sua aamuisin, mulla kun on ollu aika pahat voinnit. siinä sitte naurettiin että niin koira tekee perässä mitä emäntäkin.

ja koirani mummo oli kuulemma itsekin oksentanut pari kertaa kun oli pentuja odottanut, et kai niillä eläimilläkin on aamupahoinvointia. ei ollut tarvinnu käydä ultrassa että tuleeko pentuja vai ei...



ps. ei ukkokaan mua päästä enää helsingissä rattiin, kokkolasta ollaan ja heinäkuussa käytiin siel siskolla kylässä ja tietenki piti la iltana lähteä niitä käyttään terassilla. no päätimpä sitten hämeentiellä ajaa yhen toisen maalaisen auton perään... onneks kello oli vasta kaksi yöllä mut oli sillonki ihan tarpeeks liikennettä. hävetti kun poliisit puhallutti ja sanoin olevani raskaana....

Nostelen tätä, josko jo tulleet hauskat jutut saisivat seurakseen lisää sopivia sattumuksia ja niin piristäisivät muitakin

Mulle kävi hiljattain ravintolassa näin:



Olimme lähdössä kaveriseurueen kanssa pois ravintolasta hauskan illan ja hyvän aterian jälkeen. Menimme hakemaan takit naulakosta. Hattuhyllyllä oli kolme muovista lastenistuinta, jollaisen voi laittaa lapsen tuolille korokkeeksi. Meikäläinen siinä ääneen ihmettelemään:" Mitä nuo potat tuolla hattuhyllyllä tekee, eikö niiden pitäisi olla vessassa?"



Meni hetken aikaa ennen kuin tuli tosi " blondi" olo... (Puolustukseksi oli sanottava raskausdementia ja väsymys...)



Lene rv 29+5

parhaillaan esikoista odottaessani kaverini = aito blondi (!!!!! :)) jonka kanssa viime talvena vietettiin villiä sinkkuelämää tokaisi kertoessaan viikonloppunsa seikkailuista että " sori ku mä keskeytän mutta ku sulle ei tapahdu pitkään aikaan mitään jännää tai erikoista..." heh.



Alkuraskaudessa mua vaivasi hirveet mielialojen muutokset ja mulla oli tapana mennä vaatekomeroon itkemään. Mies oppi kyllä nopeesti ettimään mua aina sieltä =)



Sain kantoliinan vauvalehden tilaajalahjana ja kysyin just menneellä viikolla mieheltä että sattuisko sillä olemaan missään jemmassa mitään nukkea et voisin koittaa niitä sidontoja. " Ei oo mutta mulla on varastossa niitä He-Man-ukkoja" mies vastasi. En meinannu selvitä ku nauroin ajatusta vedet silmissä että mulla ois kantoliinassa Barbin kokoinen nukke! =)

työpäivänä ennen äitiysloman alkua kävi mies viemässä minut autolla töihin. Samalla matkalla vei sitten 32 tuumaisen tv:n takuukorjaukseen. Tällöin meilä oli vielä kaksiovinen auto ja tottakai tv sai sitten pelkääjän paikan kun ei taakse mahtunut.



Minä siis mahani kanssa pääsin takapenkille, ihan hienosti autoon pääsin mutta työpaikan edessä ulostuleminen olikin sitten hieman hankalampaa. Jäin " jumiin" mies veti ja minä kyyneleet silmissä yritin irrottautua etupenkin takaa.



Ja hassuinta (ei kylläkään mun mielestä vaan työkavereitten) isäntä oli parkkeerannut auton kahvihuoneen ikkunan alle.. Oli sitten ollut aamukahviporukalla hauskaa.

Aivan mielettömän hyviä tarinoita, piristivät mukavasti maanantaiaamuani, kiitos!!!! Vieläkin naurattaa moni juttu, mutta kyllä Mionan tarina oli yliveto.... HIH, vieläkään en saa oltua nauramatta! =)))



Itselläni ei tule valitettavasti muuta mieleen kuin se, että esikoista odottaessani olin todella ailahtelevainen, ts. nauroin ja itkin vähän väliä. No se oli jotakin kesä-heinäkuuta ja raskauteni ole edennyt yli puolenvälin. Noh.. painoa oli tullut jo vähän liikaakin ja kauheat helteet eikä minulla luonnollisestikaan mitään sopivia kesävaatteita. Kävimme sitten miehen kanssa ostamassa minulle sporttiset shortsit ja kireän hihattoman mamma-paidan. (Voi vitsi kun itseä naurattaa vieläkin...)

Tottakai vaatteet tuntuivat kaupassa ihan hyviltä, mutta odottakaas kun pääsimme kotiin. Sovitin vaatteita ja ensin nauroin, mutta sen jälkeen ei tullut itkusta loppua. Makasin varmaan tunnin sängyllä ja porasin kuin pikkulapsi.



Juuri eilen mieheni kanssa muistelimme tätä tapausta ja nauroimme sille ihan kippurassa! Nyt olemmekin ihmetelleet, että missä ne tunnekuohut nyt tässä raskaudessa ovat.......



Mutta kertoilkaapa vielä hauskoja juttujanne!

Tapasin kaupan parkkiksella yllättäen ystäväni ja hänen aviomiehensä. He tiesivät juuri todetusta raskaudestani. Juttelimme siinä niitä näitä...me naiset lähinnä raskausoireista jne. Puhetta oli myös juuri hankkimastamme asunnosta, johon olimme tekemässä remonttia. Jossain keskustelun vaiheessa ystäväni mies kysi minulta, että niin minkä kokoinen se nyt olikaan? Minä ylpeänä sanomaan, että olisko se jotain muutaman millin...siihen ystäväni mies sanoi, että niin tarkoitan kyllä sitä asuntoa:) Minähän tietenkin ajattelin ja puhuin koko ajan vain ja ainoastaan vauvastani :) Minua hieman nolotti...en kyllä oikein tiedä miksi. Ystävänikin sitten sanoi hänenkin luulleen miehensä tarkoittavan vauvaa. Me naiset!

