Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Synnytys-kertomus isän näkökulmasta! Lukekaa ja naurakaa =)

30.05.2007 |

Nyt on lapsi maailmassa

oli perjantai,25.5.2007 ja kello oli pikkasen vailla 2 yöllä...Heräsin siihen,kun vaimoni nousi sängystä tuskissaan.Ajattelin heti,että nytkö se on menoa.Siinä sitten tunti seurailtiin supituksia.Ja kun kolmelta rupesi olemaan jo sen aika,että vois lähtee ajaa sairaalaan,hälyytettiin appiukko vahtimaan vanhempaa tyttöä.kello oli vähän yli neljä,kun sitten appiukko saapui.oltiin vielä vähän aikaa kotosalla,kunnes oli pakko lähteä ajamaan..en muuten ole varmaa ikinä ajanut niin varovasti,kun silloin ajoin.



Päästiin sairaalaan,kello oli 5:51,ja väsytti niin pirusti.Onneksi ostamani Ed-pullo auttoi.Sillä sen jälkeen ei väsyttänyt tippaakaan,jännitti kyllä senkin edestä.Vaimo meni samantien tarkkailu-huoneeseen,ja mä vietin piinalliset ja elämäni pisimmät 30minuuttia aulassa ravaten vähän väliä tupakalla,ja ulkonakin ollessani ravasin kun ravihevonen ympyrää...(jotain varmaan yritin ottaa kiinni?)

Menen sisälle,ja näen,kuinka vihreeseen takkiin pukeutunut kätilö kävelee minua kohti." Haluat varmaan tulla vaimosi seuraksi?" hän kysyi,ja minähän olin jo huoneen ovella. =)

" Aika alkutekijöissä täällä ollaan" totesi kätilö,ja samantien päähäni tuli ajatus kotiin palaamisesta.Onneksi kammareita oli vapaana,niin päästiin sitten sinne pikkasen lepäilemän.Tosin vaimon lepäilystä en nyt mene takuuseen...

Siinä sitten makoiltiin sängyllä kunnes liuta lääkäreitä(opiskelijoita??) tuli sisälle.Kehottivat meitä lähtemään kävelylle...Kello oli jotain vähä yli kaheksan,kun sitte lähettiin kävelemään sairaalaa ympäri,joka oli siis Päijät-Hämeen Keskussairaala.

Yheksän aikaan vaimolle iski niin turhautunut olo,että olisi voinut lähteä shoppailemaan." Shoppailemaan tässä tilanteessa??Hullu?=) ajattelin,mutta onneks en mitään ääneen sanonut,olisi nimittäin tarvittu varmaan toistakin lääkäriä kuin vaan kätilöä...

Siinä sitten juteltiin kätilön kanssa,että ei taida tapahtua mitään...Ja taas tutkitaan...Ahaa,kolme senttiä auki...Sairaalaan kun mentiin,oli vaan sentin,ja vaimo huus ku syötävä.Mitäs sitten ku se on täysin auki?en edes uskaltanut ajatella...kolmas maailman sota?=)

Tultiin siis siihen päätökseen,että saliin siirrytään,ja kalvot puhkaistaan,että homma olisi saanut pikkasen tuulta siipien alle...Hiljalleen supistuksia alko tulemaan toooosi tiheästi.Kelloa en paljoa sen jälkeen seuraillu...Tiesi kyllä aina,kun supistus oli päällä.Ei tarvinnut odottaa vastausta kysymykseen.

Siinä sitten makoiltiin,ja juteltiin.Välillä kävi kätilö laittamassa jotain tippoja.(kenties vauhdittamaan synnytystä,jos oikein muistan....)

12:30 supistukset tulivat jo niin tuskaisina,että paras pyytää anestesia-lääkäri ja ei kun spinaali-puudutus.Sellainen,joka tehoaa 1.30tuntia.

Puudutuksen alettua tehoamaan,kattelin supistus käyrää...Kyselin,että tuntuuko missään?vastaus oli " ei.onko supistus?"

" AI ONKO?Käyrä kävi 75 kohdalla,eikä tuntenut mitään."

13:45.." Kulta,soita äkkiä kätilö!!!!!!!" ja taas juoksin huoneen toisesta päästä toiseen päähän painamaan nappia,ja ei kauaa menny,kun kätilö oli paikalla." Mikäs täällä on hätänä?" ..." joko puudutus ei enää tehoa tai sitten on jotain muuta"

Ei enää ikinä sellaista näkyä!Patjan suoja-kangas veren peitossa!!!YÄK!=)

" Tämähän olisi nyt sitten tulossa.Auttaako isä laittamaan sängyn päätyä ylös?" YES,SIR" teki mieleni vastata,mutta olinkin ihan hiljaa.

" voit alkaa ponnistamaan,kun siltä tuntuu."

Heti seuraavan supistuksen tullessa,ilmaa nenän kautta,leuka rintaa vasten,ja sitten ANNA MENNÄ!! noita kuunneltiin ensimmäiset kaksi supistusta.Kunnes kolmannella" Seuraavalla tulee!anna mennä!anna mennä-liekö vaimolle iskenyt uhma,nimittäin samalla kun minäkin pidätin henkeä,todellakin meidän tyttö-vauvamme syntyi.Kello oli 13:52.

Ooi ooi ooi...en voinut pidätellä onnen kyyneleitä,kun lapsi oli äidin sylissä.IKIMUISTOINEN HETKI!!!Tuosta hetkestä eteen päin en muuta sitten muistakkaan,muuta kun sen että kätilö suoraan sanoen vittuili vaimolle,kun tämä raapi itseään.Eikö niin muka saa tehdä,jos kutittaa?

Mutta,näin alko meidän perheen uusi arki!!!



T:ERITTÄIN ONNELLINEN ISÄ!!!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä kuusi