Alle kouluikäiset lapset ja vieras kieli

Olemme asuneet Saksassa nyt 3 kuukautta ja meillä on lapset 1v4kk sekä 5v (täyttää heinäkuussa). Nuorempi on luonnollisesti minun kanssa kotona, mutta vanhempi on ollut nyt 3 viikkoa paikallisessa tarhassa. Meillä ei kotona puhuta saksaa sillä olemme suomalainen perhe. Esikolla ei ole ollut tarhassa mitään ongelmia vaikka ihan ummikkona siellä aloitti. Nyt 3 viikon jälkeen ymmärtää jo paljon vaikka ei itse vielä kieltä käytä lukuunottamatta tervehdyksiä, kitos, olehyvä... Nuorempi on jo oppinut muutaman sanan saksaa ja hokee niitä kovasti, hän oppii uuden kielen vaivattomasti. Lapset oppivat kielen paljon helpommin ja nopeammin kuin vanhemmat, heillä ei ole kielimuuria :)

Esikoisemme on ollut suomessa 3-vuotiaasta saakka englannin kielisessä leikkikoulussa ja nyt siis opettelee jo toista vierasta kieltä, ei ongelmia. Englantia hän käyttää hyvin ja ymmärtää erittäin hyvin. Luulen, että hän oppii saksan paljon nopeammin kuin minä ja myös minä olen täysin ummikko.

Laita ihmeessä vanhempi lapsesi paikalliseen tarhaan. Hän oppii siellä nopeasti uuden kielen (mikä on aina rikkaus) ja saa uusia ystäviä. Sopeutuminenkin uuteen maahan sujuu paremmin kun on tekemistä ja saman ikäistä seuraa.



Kukin tekee tietenkin tavallaan ja jollain muulla voi olla ihan päinvastaisia kokemuksia. Meillä kuitenkin on mennyt todella hyvin ja tyttärestäni näkee kuinka innoissaan hän opettelee uuutta kieltä :)



Birdy

Lapset sopeutuvat yllättävän hyvin, ja pärjäävät hienosti vaikka eivät puhuisi muiden kanssa samaa kieltä.



Meillä lapset (2 ja 5) olivat ensimmäiset kuukaudet kotona minun kanssani. Tammikuussa 5-vuotias meni kouluun ja 2-vuotias leikkikouluun, ja ihan hyvin on mennyt. Nyt isompi lapsi puhuu ja ymmärtää tosi paljon kieltä. Ei tietenkään kaikkea ja puheessa on virheitä, mutta osaa hoitaa asiansa. Nuorempi on leikkikoulussa 3 päivää viikossa 4 tuntia kerralla, eikä puhu vielä lainkaan kieltä. Toki osaa monia sanoja, ymmärtää kohtuullisesti, mutta ei puhu lauseita.



Kotona ollessaan muutaman kuukauden minun kanssani, eivät lapset oppineet kieltä oikeastaan lainkaan. Toki katselimme paikallisia lastenohjelmia, kävimme kirjastossa satutunneilla ja muutenkin liikuimme täällä. Silti kielen oppiminen alkoi käytännössä vasta koulun alettua.



Minusta sinun kannattaisi (ehdottomasti) laittaa esikoisesi paikalliseen kouluun/tarhaan. Englannissahan (jos tänne muutatte) oppivelvollisuus alkaa 5-vuotiaana, joten täällä ei edes " saa" pitää lasta kotona. Koulusta lapsesi saa ikäisiään kavereita (muualla heitä ei tapaa, kun kaikki ovat päivät koulussa), sinä tutustut muiden lasten vanhempiin ja saat itsekin luotua sosiaalista verkostoa, ja saat myös helpotusta päivittäiseen elämään, kun hoidat kotona " vain" kaksosia.



Parin kuukauden asettuminen ennen koulun aloitusta on hyväksi. Silloin ehditte totuttautua uuteen ympäristöön ja tottua paikalliseen elämään. Sen jälkeen lapsi kannattaa laittaa kouluun. Tottakai se jännittää kun pieni menee ummikkona vieraaseen ympäristöön, mutta on aivan mahtava nähdä kun lapsi oppii uusia asioita ja uuden kielen. Lisäksi kannattaa antaa lapselle mahdollisuus oppia englanti kunnolla, sitä hän ei opi jos hän on kotona kanssasi. Ja jos sittenkin jäätte maahan pidemmäksi ajaksi, niin kannattaa mennä heti uuteen systeemiin mukaan.

