Muutto Angolaan
Hei! Kertokaa te jotka asutte tai olette joskus suomalaisena asuneet afrikassa että miten käytännön elämä onnistuu. Tarkoitan lääkäri käyntejä itseni ja lasten kanssa. Lasten päivähoito ja koulu. Tarkoitus olisi ottaa sisäkkö, joka tarpeen tullen vie ja hakee lapset koulusta. Mieheni on kotoisin Angolasta ja sillä tavalla hänelle tuttuja seutuja. Mutta Suomen hyvinvointi valtion etuihin tottuneena mietin että uskallanko muuttaa afrikkaan. Tietenkin asuisimme Luandassa, pääkaupungissa ja hyvällä asuinseudulla. Aiomme ostaa talon. Kyllähän tottuminen vie aikansa, mutta teenkö ihan järjettömän ratkaisun?
Kommentit (4)
Olen asunut yli 2 vuotta eteläisessä Afrikassa. Muutimme sinne ex-mieheni (afrikkalainen) ja lasten kanssa, odotin toista lastamme silloin viimeisimmilläni. Ensimmäinen kysymys todellakin on, millä aiotte elää siellä ? Aiotko itse olla kotona vai kenties tehdä jotain työtä tms.... Me perustimme sinne oman yrityksen, mutta lähes jo luovutimme kun meidät oli jo " ryövätty" yli vuoden vitkuttelun ja aina toistuvien laskujen ja maksujen jälkeen.. Kun vihdoin saimme luvat...Käytännössä viranomaisten jatkuva lahjonta jatkui tai emme päässeet edes autolla metriä eteen päin...
Synnytin toisen lapsen siellä... Puitteet olivat hienot, mutta ammattitaito...no niin ja näin... Onnex oli toinen lapseni! ; ) Sairastelimme siellä vähän väliä, mutta onneksi lääkkeet aina tehosivat.... Lääkäreitä ja sairaaloita siis löytyi kaikenlaisia, siitä sitten vain arvioitiin, mikä olisi paras ja se tietysti maksoi aina ihan omia summia, kun oli vaaleammat lapset ja valkoinen vaimo.. Siellä sairaalaan yleensä mentiin vain kuolemaan..
Meillä esikoinen meni paikalliseen " kouluun " ihan naapuriin 3-vuotiaana... Aamulla oli pari tuntia, sitten lounastauko ja iltapäivällä pari tuntia lisää.... Ei kestänyt kauaa se koulunkäynti kun poika oli kuulemma liian vilkas ja " siksi" häntä kiusattiin... :o Kansainvälisiä kouluja oli tulevaisuutta ajatellen, mutta hinnat sitä luokkaa, että ei viitsitty edes miettiäkään..
Meilläkin oli kotiapulainen / -apulaisia.... Hän auttoi pyykin pesussa (käsin) ja silittämisessä ( vaatteet aivan pölyssä kuivuttua) ja kävi torilla, koska hinnat hänelle oli " valkoisen naisen apulaisen hintoja" eli hieman halvempaa kuin minulle suoraan.. ;) Yleensä apulainen oli meillä aamusta auringon laskuun. Ex-mieheni ollessa matkoilla meillä oli yleensä kaksi apulaista, toinen aina yöpyi meillä turvallisuuden vuoksi. Tosin lapsia en päästänyt heidän kanssa yksin ulos tai torille, koska siellä oli erikoistuttu maksamaan kotiapulaisille ulkomaalaisten lapsien kaappaamisesta... Tai sitten muuten vain oli helppo huomata, jos oli apulainen ja ulkomaalaisen lapsi mukana ja napata lapsi. Vartijaa meillä ei ollut samasta syystä.. Jos joku heille maksoi enemmän kuin me, he tekivät tai kertoivat mitä vain meistä.. Apulaiset meillä vaihtuivat sitä mukaan kun jäivät kiinni varastamisesta..
Muutimme myös keskelle poliittisia levottomuuksia, joista ei ollut tietoa etukäteen... ainakaan meillä! ;) Kuusi kuukautta meni vain miettiessä, miten selvitä hengissä, turvassa ja mistä ruokaa/ rahaa tarpeeksi. Sähköjä ei monesti ollut päivisin, kaasu ruoan laittoon oli loppu, opettelin tekemään ruokaa hiilien päällä... Lämmintä vettä meillä oli suihkussa vain lapsille...
Elämäni siellä oli tietysti harhaluuloisen ex-mieheni tempausten värittämää... Jos olisin itse voinut päättää tekemisistäni ja miten olisimme jotkut asiat hoitaneet, olisi ainakin minun ja lasten elämä ollut paljon antoisampaa. Mutta tuossa mainitsemani asiat olivat ihan todellisuutta ja ainakin yhdenlainen kokemus! ;) Ja usko pois, vaikka ensimmäinen asuminen Afrikassa ( ei ollut eka kerta muuten) meni noin, suunnittelen täyttä päätä tulevaisuuttamme Afrikassa ja Suomessa, heh tosin ilman tuota ex-miestä!
Eli neuvoisin kuten edellinen... Jos et ole Angolassa ollut ennen, mene sinne muutamaksi kuukaudeksi vaikka puoleksi vuodeksi... Jos kaikki tuntuu hyvältä ja asiat sujuu, niin eihän sitä tarvitse tänne takaisin tulla! :)
Kuinka usein olet käynyt siellä? Missään nimessä ei kannata muuttaa, jos et ole käynyt siellä aiemmin.
Muiden kanssa olen samaa mieltä, että kannattaa ensin olla siellä pidempään, ja tehdä sitten päätös:)
Mieheni on Pohjois-Afrikasta, joten minulla kokemuksia vain sieltä. Olen käynyt siellä useita kertoja, ja yleensä ollut 3-5kk kerralla, ja vasta viime kertoina olen huomannut myös negatiivisiä asioita. Kai niitä alkaa huomata vasta, kun " alkuihastus" katoaa, ja elää siellä paikallisten tavoin, ei vieraana.
Ja siis näin, vaikka meillä siellä on elinolosuhteet jopa paremmat kuin täällä (iso talo mukavuuksin) mutta sitten on asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.esim.asioiden hoitaminen on hankalampaa kuin täällä, ja terveydenhuolto on kaukana meidän tasosta, yksityinenkin.
Mutta paljon on hyvääkin, ja monet asiat on mielestäni paremmin kuin täällä:) Varmaan muutammekin sinne, mutta meillä on asunto täällä, ja siis mahdollisuus päästä pian takaisin, jos en viihtyisikään. Meillä on tosin vielä pienet lapset, sitten kun lapset aloittaa koulun, niin ei olekaan niin helppoa muuttaa.
Että tutustu miehesi perheeseen. Siitäkin voi paljon riippua viihtyminen.
..Itse en tekisi kerralla niin suuuria paatoksia vaan menisin ensimmaiseksi muutamaksi kuukaudeksi kokeilemaan, mita muutto voisi tarkoittaa. Saatteko apua miehen sukulaisilta? Saatteko toita? Kolmas tarkea kysymys, saatko sina suomalaisena tyoluvan? Ottakaa kaikki byrokratian kiemurat niin hyvin kuin suinkin selville, ettei tule ikavia yllatyksia. Angolaa en hyvin tunne,(muuta kuin matkailumainoksista, joissa se on kuvattu paratiisimaisen kauniina muuten!) mutta Angola-Namibia raja ainakin on malariavyohyketta.