Elokuussa noin rv 22 (masu siis näkyvissä jo) olimme koko perhe kahvilassa, meillä lapset silloin 3v (pienikokoinen) ja 1v 9kk. Kävin lasten kanssa vessassa ja naapuripöydässä istuvat noin 50 v äiti ja tyttärensä vauvansa kanssa katselivat meidän retkuetta uteliaina. Tämä naapuripöydän viisikymppinen tyttärelleen siinä kovaan ääneen totesi, että " Kato, noin pienet lapset ja kolmas jo tulossa."



Onneksi en juuri silloin ollut missään hormonikiukussa, koska olisin voinut pahastua... ;) Harmi kun en älynnyt tokaista jotain tyyliin " Niinpä, ja ajatelkaa ettemme ole edes lestadiolaisia."



rv 34+

tyttömme 5v huolestui kesällä kun huomasi minun hiukan lihoneen, emme olleet vielä kertoneet tulevasta sisaruksesta. meillä on hevosia joista yksi varsoi juhannuksena ja tyttömme on aina ollut mukana tiiviisti hevostouhuissa, hevosta siittolaan vietäessäkin mukana joten tarkkaan oli selittetty toimenpiteet.



tyttö sitten tokaisi, " äiti, sä olet lihonnu!" vastasimme sitte siihen parhaan taitomme mukaan ja seuraava kommentti oli " äiti, milloin sinut on siemennetty?" oli selvästi harmissaan kun ei päässyt itse touhuun mukaan...



toinen hauska juttu oli kun iskä ja tyttö oli lähdössä viikottaiselle uintireissulle, kysyivät mua mukaan mutten jaksanut ja mutisin ettei uikkaritkaan taida mahtua päälle. seuraavana päivänä hoitotäti sitten sanoi että seurakunnan kerhossa olijat tietää nyt kaikki että meille tulee vauva, tyttö oli puhunu kerhossa ettei äiti voinut lähteä uimaan kun on lihonnut niin ettei uikkarit mahdu päälle kun meille syntyy se vauva...

Johan on kertynyt kertomuksia. Kiitoksia kirjoittajille.



Laittakaahan muutkin taas lisää juttuja, jos saataisiin kunnon pino kaikkien iloksi.

Tapahtui viime viikolla.Lähdin hakemaan aamulla lehteä postilaatikolta. Kolmen vanha esikoinen jäi piirtelemään keittiöön. Heti kun olin sulkenut ulko-oven, tajusin sen lukkiutuneen...Mukanani ei siis ollut avainta tahi kännykkää ja mies siis oli töissä. Pinkaisin äkkiä soittamaan naapuriin miehelleni ja sitten takaisin ulko-ovelle jututtamaan esikoista. Sieltä hän iloisesti huuteli, että oli vastannut äidin puhelimeen kun se oli soinut ja että ystäväni kuulemma soittaisi pian takaisin! Onneksi mies ehti nopeasti avaimineen paikalle, oli aikas ihmeissään... Pikkuinen ei edes ehtinyt oivaltaa mitä äiti oli mennyt tekemään.



Tittalinda rv 7+

Tää sattui lapsen jo synnyttyä... Oli aika rankka synnytyksen jälkeinen vuorokausi, olin nukutettuna pariin kertaan ja ilmeisesti siitä syystä mahaan kertyi MASSIIVISESTI ilmaa. Olo oli tietysti aika tukala ja alapään lihakset ihan hukassa. Ilma alkoi vihdoin liikkua ja tulla ulos, mutta tosi äänekkäästi... Pieruja pääsi mm kylkeä vaihtaessa sängyssä, niitä ei pystyny kontrolloimaan mitenkään! Eniten nolotti, kun olin vauvalassa vaihtamassa vauvalle vaippaa ja porukkaa täynnä koko huone. Lähdin kävelemään huoneesta poispäin, kun pääsi pitkä ja tosi äänekäs pieru!! Totta kai kaikki kääntyi katsomaan, mulla ei pitänyt pokka yhtään vaan rupesin nauramaan ääneen. Kätilö katsoi vähän ihmetellen ja sanoi että hyvä kun päästät ilmat pois (ihan kun oisin tehny sen tarkotuksella!!!). Kyllä nolotti...

en ollut kuullut, että appivanhemmat olivat tulleet kylään, telkkari oli kovalla ja esikoinen oli mun kanssa suihkussa ja kun oltiin tulossa pois, niin avasin oven, olin ihan ilkosen alasti ja meinasin huutaa miehelle, että toisi mulle pyyhkeen, minkä olin unohtanut ottaa kaapista.

No... meillä keittiön pöytä on ihan pukuhuoneen oven vieressä ja siinähän ne appivanhemmat istua törötti ja minä likinäköinen ilman rillejä suihkusta pölähtänyt totesin, et ai ootte tulleet kyllään.. äkkiä ovi kiinni. Onneksi appiukko ei kait huomannu mua, mutta anoppi oli varmaan yhtä vaikeena kuin mäkin ja huitoi käsillä, että ovi kiinni.

Olin tosi vihanen miehelle, ettei voinut tulla " varottamaan" , että meillä on muitakin. Varmaan olin näky isoine vauvamasuineni, eihän alastomuudessa mitään hävettävää ole.. mutta noloa oli....