Paikka olisi Yhdysvallat. Ja siis siksi epäröin hoitoon laittamista, kun täällä kotimaassakaan ei viihtynyt päiväkodissa, jouduin ottamaan pois muutaman kuukauden jälkeen. Muuten on aina ollut kotihoidossa, eikä mielellään ole minusta erossa (sai eroahdistuksen, kun olin kaksosista sairaalassa). Mutta toivottavasti iän karttuessa reipastuu :)

USAssa koulu alkaa myös sinä vuonna kun lapsi täyttää 5. Sitä silmällä pitäen pitäen laittaisin 4.5 vuotiaan preschooliin. Preschoolejahan on monenlaisia, monet on ihan kerhotyyppisiä, muutamana päivänä viikossa muutamia tunteja. Siellä kieltä tarttuisi jonkin verran. Meillä on lapset alkaneet oppia kieltä kunnolla vasta kun ovat aloittaneet yksin käymään preschoolissa. Sekään ei tapahtunut nopeasti, mutta lapset ovat erilaisia, jotkut oppivat helpommin kuin toiset.

Me muutettiin Saksaan kun esikoinen oli hieman vajaa 4v. Olemme kaksikielinen perhe (suomi-ruotsi) ja esikoinen ei siis osannut sanaakaan saksaa kun muutettiin. Hän meni paikalliseen päiväkotiin melkeen heti (kuten täällä on tapana) ja oppi saksan tosi nopsaan. Tyttö alotti syyskuussa ja jouluna osasi jo puhua, tietty vielä yksi kertasia lauseita mutta kuitekin. Vuoden päästä häntä ei enää edes erottanut saksalaisista lapsista.



Keskimmäinen synty vähän sen jälkeen kun muutettiin ja alotti päiväkodissa 3-vuotiaana. Hän ei myöskään alottaessaan osaannut saksaa sen enempää kun pallo, auto jne. Hänellä oppiminen sujui vähän hitaammin, mutta aina tuli uusia sanoja ja nyt kun on ollut vuoden tarhassa niin osaa jo ihan hyvin. Ei kuitenkaan läheskään yhtä sujuvasti kuin ikäisensä saksalaiset lapset, mutta kehtyskeskustelussa juuri sanottiin, että poika on oppinut hurjasti ja pystyy nyt sanomaan saksaksi kaiken mitä haluaa sanoa, eikä jää esim riidoissa alakynteen.



Kuopuksemme on 2v2kk ja hän on nyt ollut pph:lla kolme kuukautta. Hänen puheenkehityksensä on mennyt paljon nopeammin, eli noissa kolmessa kuukaudessa on oppinut puhumaan helppoja lauseita. Pph juur kertoi ihastuneena, miten tyttö sanoo kaiken hänen perässään ja muistaa sen sitten myös myöhemmin.



Meidän tilanne on toki ollut vähän erilainen kun esim teillä, koska lapsemme, erityisesti esikoinen on aina vihtynyt päiväkodeissa tosi hyvin ja hänelle kaverit ovat hirveän tärkeitä. Sen likäsi luulen, että lapsiamme on helpottanut jo olemassa ollut kaksikielisyys ja ruotsin kieli, josta saa paljon vinkkejä saksaan ja jos saksaksi sana puuttuu voi aina yrittää ruotsin sanaa.



On toki hankalaa, jos lapsesi ei viihdy hoidossa, niin sitten pakottaa. Kuitenkin suosittelisin jonkinlaista kodinulkopuolista paikkaa, niin kun tossa edelliset osasivat suositella. Lapsi kärsii siitä todella paljon jos ei ymmärrä toisia lapsia ja jos ei itse tule ymmärretyksi. Helposti esim muut lapset leikkipaikalla saattavat pitää vähän hölmönä jos ei ymmärrä. Esikosemme kärsi tästä alussa tosi paljon ja itse hinkui sinne tarhaan että oppisi kieltä.



Kotona ei valitettavasti pysty lapselle kieltä opettamaan. On aivan eri asia saada kuulla kieltä oikeassa ympäristössä, omanikäsiltä. Edes meidän pienemmät eivät koskaan oppineet kieltä ennen kun alottivat hoidossa, koska emme kotona puhu saksaa. Sisarukset eivät edelleenkään puhu saksaa keskenään.

Olemme suomalainen perhe ja muutimme tanne Englantiin 1v 3kk sitten. Esikoinen oli tuolloin 3v ja kuopus 6kk. Esikoinen oli alkuun muutamia viikkoja kanssani kotona, kavimme kylla muutaman kerran viikossa aiti-lapsi-ryhmissa ja esikoinen katsoi paikallisia lastenohjelmia. Kielta ei kylla alkanut mitenkaan kummemmin tuolloin omaksua vaikka paikallisten lasten kanssa leikkikin puistoissa ym.

Aktiivinen ja sosiaalinen poika alkoi kaivata kuitenkin pian seuraa ja tekemista ja aloittikin Play Groupin 5 kertaa viikossa, 2,5 tuntia kerralla. Tuolloin han alkoi oppia yksittaisia sanoja ja ymmartamaan englantia jonkun verran. Han kavi Play Groupissa 2,5 kk ja kaukana oltiin viela mistaan kielitaidosta. Suomenkielen taito on ikaisekseen ollut aina hyva ja varsin varikas ja ' oikea' . Kielimuuri ei haitannut ja poika kavi ' kerhossa' mielellaan. Vahan ongelmia tosin oli.



Esikoinen aloitti paivakodissa viime syksyna, joka paiva 5 tuntia. Tassa vaiheessa kieli alkoi kehittya ja nyt han puhuukin jo ihan kivasti ja ymmartaa ' kaiken' . Viela ollaan kuitenkin kaukana natiivitason sanavarastosta jne. Poika aloittaa koulun syyskuussa.



Kuopus aloitti paivakodissa 1v 1kk ikaisena 3 kertaa viikossa 5 tuntia. Han ei puhu paljoakaan kumpaakaan kielta viela, mutta ymmartaa kuulema paivakodissa englantia ihan hyvin.



Tiedan seka omasta nuoruuden kokemuksesta (olen muuttanut ummikkona saksaan ja kaynyt siella peruskoulua), etta lukuisten ystavien kokemuksesta, etta nyt tasta hetkesta sen, etta kylla sille kielelle taytyy ihan kunnolla altistua ja sen eteen ' tehda toita' , jotta sita oppii. Tunnen montakin mm. Sakassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa asunutta perhetta, joiden lapset eivat ole kielta oppineet, koska eivat ole olleet kunnolla sen kanssa tekemisissa.



Maahan kotiutumisessa ja viihtymisessa auttaa myos valtavasti, jos on paikallisessa arkielamassa mukana. Nain oppii paitsi kielta myos kulttuuria. Minusta meidan taalla asumisessa yksi arvokkaimmista asioista onkin lasten kielitaito ja kulttuurin ja kansainvalisyyden oppiminen. Tiedan myos omasta kokemuksesta, etta kotona olo vieraalla maalla saattaa olla rankkaa niin aidille kuin lapsellekin ja sosiaalinen verkosto ja arkielaman rutiinit auttavat.

Tietty olisi hyvä laittaa johonkin eng.kieliseen tarhaan tai johonkin jo täällä suomessa jos vaan mahdollista niin oppii edes vähän vaikka et sielä tulevassa maassa laittaisikaan hoitoon, mutta ympäristöhän puhuu kuitenkin sitä ja olisi näin helpompaa. Meillä kaksi vanhemapaa oppivat toisen kielen lähes täydellisesti vajaassa vuodessa ja nyt on kolmannen kielen oppettelu edessä ja lupaavalta näyttää.

Tsemppiä vaan sinne!

mielestäni tähän vaikuttaa myös ulkomailla vietettävä aika!

Me asumme saksassa vuoden ja nyt on kohta 8kk takana päin.

molemmat lapset on kotona kanssani. 4,5v ja 2v.

Olen tyytyväinen ratkasuuni.ei sen hoitopaikan saaminen ole helppoa sekään...mutta pidempiaikasessa ulkomailla asumisessa minunkin ratkaisu olis varmasti ollut toinen!

jotta hän oppisi vähän edes kieltä etukäteen. Tuon ikäiset lapset imevät itseensä kieltä kuin pesusieni eli ei hänellä mitään hätää ole. Meidän 3,5 v on nyt ollut eng.kielisessä tarhassa 4pvänä viikossa kohta 4kk:ta ja osaa jo ihan perus sanastoa mikä on hyvä.

Hehän oppivat kielen tarhassa leikkien ym:ta eli ei edes huomaakaan sitä ns. opetusta.

Jos minä olisin sinä, laittaisin kyllä tuon vanhimman lapsen sielä johonkin kerhoon/tarhaan ainakin muutamana pvänä viikossa, jotta saisi ikäistensä kanssa olla ja mennä sekä todella oppisi kielen, helpottaisi hänenkin oloaan uudessa maassa.

Mielestäni lapset ottavat tuon muuton helpommin kuin vanhemmat, heille riittää, että on tutut arkikuviot, lelut ja perhe koossa niin ja tietty, että sinä viihdyt sielä, koska sinähän sitä arkirumbaa sielä pyörrität ja heidän kanssa suurimman osan ajasta vietätä.



Onnea matkaan, saatte rutkasti iki ihania muistoja!



T: kahdesti muuttanut äiti